torstai 29. joulukuuta 2011

Katsaus vuoteen 2011

Nyt on vuosi 2011 melkeinpä pulkassa ja on aika muistella kulunutta vuotta! Vuosi oli todellatodella mahtava, no tietenkin koska Joensuun koiraporukka, mutta ehkä ne suurimmat asiat tänä vuonna oli Islan kotiutuminen ja Caran kisaamisen aloittaminen.


Tammikuussa taidettiin olla Caran kanssa agilityn jatkoryhmässä, jossa muistuteltiin ja opeteltiin erilaisia ohjaustekniikoita. Se oli sitä aikaa kun Cara sai sen piinaavan keinukammonsa, jota sillä vieläkin paikkaillaan ja takapakkeja tulee.. Yksinkertaisia agiratoja ja muutamia mätsäreitä, siinä meni tammikuu! Yksi huomio tammikuulta oli myös se, että kuvia löytyi vaan muutama ja nekin laadultaan.. krhm! Joten ehkä tuon kuvan tuossa yllä nyt kestää.


Helmikuu meni lähes samalla tavalla. Samalla tavalla kuvaton kuukausi, onneksi löytyi Lauran ottamia leikkikuvia Carasta ja Mintusta! Agility jatkui jatkoryhmässä treenaillessa ja mitä vanhoja ratapiirroksia katselin, niin mölliratoja tehtiin tällöin!


Maaliskuussa ei TAASKAAN mitään uutta! Edes blogin avulla ei voi yrittää muistella mitään, kun vaivainen yksi kirjoitus joka sekin agilityä. Niin, kyllä maaliskuussa oli yhdet mätsäritkin näköjään! Pääasiassa tämä kuukausi oli kaaaamaaaalaaaa odottamista, noh, kaikki varmaankin tietävät miksi..


Huhtikuu oli se onnen kuukausi, kun se suurin odotuksen aihe syntyi maailmaan! Pieni Isla.. niin, siis koiraporukoissa tutummin Silsa, Silsander, Silpe, Silsanteri, Hauki, Silli, Silakka.. rakkaalla lapsella on monta nimeä, vai? Tosin tuon ikäisenä pientä lasta kutsuttiin kotoisasti Kehariksi.
Huhtikuussa myös tapahtui jotain, mehän käytiin näyttelykehässä! Lappeenrannan näyttelyistä August de Wilde päätti antaa kovin innokkaalle häntä pystyssä esiintyjälle EH'n muuten hyvällä arvostelulla, mutta häntähän sen arvosanan taisi sitten laskea!
Kuvien perusteella me myös tokoiltiin, oho! Näköjään blogissa oli pieni viittaus siihen, että oltaisi voitu alokasluokka korkata, mutta kesän aikana tuli huomattua, ettei toko ole Caran laji. Sille aivan liian pikkutarkkaa tekemistä, Cara tahtoo pitää hauskaa ja näkee, että enemmän se agilitystä nauttii! Kyllähän me vielä vähän tokoillaan kotona silloin kun se on Carallekin mielekästä.
Myös Cara korkkasi agimölliuransa tässä kuussa niin mölliradalla kuin ykkösten kisaavissakin. Tässä kuussa siis tapahtui paljon enemmän asioita!


Siirrytään toukokuuhun! Ylhäällä Lauran ottama agikuva kesältä. Nyt oltiin siirrytty agilityn pienryhmään, tosin en kyllä muista tapahtuiko se jo huhtikuun lopulla.. jokatapauksessa! Agilityn treenailu jatkui, käytiin esiintymässä mätsäreissä(ja minä JH-kehässä pitkästä aikaa, viimeksi tällaisissa olin n. 5 vuotta sitten!) ja Caralla taas agimöllit. Tämä kuukausi menikin pääasiassa pentua odotellessa ja sen luona häiriöksi asti ahkerasti vieraillessa! Toukokuu myöskin siis normaali kuukausi.


Kesäkuussa saapui hän kotiin meitä riemastuttamaan! Ennen sitä tosin kesäkuuhun mahtui ikimuistoinen minun ja Anskun pennunvahdinta. Päivä siis oltiin pentujen kanssa, oikeastaan minä, ja Ansku vieraili muutaman tunnin ajan, mutta kuitenkin! Pennunvahdintaanhan mahtui Meelan liimasukellukset, Islan ensimmäinen hihnaulkoilu ja pentujen epätoivoiset mittausyritykset mittanauhalla, viivottimella ja kynällä.
Koko kesäkuu menikin sitten pentuhuumassa, mutta kyllä sinnekkin mahtui agilityä, nimittäin Caran ensimmäiset viralliset! Voi sitä hurjaa jännitystä.. no, päivä oli kuuma ja vaikka miten viilentelin Caraa niin ei auttanut: meno oli hidasta. Ensimmäiseltä radalta pyöreä HYL jo toisen esteen jälkeen, kun Cara kontaktihulluna juoksi suoraan aalle. Toiselta radalta olisi tullut viileällä säällä nolla: kymppi siitä, kun Cara pysähtyi läähättämään toisiksi viimeisen esteen eteen ja sen päätteeksi kiersi vielä viimeisen. Kunnialla maaliin 8 sekunnin yliajalla!


Ja heinäkuun kuvaksi piti pistää Lauran ottama kuva Islasta ja Minttu-äidistä! Se jotenkin kuvaa niin hyvin Islan luonnetta 8''D
Tämä kuukausi oli oikeastaan myös ei-mitään-erikoista -kuukausi, koska Cara teki juoksut tähän väliin. Kävin Islan kanssa ties missä sosiaalisissa tilanteissa, kuten mätsäreissä turistina. Loppukuusta juoksut loppuivat ja päästiin mölliageihin, joissa juoksin radat Caran lisäksi myös Mintun ja Iitan kanssa.
Heinäkuu oli kyllä tosi kuuma kuukausi! Agitreenit taisi mennä vaan jutteluksi ja välillä käytiin vähän tekemässä radalla. Carahan ei jaksanut paljoa tehdä, tänä aikana otettiin vain pääasiassa kontakteja ja jotain hyvin yksinkertaista, kuten putkea ja hyppysuoraa.


Elokuu näyttelykuu! Tosiaan elokuussa oli Joensuun näyttelyt ja Cara pyörähti kehissä molempina päivinä. Lauantailta ansaittu EH, sunnuntailta ERI! Kuten tästä yllä olevasta kuvasta näkyy, häntä oli taivaissa lauantaina, sunnuntaina se pysyi kutakuinkin alhaalla. Ihme kyllä, lauantaina arvostelussa oli hyvin kiinnittynyt ja kannettu häntä!
Elokuun alkuun mahtui myös agilitykisat, joissa taas keinukammo pääsi valloilleen: keinu oli kuulemma rikki ja vielä tälläkin hetkellä edetään keinun kanssa hitaasti *huokaus* Mutta kuitenkin, yliaikanolla tuli! Ja sitä yliaikaa olikin sitten reilusti, kiitos lämpimän päivän ja lihasjumien.
Isla aloitti pentukurssin elokuussa ja oli oikein taitava tyttö. Kurssilla tehtiin kaikkea todella helppoa, periaatteessa olisi voinut suorilta mennä tokon alkeisiin, mutta tuli tuo nyt silti käytyä!


Syyskuussa pääsi myös Isla aloittelemaan harrastuksiaan! Pieni tyttö esiintyi ensimmäistä kertaa mätsärikehässä ollen sinisten pentujen toinen, ja pennun käytöksestä sai olla todella ylpeä. Ja tekihän Isla tämän ikäisenä ensimmäisen pienen ratapätkänsä agihallissa, huiman 8 esteen radan täynnä siivekkeitä ja putkia! Niin, tässä kuussa Isla sai myös sen kuuluisan monen sentin kasvupyrähdyksensä(kyllä, kahden viikon aikana tuli korkeutta lähes 4 cm!) ja sitten olikin jo toivo menetetty koon suhteen.
Syyskuussa tuli selkeästi kuvattua enemmän ja koirista olikin otettu paljon kuvia! Suurin syy tähän muutokseen oli kameranvaihto, kun sanoin hyvästit vanhalle Nikon D40-rungolle ja tilalle tuli D90 kiinteän valovoimaisen putken kera!


Lokakuu käynnistyikin tehokkaasti shelttien sivuerikoisnäyttelyllä. Matka Lohjalle oli.. noh, ikimuistoinen ja ennen kaikkea PITKÄ, mutta kyllä sinne uudestaankin lähtisi! Cara sai upeasti sen toivotun EH'n hienolla arvostelulla ja Isla sai upean arvostelun Päivi Eerolalta, sekä arvostelun lisäksi vielä tosi kivoja kommentteja, kun seisoi pöydällä.
Ihan kuun lopussa agilityryhmät vaihtuivat ja näin ollen myös Isla pääsi omaan ryhmäänsä treenaamaan.


Marraskuu: kuvaton, pimeä ja märkä kuukausi! Ei yhtään lunta. Marraskuussa oli myös Caran synttärit, pieni prinsessa täytti kolme vuotta.
Isla kävi mätsärikehässä jälleen, tosin tällä kertaa ilman Caraa. Myös Poksin hallin avajaiset olivat tässä kuussa, jossa Cara esiintyi agilitynäytöksessä ja molemmat tytöt pyörähtivät mätsärikehässä.
Eli, tässä(kään) kuussa ei mitään sen erityisempiä tapahtunut. Ja marraskuu vieläpä meni todella nopeasti!


Ja nyt ollaankin jo joulukuussa! Joulukuuhun mahtui molempien tyttöjen agivalmennukset, Islan ensimmäiset mölliagit ja molemmilla koirilla vanhan opitun asian tarkkaa hiomista, Islalla tokoliikkeiden ja Caralla agilityn kontaktien!
Isla himmailee ihan medin ja maksin rajoilla korkeuden suhteen, vielä ollaan medin puolella mutta tekee pian tiukkaa..
Nyt joulukuussa myös oli muutto huimat puoli kilometriä kaupunkia lähemmäs uuteen taloon. Ja koiratkin tottuivat yllättävän hyvin! Vaikka monesti viikkoon kävellään entisen talon ohi, eivät yritä kääntyä sinne päin ollenkaan.
Ja siinä meni joulukuu.

Ja olihan meillä tavoitteita tälle vuodelle...

Tavoitteet vuodelle 2011

-Viralliset agilitykisat
Kyllä! Ja neljän startin verran, lisää olisi kyllä tullut ellei Cara olisi tehnyt juoksuja heinäkuulle ja saanut sitten elokuussa keinukammoansa takaisin..

-Näyttelyistä ERI
Ja tämäkin onnistui, lisäksi 3 EH'ta eli meille upea näyttelyvuosi! Ensi vuonna keskitytäänkin enemmän agilitypuolelle.

-_EHKÄ_ tokokisat jos innostus jatkuu
Kuten huomata saattaa, meitä ei tokokisoissa näkynyt. Ei riitä motivaatio koiralla eikä siitä johtuen omistajallakaan tähän lajiin, joten ehkä Caran kohdalla keskitytään hauskanpitoon eli agilityyn! Jos tuo koira tuosta innostuu tokoilemaan, niin ensi vuonnahan me voitaisiin taas treenaamista yrittää :)

Tavoitteet vuodelle 2012

Cara
-keinukammo pois
-nollatulos
-lisää nopeutta myös lämpimälle säälle
-täysin varmat ja ennenkaikkea nopeat kontaktit
-luonnetesti

Isla
-terveystarkit(lonkat, kyynärät, polvet, silmät, sydän)
-mahdollisesti CEA-geenitesti
-agilityssä kisavalmius
-tokosta ALO-liikkeet kisakuntoon
-agilityn virallinen mittaus(jos tähän voisi laittaa toiveen niin medi kiitos!)
-näyttelyistä H

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Mölleilyä

..kera Islan! Napakka kun järjesti kinkunsulatusmölleihinsä pentuluokan, niin mehän mentiin sinne! Cara sillä välin lenkkeili äidin kanssa lähimaastossa.
Tuli ainakin nähtyä, miten Isla toimii "kisatilanteessa": paljon koiria, taputuksia ja ärsyttävää odottelua. Ja Silsahan käyttäytyi oikein mallikkaasti, oli yllättävän rauhallinen kunnes päästiin radalle...
Tuloksenahan olikin sitten 5 virhepistettä putkelta, kun en Islaa jostain syystä sinne kunnolla ohjannut. Silsander sijoittui toiseksi! :) Tässä video radasta:



Seuraavaksi vuorossa onkin Caran treenit ACElla ja Islalle vuorostaan loppiaisen mätsärit!

tiistai 13. joulukuuta 2011

Valmentautumassa

Jospa nyt joulun alla tulisi enemmän kirjoiteltua!
Sunnuntaina suuntasin Caran ja Islan kanssa Niina Leinosen(koirakoulu Napakka) agilityvalmennukseen. Mehän kun treenataan Caran kanssa pienryhmässä eikä meitä ole sen erityisemmin koulutettu, vain nämä perus valssit, takaaleikkaukset ja persjätöt. Nyt päästiin sitten koulutukseen ja oli kyllä ihan huippua! Tästä motivoituneena ilmoittauduinkin sitten ACE:lle Jokers-valmennusryhmään ja Islan kanssa jatketaan joka kuukausi näissä koulutuksissa!



Islan rata näytti tältä. Isla oli oikein pätevällä päällä ja päätin palkata lelulla. Hetihän Isla sitten veti kaninkarvat lelusta.. Noh, ne solmittiin takaisin ja leikki jatkukoon!
Isla oli ihan innoissaan ja ainoa "vika" oli, että kutosesteen jälkeen hyppäsi vähän liian pitkälle. Se korjattiin pistämällä rima noin metrin päähän esteestä niin, että Isla sitten kääntyi ennen kuin juoksi riman päälle. Ja muut virheet olikin sitten täysin minun, Isla teki tosi kivasti ja lupaavalta agikoiran alulta vaikuttaa! Kuten video(i)stakin näkee, en itse ollut yhtään perillä mitä pitää tehdä ja kun koira osasi niin minä en osannut.. Mutta nyt otetaan Islan kanssa työn alle niistot ja itselläni aikaiset valssit ja myös pysyminen siinä alkuperäisessä ohjaustavassa..!



Ja niin pääsi radalle Cara, joka oli aivan innoissaan ideasta agility! Ei yhtä riemuissaan kuin perjantain treeneissä, mutta kuitenkin! Jo toisella esteellä tuli kovin.. jännä ohjaus, jonka sitten kuulemma hienosti opin parin kerran jälkeen ja putken jälkeisellä hypyllä(joka muuten oli neljäs este eli yksi jäi välistä!) tuli joku jännittävä huijausvalssisysteemi, jonka kuulemma tein sekunnin sadasosan liian myöhässä tai vuorostaan kymmenen senttiä liian lähelle.. hmm! Caran kanssa tutustuttiin myös niistoon, jota meille siis ei koskaan ole opetettu. Tämä myös työn alle, nimenomaan MINULLA. Otin aina askeleen taaksepäin vaikka piti lähteä sivulle, joten kouluttaja sitten sanoi, että tulee taakse seisomaan ja jos otan yhdenkin taka-askeleen niin tönäisee minut eteenpäin. Tämä toteutui. Ja en muuten ottanut sitä taka-askelta, oho!
Caran kanssa pitää nyt saada kunnolliset juoksukontaktit. Juoksukontaktit nimenomaan siksi, että Caran vauhti hidastuu todella paljon pysähdyksen jälkeen ja siitä tulee yliaikaa sitten. Ei sillä koskaan kisoissa ole kontaktivirhettä tullut, mutta tosi riskialtistahan se on ja varsinkin jos itse lähden jo sivuun, Cara hyppää pois ihan siitä kontaktin rajalta. Tähän sitten päätettiin tulevissa treeneissä kehitellä sellaista, että päässä odottaa joku pieni pala kinkkua tms ilman mitään alustaa, jolloin se sitten heti pääsee juoksemaan pois kunhan on syönyt. Tällä mennään!

26. pv olisi myös möllit. Saa nähdä lähtisikö Caran kanssa mölliradan käymään ja Islan kanssa pentuluokkaan, nyt kun sellainenkin on!