lauantai 28. elokuuta 2010

Agiliitokaa

Ensimmäinen treenipäivä oli siis tänään, löydettiin oma laji! Oli tosi hauskaa treeneissä meillä molemmilla, Cara erityisesti nautti. Cara osasi esteet(hyppysarja, putki, kepit) jo tosi hyvin ekan kerran jälkeen, loppuaika sitten koulutettiinkin ohjaajaa :D Lopuksi kokeiltiin vielä hyppy-putki-hyppy-yhdistelmää ja onnistui sekin hyvin. Putkea ei jännittänyt yhtään, kerran jopa ennakoi ja meinasi rynnätä putkeen ilman lupaa! Muiden suorituksia seuraillessa Cara vinkui ja rääkyi radalle.. mitähän tästäkin tulee jos se vasta pari estettä opittuaan aloittaa tämän.

Ensi kerralla uusina esteinä tulee rengas ja A-este.. meille vanhaa tuttua.
Koutsikin sanoi, että mulla on tosi nopea koira ja lajista selkeästi innoissaan, pitää vaan itse muistaa ohjata hyvin.. ja pysyä perässä :D

perjantai 20. elokuuta 2010

Cara kipeänä

Ei ole tullut pitkään aikaan kirjoiteltua.. osittainen syy se, että Cara sairastui nyt ensimmäisen kerran elämässään ihan kunnolla. Neidillä oli pitkä ripuli, noin 3 päivää, eikä normaalit ripulilääkkeet auttaneet paljoakaan. Eläinlääkäriin siis menimme, diagnoosina ärhäkkä suolistotulehdus. Neiti oli kuulemma käyttäytynyt hyvin lääkärissä koulupäiväni aikana, ilman vinkaisujakin :) Nyt on tyttö sitten antibioottikuurilla, toivottavasti kerkeämme viikon päästä ensimmäisiin agitreeneihin!


Agin teoriatunti on siis tiistaina ja lauantaina ekat treenit. Kunhan antibioottikuuri loppuu ajoissa, pääsemme sitten Hyvinkään näytelmiin :)

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Sininen viikonloppu

Sawo Show käyty. Lähdettiin lauantaina aamusta ajelemaan Kuopioon. Neiti oli pesty ja puunattu kauniiksi, tarkoitushan oli saada se yksi eh Kuopiosta + yksi eh Hyvinkäältä ykkösruusukkeeseen. Toisin kävi.

Lauantaina tuomarina uusi-seelantilainen Alan Bradshaw. Veti todella tiukkaa linjaa kehässä, tiesin jo silloin että H tulee. Junnunartuissa alkoi löystymään ja pienet trikkinartut sai eriä. Siinä vaiheessa heräsi toive punaisesta nauhasta: turhaan. Alan ei tykännyt Carasta ja H sieltä napsahti. Olen kuitenkin melko tyytyväinen arvosteluun, oli todella mukava saada pitkä ja kattava arvostelu!

"Oikea koko, kivanlaisesti turkkia. Omistaa oikeanlaiset mittasuhteet omaavan pään, kuitenkin todellinen tasapaino. Toivoisin olevan suurempi. Todella lyhyt kaula ja suora lapa. Kieputtaa(?) etuosaansa ja (hirdquater?) liikkeessä, ja rajoitetulla alueella draivia. Hänet esitetään todella hyvässä kunnossa."



Sunnuntaina tuomarina oli Keith Nathan Isosta Britanniasta. Oli oikein mukava tuomari, hieman löysähkö vain. Arvostelulla Cara olisi saanut eh:n mutta itse pilasi mahdollisuutensa: hirveä hinku päästä takaisin lepäämään ja ravi ei onnistunut lainkaan, kolmiossa veti takaliikkeissä ja sivuliikkeissä ja etuliikkeissä vähän paremmin, väsyneesti, sillä mentiin poispäin häkistä. Nosti myös häntäänsä kehässä. Tulos siis oli NUO H, jälleen.

"Hyvä koko. Todellakin ultrafeminiininen. Oikean muotoiset silmät. Hyvin asettuneet korvat. Melko nouseva lapa, täytyy vielä kehittyä kyljistä. Selkäranka on hieman ulkoneva. Hyvät takakulmaukset. Hyvä hännänpituus. Epäselvät liikkeet edessä & takana. Ylpeä hännästään."


Pientä Kaata ihasteltiin viikonlopun aikana: aina lapsiperheistä kasvattajiin tuli kysymään Caran nimeä, ikää jne. Jopa eräs kasvattaja kysyi, onko sijoitusnarttu ja kehui päätä. Kyllä oli kiva kuulla jotain kehuja muuten epäonnistuneena viikonloppuna!

Lauantai-iltana käytiin Kuopiossa treenikentällä vähän kontakteja treenaamassa: kyllä se neiti on taitava!

torstai 5. elokuuta 2010

Mätsärissä

Kaaraus osallistui nuorten kakaroiden luokkaan ja tutun kanssa junior handleriin(härdelliin). Tyttö oli pöydällä junnuissa oikein näpsäkästi eikä pelännyt. Joku alkoi sitten kesken ravin taputtamaan, tiedä sitten mistä, ja Kaa toki sitten alkoi huutamaan. Huusin sitten sieltä kehän laidalta "KAA", kun ei handleri saanut sitä tähän maailmaan, ja koira palautui kutakuinkin ennalleen. Kehässä jauheliha oli hyi. Kyllähän nuo kolmansiksi sijoittuivat noin 12 osallistujan joukosta pokaaleineen ja ruusukkeineen.

Sitten oli meidän koitoksen aika. Oltiin tuomarin mukaan kovatasoinen pari. Kaaraus esiintyi tosi kivasti, mitä nyt pari kertaa jalkoihin törmäsi :D Punainenhan sieltä sitten tuli. Punaisten kehässä ei jauheliha jälleen kelvannut ja seisotuksessa sain upean katsekontaktin tuohon kertomalla tytölle satua pallon seikkailuista.

Ja jatkoonhan tuolla pääsi. Sitten seisottiin ja pyydettiin menemään vielä kierros whippetin kanssa. Kaa siinä vähän innostui ja meni välillä edellä, joten whippet voitti ja Kaa kolmas. Oikein tyytyväisiä, eka sijoitus tänä vuonna sen punaisen ja viimeiseksi pudonneen kierteen jälkeen. Vielä palkintopose väsyneen turjakkeen kera :D



Ja vielä loppukevennys... Cara ja ehkä-joskus-tuleva Neiti X sai tämmöiset pannat, toinen tosin pussiin säästöön :--D


Tärähtäneiden kuvien aatelia! No mutta kuvio tulee selville. Kuviot vielä kimaltaa ihanasti!

tiistai 3. elokuuta 2010

Sankarikaara

Tänään olikin normaali PÄIVÄ.. lenkkeilyä, pesua, föönausta Kuopioon.. trimmailin vähän tytön korviakin. Pesun yhteydessä tietenkin vähän pohjavillaa lähti, mutta toi onkin semmonen karvakasa(kaljukana) että ei haittaa pikkuset. Nyt turkki on oikein pöyyyheänä!

Huomasin tässä uutta näyttelyhihnaa Caralle tehdessä, että naapurit kurkkivat aitojen alle, ihan kuin jotain etsisivät. Mentiin Caran kanssa ulos kysymään onko jokin kadonnut. Ja vastaus sitä mitä pelkäsin: kani oli karannut ulkohäkistä. Lupauduimme Caran kanssa sitten auttamaan etsinnässä, ja aloitimme omalta pihalta. Eikä aikaakaan, kun marjapuskia tonkiessani Cara pysähtyi peräkärryn eteen ja tuijotti alle. Se tuli välillä luokseni ja meni takaisin, aivan kuin olisi ollut joku hätä. Menin katsomaan ja kanihan se siellä körrötti.
Kaverini pikkuveli tuli sitten pihallemme ja yhdessä saimme kanin haavilla otettua kiinni. Ilman Caraa kani voisi olla entinen kani, tielle päin kun oli menossa. Kyllä Cara oli rapsutuksista onnessaan!