tiistai 4. lokakuuta 2011

Oman itsensä voitto on tärkeintä

Ja niin soi lauantaina herätyskello klo 01.30. Kamat mukaan, koirat kyytiin ja erkkarimatka Lohjalle alkoi. Isla oli tapansa mukaan innoissaan lähdössä tekemään mitä vaan, minne vaan ja mihin aikaan vaan, kun taas Cara olisi halunnut mennä takasiin nukkumaan. Noh, minkäs sitä mahtaa, kun jonkun kivan idean saa joskus ja se täytyy lähteä toteuttamaan. Sitä paitsi paikalle tuli myös Islan sisko Noona ja Caran veli Onni, joten mukava päivä oli tiedossa!

Oltiin paikalla ennen kahdeksaa ja Caran kehä alkoi klo 10.15. Islalla oli varaesittäjä jos en itse ehtisi esitämään, mutta koska Cara oli luokkansa toinen, luulin että ehdin Islan kehään. No, Caran yksilöarvostelun aikana näen Kristinan ja Islan kehässä. Mikäs siinä, tyttö näytti ainakin silloin hyvin seisovan!

Avoimissa nartuissa oli 32 koiraa paikalla 35 ilmoittautuneesta, joten kehässä oli aika tiivis tunnelma. Tuomari tutki koiria jo alussa tarkasti, siinä kerkesi ihan takana olevan sheltinomistajan kanssa jutella, ennen kuin kehä lähti kunnolla pyörimään.
Ja hienosti esiintyi Cara! Liikkeissä oli kiire kuten aina, ja tuomari vähän naurahtikin kolmion jälkeen. No, edestakaisten liikkeiden jälkeen tuomari nauroi jo ihan kuuluvasti. Kiva että tuotiin tuomarin työhönkin jotain hauskaa! :D

Meidän ainoa toive oli EH, että voitaisiin alkaa sitten vähemmän kiertelemään kehiä. Jos olisi tullut eri, olisi pitänyt vielä kolmatta vuotta yrittää sitä kolmatta ykkösruusukkeen kiinnitystä. Jos oltaisiin saatu H, olisi pitänyt ihan periaatteesta käydä lopettamassa tämä vuosi jonkun muun väriseen nauhaan.
Ja sieltä tuli EH! Eikä miltään löysimmältä tuomarilta. Ja heti kun olin saanut Caran häkkiin, juoksin Islan kehään. Noona oli arvosteltavana, eli Islan vuoro olikin jo pian.

Islan tuomaroi arvostettu rotutuomari Päivi Eerola. Pikkunarttupentuja oli ilmoitettu 20 kappaletta. Pöydällä kuultuaan Islan iän, Päivi totesi vain että siitä tulee siis aika iso. No, sitten hän kertoi minulle Islan tasapainoisesta hyvästä rakenteesta ja hienoista liikkeistä. Sen jo tiesinkin, mutta koollehhan ei mitään mahda. Eerola tahtoi tuon liikkeitä katsoa 2 kierrosta ja sitten jäi Isla nätisti seisomaan.

Kun pennut taas koottiin samaan ryhmään, Isla ei olisi malttanut seisoa enää. Kuitenkin sain sen seisomaan neljälle jalalle siksi aikaa, että meidät käteltiin pois kehästä monien muiden lisäksi. Seuraava porukka jatkoi, jossa tippui sisko-Noona, ja Meela-sisko sitten ylsi ihan ROP-pennuksi! Ei mennyt huonosti pentujenkaan päivä, kaikille tuli hyvät arvostelut!

Tässä vielä tyttöjen arvostelut:



(c) Sirpa Saari

"Nice type. Smaller bitch, well balanced. Quite short head, a little round eyes. Ears could tip better. Steep shoulder and upper arm. Rear OK. Very ..atre in body. Moved very freely. " AVO EH


"Kauniilla tavalla edukseen esitetty, kovin suuri, hyvin linjakas, komea, näyttävä ja tasapainoinen narttupentu. Kookas pitkä pää. Hyvä eturinta. Sopiva luusto. Erittäin hyvä askelpituus. Väri saisi olla puhtaampi. Itsevarma käytös. Mallikelpoinen esiintyminen."

Kehien jälkeen käytiin ottamassa kuvat ensin Carasta ja Onnista, sen jälkeen koko Islan perheestä. Lopputuloksena: