maanantai 31. joulukuuta 2012

Tilannekatsaus

Finally! Tavoitepäivitys on jäänyt roikkumaan luonnoksiin, niin nyt sain kaivettua sen esiin ja vihdoinkin valmiiksi.

TAVOITTEET VUODELLE 2012

Cara

-keinukammo pois
Hmm.. Kyllä, periaatteessa. Kammoa ei enää ole, mutta keinu vielä epävarma. Edistytty huimaa vauhtia!

-nollatulos
Ei onnistunut. Tänä vuonna kisattiin kahden hypärin verran, joista molemmilta HYL. Huhtikuun kisojen jälkeen päätin, että kisataan vasta kun tuo paineistuminen oikeasti saadaan pois. Saa nähdä siis milloin kisataan seuraavan kerran vai jatketaanko möllilinjalla.

-lisää nopeutta myös lämpimälle säälle
Tehtiin kesän aikana sen verran paljon helppoja radanpätkiä ja irtoamisia, että vauhtia on kyllä tullut.

-täysin varmat ja ennenkaikkea nopeat kontaktit
Puoliksi suoritettu.. nopeat ne on, muttei vielä varmat. Pitää siis vielä vahvistaa juoksukontakteja, mutta hyvältä näyttää.

-luonnetesti
Kyselin kyllä paikkaa, mutta oli täynnä. Ensi vuodelle siis sama tavoite!

Isla

-terveystarkit(lonkat, kyynärät, polvet, silmät, sydän)

Check! Ja näiden päälle vielä selkä, priimaa on :)

-mahdollisesti CEA-geenitesti
Ei tullut testattua. Ehkä sitten ensi vuonna :)

-agilityssä kisavalmius
Jep! Oltaisi jo heti 18kk iässä aloitettu kisaaminen, mutta täällä ei ollut kisoja sopivaan aikaan. Joten maaliskuussa startataan, kun lähemmäs tulee kisoja!

-tokosta ALO-liikkeet kisakuntoon
Tähän Laura-kasvattaja jo viime vuonna kommentoi, että syksyllä kisaamaan. No, lähdettiin parin kuukauden treenimäärällä kokeisiin ja syyskuussa Isla saikin TK1-koularin. Ehkä tämä oli siis vähän vaatimaton tavoite..

-agilityn virallinen mittaus(jos tähän voisi laittaa toiveen niin medi kiitos!)
6.12 oli tuomion päivä, ja mediksi meni ihan kerralla! Noin 42 cm korkeaksi mitattiin, eli hyvillä mielin kisaamaan ensi vuonna.

-näyttelyistä H
Ja tämäkin tavoite onnistui heti ensimmäiselle(ja varmaankin viimeisellä) yrityksellä! Tosi kauniilla arvostelulla iso tyttö siis sai sen "pakkokakkosensa" :)


 Ja pitäähän sitä ensi vuodelle parit tavoitteet asettaa:

 TAVOITTEET VUODELLE 2013

CARA
  • agilitymöllejä, varmuutta radoilla ja paineistumista pois
  • luonnetesti
  • koirien ohitus (lähes) täydelliseksi
  • ehkä rallytokon kokeilua?
  • yleistä temppuilua ja hauskanpitoa
ISLA
  • agilityssä kakkosiin nousu, ehkä kolmosiinkin
  • tokossa AVO1, VOI-liikkeet kuntoon
  • BH-koe, jos paikka saadaan
  • vähän ahkerampaa valmennuksissa käymistä niin agissa kuin tokossakin
Ja yleistä terveenä pysymistä :) Eiköhän siinä ole tulevalle vuodelle tarpeeksi tekemistä!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Hauskaa joulua!

Kaksi keskeneräistä julkaisua on odottamassa, joten pistän nyt tähän väliin pari aamulenkillä otettua kuvaa. Hyvää joulua ja menestyksellistä vuotta 2013 siis kaikille :)









perjantai 9. marraskuuta 2012

Treenitaukoa tiedossa

Näin viimeisenä työpäivänä eläinklinikalla oli hyvä tilaisuus käyttää sisarukset Isla ja Meela napatyräleikkauksessa! Kokemuksenahan tämä oli todella mielenkiintoinen, kun tylsäteräisellä trimmerillä sain karvattua sisarusten mahat ja tämän jälkeen seurata ja avustaa leikkauksissa alusta loppuun. Ja ei, ei yhtään tehnyt pahaa, vaikka näin etukäteen varoiteltiin oman koiran kohdalta!

Molemmat leikkaukset menivät hyvin. Tämä tietää siis kahden viikon treenitaukoa ja useampien päivien rauhallista oleskelua. Kauluri on Islasta ehkä hirvein asia maailmassa, se pitäisi saada pois, ja mitä nopeammin sen parempi. Eiköhän tässä ehdi tuohon kauluriinkin tottua!

Otin heräämöläisistä huimaa nokialaislaatua olevia kuvia, kun toiset pääsivät yhteiseen majoitukseen. Päivän mittaan ehdin pari kertaa käydä katsomassa, kuinka siskokset nukkuivat kylki kyljessä ja Meela vahti siskoaan sen vielä nukkuessa :)

Ja kun ei ole aiemmin tullut blogissa mainituksi, niin kasvattajan peruskurssi on tuossa pari viikkoa sitten suoritettu. Sitten vaan uusia haasteita etsimään!





Cara 4 vuotta!


Sen enempiä höpöttelemättä, onnea pienisuurikoira <3 Synttäreitä juhlittiin pienimuotoisesti parhaan kaverin Nadan kanssa, toki Islakin tuli osingoille kakkua jakaessa. Löysin pari julkaisematonta kuvaa viime kuulta, ja ne sopivatkin sitten tähän postaukseen vallan hyvin :)





keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Sunnuntai Kuopiossa

Sen enempää selittelemättä, käytiin taas Harrin luona valmentautumassa :) Lähinnä katseltiin keppikulmia ja tuota videon ensimmäistä pätkää, se on videolla tosi töksähtelevä, kun onnistunein ei tullut videolle. No, siitä ainakin näkee, miten paljon tuo koira antaa anteeksi minun ohjausmokia ja korjailee niitä itse.

Islan ohjaamiseen alan vasta vähitellen tottua näin minikoiraan tottuneena. Että sen kanssa ei varmisteta asioita kumartelemalla, että ohjauskuviot tehdään eri paikkaan ja vauhtikin on ihan eri. Ja muutenkin tekeminen Islan kanssa on ihan erilaista, kun koiran motivaatio agilityn suhteen on eri kuin Caralla. Isla tekee, koska se rakastaa sitä ja se kestää toistoja ihan eri tavalla. Vielä on hirmuisesti opittavaa, mutta meillähän on vielä monia vuosia aikaa kehittyä yhdessä!

Harrin sanojen mukaan meidän yhteistyö pelaa loistavasti ja menosta näkee, että tehdään yhdessä Isla kanssa asioita vapaa-ajalla. Ja sehän on se agilityn ydin! Ei riitä, että koira tekee ja ohjaaja ohjaa, vaan yhteistyön pitää oikeasti pelata.

10 päivää ja Isla on kisaikäinen. 6.12 Joan kisoissa voisin tuon mittauttaa, ja jos tulos on se mitä toivon, niin tuona päivänä me myös startataan kahdella agiradalla. Olen jo hätäisesti mittaillut kynä-kirja-seinä -viritelmällä, ja sen mukaan Isla olisi 42,4-43,2 cm korkea. Todella ryhdikkäästi seisoen tuon 43,2, tavallisesti noin 42,8 ja vähän lysyssä tuon 42,4. Voisiko enää rajatapauksempi olla?

Ja vielä perään se ACE-video:


lauantai 8. syyskuuta 2012

TK1 Aysla





















Vielä 4 kk sitten minun ja Islan tokoilu oli kauheaa katseltavaa. Koira oli(ja on edelleen) nuori, ja minä tokoihmisenä lähes kokematon. En ikinä ollut kisannut, toko oli tylsä pilkunviilaajien laji, ja olisin voinut kuvitella käyväni joskus alokasluokan kokeessa agilityn ohella. Jokin muuttui.

Ensimmäinen tokokokeemme oli heinäkuussa, jonne lähdimme Lauran kannustuksen johdosta. Sieltä tullut ykköstulos sai minut innostumaan lajista ja huomaamaan, että Isla oikeasti tykkää tokoilusta. Caran kanssa sai jatkuvasti painia motivointiongelmien kanssa, mutta Islalle riittikin palkaksi pelkät kehut. Kaikki oli niin erilaista, ja tästä tylsästä lajista tulikin lempilajini agilityn ohella.

Toisesta kokeesta tuli kolmonen. Sieltäkin lähdettiin ykköstä hakemaan, mutta Islalle liian suuresta häiriöstä johtuen koe ei mennyt yhtään niin kuin sen piti. Suurempaan tokomasennukseen ei silti vajottu, ja jo viikon kuluttua saatiin toinen ykkönen. Ja sitten koittikin tämä päivä, josta toiveikkaina odoteltiin sitä viimeistä ykköstä. Sama kenttä, kuin toisessa kokeessa, ja minun jännityksestä ei edes puhuta....

Luoksepäästävyys - 10 (Ei huomautettavaa taaskaan!)
Paikalla makaaminen - 9 (Kuulemma pieni vartaloapu toisella olkapäällä maahan-käskyn yhteydessä, itse en edes huomannut!)
Seuraaminen kytkettynä - 9 (Toinen perusasento jäi ottamatta ja Isla tuli eteeni seisomaan..??)
Seuraaminen taluttimetta - 9 (Vasemmalle käännyttäessä Brandy-aussie tunki kehän laidalla kurkkuunsa kepin ja kiljaisi -> Isla kääntyi katsomaan ja jäi noin metrin jälkeen. Palasi ilman käskyä seuraamaan.)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9,5 (Täysin oma mokani. Koira oli vähän vinossa perusasennossa, en huomioinut ja ehdin jo sanoa "valmis".)
Luoksetulo - 9 (Islamainen nätti loikka sivulle)
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8,5 (Katastrofi! Isla kiihtyi kovasti luoksetulosta ja valmistelevassa osuudessa esitti iloista puoltaan pomppimalla. Pysähtyi seisomaan myös hitaasti.)
Estehyppy - 10 (Olisi saanut kyllä pysähtyä nopeammin seisomaan, mutta kymppi silti.)
Kokonaisvaikutus - 8 (Kaksi haukahdusta luoksetulon jälkeen, ja pidin pannasta kiinni ennen hyppyä, ettei Isla olisi tohkeissaan hyppinyt estettä keskenään :D Mutta erityiskehut tulivat kontaktinpidosta erityisesti seuruuosuuksissa.)

182p. ALO1 KP  sij. 1  TK1

Ja täten myös shelttiyhdistyksen toko-ykkösruusuke ansaittu! Nyt tehdään töitä AVO-liikkeiden kanssa. Kuten kuvasta näkyy, kapulan pito sujuu jo täydellisesti, ja muutama kokonainen noutokin on tehty. Jospa me loppuvuodesta, viimeistään ensi vuonna korkattaisiin avoin luokka, riippuen nyt Islan juoksuista. Ja jospa ensi vuonna saataisiin oikeus voittajaan? Aika näyttää. Ehkä meidän seuraavat viralliset kisat onkin agilitya.

Ja vielä video tältä päivältä:

torstai 30. elokuuta 2012

2/3 tavoitteesta suoritettu

Lauantaina oli siis vuorossa piirin- ja seuranmestaruuskokeet, joihin sitten päätettiin lähteä Riikka Pulliaisen silmän alle tarkkailtavaksi. Olimme agilityseuramme PoKSin seuranmestaruusjoukkueessa mukana. Video löytyy, mutta en ole vieläkään ehtinyt yhdistellä pätkiä.. No, katsoo josko sen vielä joskus jaksaisi tehdä!

Isla oli joukkueemme ainoa ykkösen saanut, ja joukkueemme sijoittui toiseksi. Sitä tuskin tarvitsee mainita, että joukkueita seuranmestaruudessa oli kaksi kappaletta? ;D

Luoksepäästävyys - 10 (Pysyi paikoillaan, ei väistänyt, ei juossut vastaan, toimi siispä!)
Paikalla makaaminen - 9,5 (Haisteli vähän turhia)
Seuraaminen kytkettynä - 9,5 (Kontakti putosi kerran suoralla osuudella)
Seuraaminen taluttimetta - 9 (Kontakti putosi juoksuosuudessa ja viimeiseen perusasentoon siirryttäessä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9 (Valmisteleva osuus hyvä, maahanmenon olisi pitänyt olla ripeämpi)
Luoksetulo - 10 (Hyppäsi kyllä aika näkyvästi, mutta tämä tuomari ei siitä sakottanut)
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9 (Pari korjaavaa askelta Islalla)
Estehyppy - 9,5 (Otti askeleen lähemmäs estettä seisomiskäskyn jälkeen, sen lisäksi perusasento vähän hidas, mutta siitä ei sakotettu)
Kokonaisvaikutus - 10 (Tuomari tykkäsi kovasti yhteistyöstä ja Islan jatkuvasta innosta tehdä liikkeitä)

ALO1 188,5p KP sij. 2./9.  

© Laura Pitkänen
Kokeen jälkeen sitten soittelinkin jo 8.9 tokokokeeseen paikkaa, eli siellä on viimeisen ykkösen yritys! Saa nähdä tuleeko, sormet ja varpaat pystyssä, etteivät samat potkulautapojat tule kentälle myös tähän kokeeseen...

Kapulatreeni aloitettiin lähes alusta, pohjalla on kapulan nostoa, mutta yritän saada ensin varmemman otteen muilla esineillä. Kapulan pito on niin ällöttävää Islasta, niin jospa ensin saan muilla, ohuemmilla esineillä varmisteltua otetta :) Muista avo-luokan liikkeistä luoksarin pysäytys on aika hyvin kasassa, ja jääväthän olen pienestä pitäen opettanut avo-kaavalla. Kaukokäskyt ovat myös hyvällä mallilla, Isla tekee ne tosi hyvällä tekniikalla. Piilopaikkis sujuu yksin, häiriössä ei olla sitäkään treenattu... jospa se tästä, luultavasti noudon kasaamisen jälkeen voidaankin siirtyä avo-luokkaan! Ehkä sitten ensi vuonna..

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Potkulaudasta kiinni

© Milena


 Kiva koe. Sää mukava, tuomari aivan ihana, Islalla täydellinen vire.. Ja mihin kaikki sitten kaatui? Potkulautaan.

Tuomarina siis Salme Mujunen. Ryhmäliikkeissä oltiin kakkosryhmässä, ensimmäinen koirakko. Luoksepäästävyydessä ei mitään ongelmaa, Isla ei melkein huomannut tuomarin lähestymistä :'D Paikkamakuu.. koira makasi. Ei mitään ongelmaa. KUNNES! Se haistoi jotain. Pää hivuttautui hitaasti sivulle, ja sieltä se alkoi jotain ruokaa napsimaan. Tuomarin sanoin Isla teki sen todella taidokkaasti, nousematta ollenkaan. Tästä myös 10, sillä tuomarin sanoin, se ei ole minun eikä koirani vika, jos kenttää ei ole tarkistettu ja putsattu nakinpaloista, joita edelliset ovat pudotelleet. Eipä ollut ainakaan Islalla itsellään tylsä paikkamakuu :''D

Yksilöliikkeet, numero viisi. Mentiin kehään ja odoteltiin hetki, että kehänauha saatiin laitettua paikoilleen. Kytkettynä seuruu, liikkeelle mars. Seuruu oli tosi mallikasta, kunnes kehän ulkopuolelle ilmestyvät pikkupojat potkulautoineen. Ainoa asia, jota Isla pelkää. Ja sitten vielä pitäisi seurata kohti rymisteleviä potkulautapoikia? Ei toimi. Tästä johtuen, seuraaminen oli lähinnä potkulautojen tarkkailua eikä yhtään perusasentoa otettu. Seiska.

Seuraaminen taluttimetta. Pojat jatkavat kehän laidalla. Isla tarkkaili potkulautoja, annoin sille kaksi ylimääräistä seurauskäskyä. Isla ei myöskään ottanut perusasentoa. Ja heti, kun suunta vaihtui potkulaudoista poispäin, oli seuruu tuomarin mukaan kympin arvoista. Eihän tuosta voi muuta tulla kuin 0, ja tässä vaiheessa mietinkin jo keskeytystä. Pojille käytiin tässä vaiheessa mainitsemassa asiasta, mutta sinnikkäästi ajelivat laudoillaan meidän suorituksen loppuun saakka.

Seuraavana liikkeestä maahan, poispäin potkulaudoista. Kymppi. Islaksi se olisi voinut olla skarpimpi, mutta tilanteen huomioon ottaen parempaa ei olisi voinut odottaa.

Luoksetulossa hyppäsi pienesti sivulle, kuten tavallisesti, mutta tämä tuomari ei siitä näköjään keneltäkään vähentänyt pisteitä. Täysi kymppi siis tämäkin.

Liikkeestä seisomisessa Isla teki todella epäislamaisen tempauksen: otti 2 askelta ennen varsinaista pysähdystä! Muuten mallisuoritus kuten yleensä, mutta siitä tällä kertaa 8½.

Estehyppy, kohti potkulautoja, ja tiesin jo etukäteen ettei se onnistu. Este oli todella heppoisen oloinen, varmasti olisi kaatunut jos koira siihen osuu. Islalle laitettiin korkeudeksi 45 cm, eikä se ole ikinä noin korkeaa hypännyt.. viime kokeessakin 35, ja treeneissä 40. No, ekalla käskyllä yllättäen tuijotti yleisöön. Toisella käskyllä lähti kävelemään, mutta jostain syystä jäi seisomaan esteen eteen..? Otin uudestaan sivulle ja sitten hyppäsi hyvin, ja loppusuoritus olikin sitten taas oikein hyvin, vaikka se kolmoiskäskyllä jo nollaksi menikin.

Tiivistettynä: se olisi ollut ykkönen ilman potkulautahäiriötä. Erityisesti harmittaa se, kun tuomari ennen koetta painotti sitä, ettei alokasluokan aikana halua suorittavia koiria häirittävän millään tavalla, ei edes palkkaamalla kehän ulkopuolella. Ja että nämä potkulaudat sattuivat juuri meidän kohdalle. No, ilman epäonnistumisia ei voi onnistua, ja sitten seuraavalla kerralla iloitaan ykkösestä monin verroin enemmän! Pitää katsella, jos Islalle löytyisi ikioma skeittilauta, jolla voisi harjoitella häiriötä :) Helsingissäkin ollessamme Isla näki todella monia skeitti- ja potkulautoja, eikä ollut niistä moksiskaan.. nyt näköjään taas muistui mieleen lapsuuden traumat.

Luoksepäästävyys - 10
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen kytkettynä - 7
Seuraaminen taluttimetta - 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
Luoksetulo - 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8½
Estehyppy - 0
Kokonaisvaikutus - 8

ALO3 129p.

Nyt fiilikset on yllättäen luokkaa entä jos. Entä jos potkulaudat olisivatkin olleet meidän jälkeisen tai meitä edeltävän koirakon häiriönä? Entä jos ne olisivat lopettaneet, kun heille käytiin mainitsemassa asiasta? Entä jos pojat olisivat menneet jonnekin, jossa suorittava koirakko ei niitä näe?
Mutta toisaalta, mitä muuta olisi voinut käydä? Isla ei sentään paineistunut pahasti, se ei lähtenyt pois kehästä, se ei näyttänyt pelkoaan muuten, kuin epävarmalla suorituksella. Se yritti parhaansa. Se on vielä nuori koira, meillä on vielä aikaa opetella ja treenata pahimmassakin häiriössä, joka nyt vain sattui Islan elämän toiseen tokokokeeseen.

Tosiaan, ensi viikolla onkin sitten piirinmestaruuskoe, ja me ollaan myös seuran joukkueessa. Oman hallin kenttä, mutta en osaa sanoa, onko se sitten hyvä vai huono juttu, kun tällä kentällä yleensä treenataan agia.... :'DDD

Ja täytyy tähän loppuun vielä sanoa, että varmasti menen uudelleen samalle tuomarille! Heti jos sattuu kohtuullisen matkan päässä oleva koe, niin sinne kyllä juostaan pää kolmantena jalkana. Pidin hirmuisesti arvostelutavasta, sekä kuinka tuomari lähestyi koiria luoksepäästävyydessä. Ei sillä, että meillä olisi jotain ongelmaa tämän kanssa, mutta positiivisia kokemuksia vaan! Vastakohta viime kokeelle, kun koira melkein nousi ilmaan rajusta käsittelystä.

Mutta, ensi viikkoa odotellen.. ja sen jälkeen tiedänkin, kuinka moneen kokeeseen pitää kysellä paikkoja.. :)

torstai 16. elokuuta 2012

Näyttelypuudeli

Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa.. Tässä välissä on käyty ACE-treeneissä, Sawo Showssa ja pienemmissä tapahtumissa, kuten möllitokossa. Nyt otan kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja saatte pidemmän postauksen kirjaimellisesti Hyvästä Helsingistä!

Matkaan lähdettiin 11.8 kera Julian ja Dolly-brassin, jotka olivat meillä käymässä. Matka meni hyvin, Isla ei edelleen välittänyt junassa matkustamisesta sen enempää. Helsingissä pienen odotuksen jälkeen Fanny ja Noona tulivat hakemaan meidät, ja lähdimmekin suoraan Vantaalle yöksi. Parkkimaksun kanssa tuli "pieniä" ongelmia, kun korttimaksu ei ollenkaan toiminut, meillä kummallakaan ei ollut kolikoita ja lähimmästä pankkiautomaatista ei ollut mitään tietoa.. no, automaatti löytyi ja siitä selvittiin!

Matka sujuikin rattoisasti Inka ja Fanny Helsingissä -autoilulla! Liikennevaloja ei näkynyt ja niitä peruuteltiin etsimään, risteykset olivat epäselviä ja mitä vielä.. Kunnialla selvittiin Vantaalle ainakin melkein aikataulussa ;D

Seuraava ongelma: ruoka. Nätisti ajeltuamme Citymarketin pihaan huomasimme, että kauppa oli mennyt kiinni. Ainiin, tänään oli lauantai... Nopealla etsinnällä löytyikin yhteentoista asti auki oleva kauppa, ja saatiin itsellemme syötävää. Illalla jäikin vielä aikaa pestä Islan tassut, muuta siitä ei voinut hirveän karvanlähdön takia pestä.

Mutta mitä huomasinkaan koiraa suihkutellessani? Sen turkkihan oli ihan likainen! Oli viikossa onnistunut likaamaan niin, että turkki ei ollut yhtään puhtaan oloinen. Ratkaisu löytyi: suihkutin sumutinpullosta shampoovettä ja sen perään puhdasta vettä -> puhdas koira päältä päin! Jes!




Moni olikin kuvaillut meitä kehässä, kiitokset kaikille! Pistin nyt kuitenkin Petran ottamat kuvat tähän. Ei mikään huippuseisominen Islalta, mutta kunhan tuomarinpuoleinen jalka oli hyvin.. :D

Ennen kehää tuli tottakai tutkittua, mitä muut koirat saivat arvosanoiksi, ja vain sentin Islasta pienempi uros sai EH'n, joten meillähän oli toivoa! Uhkaavasti tuomari päättikin mitata yhden uroksen, mutta senkin siitä syystä, että koko oli melko ylärajoilla ja halusi tarkistaa, onko liian iso vai ei.

Ja niin me asteltiin kehään. Ylimääräiset karvatupot nypittyinä, mutta eihän tuota muuten voinut hirveämmin laitella, kun jokaisella harjanvedolla lähti niin paljon turkkia! Jokatapauksessa, Isla oli luokkansa toisena ja meidän edellä kulki pieni, hitaasti juoksutettava soopeli. Isla oli selkeästi sitä mieltä, että HÄNEN OMA kiitoratansa on tukittu, ja turhautuneena liikuskeli eteenpäin. Onneksi ei huomauttanut tästä edellä juoksevalle, mutta aika kiinni jouduttiin menemään, että Islan liikkeet erottuisivat edes vähän.

Koiria seisottaessa tuomari katsasti koirien ilmeet. Meidän ohi herra Lorenzo vain käveli. Selvä, peli menetetty.

Yksilöarvostelussa Isla pääsi liikkumaan turbovaihteellaan, ja ilmeisesti tuomari myös piti näkemästään, sillä meidän edellä olleelle toivottiin nopeampaa juoksuvauhtia, kuulin tuomarin selittäneen jotain siitä, kuinka sheltti on paimenkoira ja sen pitää liikkua paimenkoiramaisesti.. Sitä ei Islalta ainakaan puutu!

Ja sitten koira pöydälle. Kun tuomari tutki kaikki muut koirat pitkään ja hartaasti, Islalta se katsoi vain välihampaiden määrän ja tunnusteli kulmaukset muun nopean tunnustelun lisäksi. Tuomari ei edes huomannut edestä puuttuvaa hammasta, kun taas muilta syynäsi todella tarkasti hammasrivin..Toinen merkki: peli menetetty.

Meidät käskettiin seisomaan tuomarin pöydän eteen, siinä sentään saatiin pari minuuttia seisoskella, kuten kilpakumppanitkin. Tarkkailin kehäsihteerin liikkeitä siinä samalla ja näin, miten pahvilappusia katseltiin jo.. käteen nousi keltainen lappu.. se pistettiin pöydälle.. (tässä vaiheessa peli menetetty) ja lopulta, kun tuomariherra oli viimeiset sanansa sanonut, kehäsihteeri vilautti keltaista lappua! Se oli siinä! Mitään muuta ei tarvittukaan, ja sen päälle vielä arvostelu, joka kertookin kaiken tuosta koirasta. Ei voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen!

"Good type. Too large size. Good proportion. Very good coat. Strong bones. Good angulations in front and rear. Long neck and feminin expression. Good movement"
Antonio di Lorenzo, Italia 

Vähän taisi kummastuttaa lähistöllä olevia sheltti-ihmisiä, kun tutut tulevat onnittelemaan näinkin "huonosta" tuloksesta, ja sitä kuinka iloisesti soitin kasvattajalle :'DD Kehän jälkeen Isla menikin sitten Petran kanssa junior handler -kehään, jossa eivät lopulta sijoittuneet. Mutta hienosti jaksoi Isla myös siellä esiintyä!
Kehän jälkeen Isla pääsi itse valitsemaan luun, ja sen päätös olikin iso sian sääriluu. Minusta kyllä tuntuu, että Isla vain valitsi ensimmäisen, joka nenän eteen sattui.. :D

Heti kehän jälkeen Isla pääsi myös karvoistaan. Kampasin siltä pikkuisen kasan turkkia näyttelypaikan roskiksia täyttämään, mutta ei se silti ole niin pahan näköinen, mitä luulisi. Nyt Isla on siis sporttimallia, ja sellaisena tulee toivon mukaan pysymäänkin. Enää ei ole näyttelytulos meidän unelmien tiellä! Jospa muutaman vuoden päästä olisikin talossa agilityvalio, tokossakin mennään niin pitkälle kun ohjaajan rahkeet riittää :)

Maanantaina lähdettiin kotimatkalle. Inka ja Fanny Helsingissä osa 4: toimimaton navigaattori, lähtevä juna ja Helsingin keskusta. Onneksi lähdettiin ajoissa perille, niin oltiinkin jopa tunti etuajassa asemalla. Kiitos vielä Fannylle majoituksesta, oli hauskaa! Ja loppuun sitten vielä pari sisarusten vesileikkikuvaa, loput on vielä muokkaamatta.. Voi olla, että päivittelen niitä joku päivä lisää, kun kuitenkin tuli paljon otettua!



Pohjimmiltaan rinsessa!
Järkyttyi meriveden suolaisuudesta ;D


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Tie tottelevaisuusvalioksi

...alkoi eilen! Lähdimme kohti Maaninkaa ja Erkki Shemeikkaa puoli viiden aikoihin. Kentän löytämisessä oli pientä ongelmaa: vettä satoi kaatamalla, maamerkki "vaalea talo" oli metsän takana eikä kylttejä ollut missään. No, pienen etsimisen jälkeen löysimme paikalle ja odotus alkoi!

Ennen alokasluokkaa sade lakkasi. Kivempi ohjaajaa ajatellen, Islalle tämä olisi ollut varmaankin se ja sama. Alokasluokan 13 koirakkoa jaettiin kolmeen ryhmään, joissa sitten suoritettiin ryhmäliikkeet. Me kuuluimme tähän ensimmäiseen ryhmään viimeisenä koirakkona. Ryhmäliikkeet menivätkin todella hyvin, ei moitittavaa. Vaikka tuomarisetä olikin vähän rajumpi, lähestyi päältä ja kovasti kopeloi koiraa, ei Isla siitä välittänyt. Kivaa!

Ensimmäinen ansaittu hampurilainen


Lähdettiin hakemaan siis jonkinlaista tulosta.. ja sieltä tuli ykkönen! Meidän onneksemme maa ei ollut täynnä keppejä ja käpyjä, pari kertaa tuo vähän etsiskeli niitä. Erityisen iloinen olin siitä, että kaikki virheet hypyn haistelua lukuunottamatta tulivat siitä, että Islalla oli niin hauskaa! Ja Islan ilo siirtyi minuunkin ja kaikki jännityskin katosi. On se ihana pentupentu <3 No, sen enempää selittelemättä, näin jakautuivat pisteet:

Luoksepäästävyys - 10
Paikalla makaaminen - 10
Seuruu kytkettynä - 8 (Innostui leikkimään hihnalla.... ;D)
Seuruu taluttimetta - 9 (Vähän leikkimistä taasen)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10 (Ihan kiva tämäkin, olisi voinut olla Islaksi nopeampi maahanmeno)
Luoksetulo - 9 (Hyppäsi sivulle)
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 10 (Eipä tähän lisättävää, se pysähtyi heti käskyn saatuaan!)
Estehyppy - 8 (Tätä harmitteli tuomarikin - muuten kympin arvoinen, mutta meni sitten haistelemaan estettä!)
Kokonaisvaikutus - 9 ("Tekemistä todella miellyttävä katsella, käskytyskään ei ollut kovaa")

ALO1 184p.  sij. 3./13.

Sitten vaan jatkoa miettimään. Mietin pidemmän aikaa, keräänkö ekan ykkösen jälkeen vielä kaksi vai siirtyisinkö suoraan avoon. Nyt kun se ykkönen ja pääsylippu avoon tulikin näin nopeasti... ja tokokärpänen pääsi vielä puremaan, niin kyselin nyt sitten paikkaa 19.8 ja 25.8 kokeisiin. Alossa jatketaan ja TK1 hankitaan, vaikka se vähän turhalta tuntuukin! Saa nähdä, jos meidät loppuvuodesta avostakin jo löytää.. :) Lopuksi video kokeesta:

perjantai 6. heinäkuuta 2012

A-luokkaa

Dysplasialausunto saapui: A/A 0/0. Mitäpä tähän lisäämään, mahtava fiilis!

Käytiin viikonloppuna turisteilemassa agirodussa. Isla kävi moikkaamassa siskopuoltaan Korua ja tämän isoveljeä Harua, Cara taas bongasi kaksoisolentonsa Pikan.






Nyt lähiaikoina ollaan ahkerasti tokoiltu ensi viikon tokokoetta silmällä pitäen. Laskeskelin, että jos kaikki menee niin kuin on treenattu, meillä on mahdollisuus ykköstulokseen. Kuitenkin, ollaan lähdössä hakemaan vain kisakokemusta ja edes jotain tulosta. Voi olla, että palkattomuudesta tulee ongelmaa: treenasin sitä ja vire laski selkeästi. Välillä Isla koitti palkata itseään löytämillään kepeillä... Nyt otetaan aina muutama kokonainen liike ja palkka sen perään. Toivottavasti Isla jaksaa keskittyä kokeessa loppuun asti, eikä jäisi liikkeiden välillä hirvittävästi haahuilemaan ja etsimään palkkaa!


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Tytöt lääkärissä

Tänään oli SE päivä. Se niiiiiin kauan odotettu päivä, joka ratkaisi niin paljon tulevaisuuden suunnitelmia. Islan luustokuvat, sekä kummankin tytön silmäpeili ja sydänkuuntelu. Varmaan sanomattakin selvää, että jännitti?

Lääkärikäynti alkoi silmätippojen laitolla ja aina niin ihanalla paperien täytöllä, nyt kun niitä oli vielä kahden koiran edestä. Lopulta selvisinkin siitä, ja meidät neuvottiin kakkoshuoneeseen odottamaan silmäpeiliä. Pian sisään tulikin harjoittelija, joka halusi peilata koirieni silmät. No, mikäs siinä, saapahan tuplaten tarkistetut silmät. Ja hienosti malttoivat kumpikin odottaa, olivat todella kärsivällisiä, vaikka harjoittelijalla silmien katsominen kestikin.

Ja sitten sisään tulikin itse Aho! Ensin pöydälle Cara. Jari tutki silmiä tarkoin ja kysyi, mitä edellisissä peileissä on ollut. Vastattuani, että pentuna näkyi crd ja aikuisena ei mitään, Jari totesi, että ei näy nytkään mitään. Eli syy Caran silmien vuotamiseen on pelkkä hallin kivituhka, ei mikään muu. Parempi näin päin.
Sydämen vuoro. Nopea kuuntelu: terve. Niin kuin aina ennenkin, nyt myös virallisesti.

Islan vuoro nousta pöydälle. Ja ei tarvinnut pitkään silmiä katsella, kun totesi kummatkin terveiksi. Sydän oli terve myöskin, ja tämän jälkeen sitten laitettiinkin Isla unten maille. Polvet tunnusteltiin siis nukutettuna, ja nämä olivat ihan priimat, ei mitään moitittavaa. Ja sitten se suurin jännitys alkoikin: Isla kannettiin röntgeniin minun ja Caran jäädessä odotustilaan. Ja se oli kyllä pitkä odotusaika, kun röntgenin äänet kuuluivat selkeästi oven toiselle puolen..

Lopulta Isla kannettiin pois röntgenistä. Aho totesi, että selkä oli täysin terve. Kysyin, että entäs lonkat ja kyynärät. Terveet nekin. Ja kun vielä kysyin tarkennusta, niin A, eikä B'tä huonompana pitäisi takaisin tulla. Toivotaan, että Kennelliitto on samaa mieltä!

Lopputulos siis: terveet koirat kumpikin. Voisiko enää tyytyväisempi olla?

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Epävirallista ja virallisempaa

Agilityä. Mitä muutakaan?
Eilen oli Napakalla sopivasti mölliagit ennen tämän päivän virallisia, joten lähdettiin sitten sinne molempien koirien kanssa. Isla osallistui ekan kerran "isojen koirien luokkaan" ja täten hyppäsi myös ekan kerran elämässään medejä. Juoksin myös Aten kanssa kaksi rataa, tänäänhän minä juoksin sen kanssa sitten myös viralliset.

Porukasta aloitti Isla, medimölleissä. Päätin keskittyä kontakteihin: eka rata ilman palkkaa kilpailunomaisesti ja toinen palkalla. Videolta näkee, että pidin sitä noin 4-6 sekuntia paikoillaan kummallakin kontaktilla, ja sitten tuli lähtölupa. Ja se pysyi tosi mallikkaasti, yleisöstäkin kuului kommentteja, kuten "onpa sillä hyvät kontaktit" ja "pysähtyypä se hyvin tuohon päähän." Ja ekalta helpolta radalta nolla sijalla 3, hävittiin alle puolella sekunnilla voittajalle: yllättäen vain puoli, Islahan tökötti niin kauan kontakteillakin!

Juoksin sen kanssa saman radan uusiksi, tästä hyl, syystä että se lähti hiipimään pois aan kontaktilta ja kävin sen nostamassa sinne takaisin. Ja tällä radalla palkkasin kontakteilla, eipä muita eroja. Tosi estevarma koira Isla on, jos terveys antaa myöten niin siitä voi tulla vaikka mitä!



Tähän väliin Cara, jonka kanssa tultiin harjoittelemaan kisatilannetta kisaavien radalle. aluksi pysyi suht hiljaa hallin ulkopuolella, mutta rataantutustumisen aikaan - ylläri - se aloitti räksyttämisen. Mutta yllättävän hyvin Caraksi, se keskittyi jotenkuten. Radan alussa pölypallo liiti salamannopeasti. Puomin pinnalta kuului hirveä kynsien rapina, se hidasti jonkin verran Caraa.

Mikä meni sitten vikaan? Keppiväli. Tai siis oikea väli, mutta juoksi vain läpi. Keppien kohdalla Cara sitten paineistui, mutta pääsi siitä yli. Aalle se ei juossut ja tätä ihmettelenkin edelleen: sehän on ihan kontaktihullu ja painaa aalle vaikka radan toiselle puolelle! Tässä Cara paineistui pahemmin kuin kepeillä, mutta palautui tästäkin. Loppurata meni puhtaasti.

Yllätyin tosiaan tuota palautumista. Yleensä, kun Cara paineistuu, se sitten paineistuu ja mitään ei tehdä. Pieni edistyminen, ehkä me jo ensi vuonna kisattaisi taas?

Päivän suurin yllätys. Cara voitti :'DDDD Teki mineistä ainoan tuloksen. Minä ihmettelinkin Niinalle, että VAANKO 15 virhepistettä? Niina totesi että joo, mutta aika oli melkein minuutti. Ei se mitään, Caralle teki tosi hyvää käydä kisatilannetta harjoittelemassa. Tästä lähtien pitää käydä joka mölleissä tekemässä yksi rata ja sitten lähteä pois.



Ja Atte! Mölliradalta kontaktivirhe, eli vitonen. Oltaisiin sijoituttu toisisi, mutta rehellisenä huomautin tuomarille, että Atte on jo kisannut eikä sitä voi palkita!  Kisaavien radalta myöskin 5 vp, tällä kertaa kepeiltä ja sijoitus 1, ainoa tulos kisaavissa makseissa. Hieno oli Attekin.


Atte ja Isla kisapaikalla

Tänään olikin viralliset, minä ja Atte kolmella radalla sekä Isla turistina. Oli tosi lämmin päivä, koirillekin raskas. Tuomarina Minna Räsänen, kuten vuosi sitten Joan kisoissa.

Ensimmäinen rata: HYL. Ja se kariutui neljänneksi viimeiselle esteelle, kepeille! Atte lopetti kepittämisen puolessa välissä ja yritin korjata, mutta jatkettiin sitten vaikkei onnistunutkaan. Sitten rengas, ja piti kääntyä putkeen, mutta Atte juoksi suoraan maaliin ja mamman luokse. No, miten vaan! Itse rata oli tosi kiva ja helppo ykkösluokan rata, ei mitään kikkailuja.

Seuraavalla radalla Reetta meni piiloon, ettei Atte taas lähtisi perään. Hyvä idea, mutta kariutui kepeille! Atte kepitti tosi hienosti, mutta puolessa välissä lähti Reettaa etsimään. Siinä meni ihan oiekasti hirveästi aikaa, ehkä 7 sekuntia, kunnes Atte tajusi, että Reetta EI ole siellä ja rata voi jatkua. Muuten rata menikin Ateksi nopeasti ja ainoa virhe oli puomin kontakti. Ja sijoitus 5, ainakin muistaakseni..

Viimeinen rata oli ehdottomasti paras. Atte oli tooooosi väsynyt, mutta kannustuksella se juoksi tosi hienosti. Kepeillä oli läheltä piti -tilanne: Atte juoksi kepeille liian kovaa enkä ehtinyt laittaa oikeaan väliin, meni ehkä 20 cm keppien ohi ja sitten juoksi vauhdilla kepeille. Tuomari mietti, antaako virhettä, mutta lopulta käsi nousi. Harmi. Ja taas kerran, loppu meni mallikkaasti, väsymyksestä yksi rima putosi, mutta ei se mitään! Yliaikaa tuli vain 2 sekuntia, näin kuumaksi päiväksi siis tosi hyvin. Ja tässäkin sijoitus 5. Tämä rata oli siksikin yksinkertaisesti paras, että Atte ei haikaillut ollenkaan Reetan perään. Ehkä se jo ymmärsi, ettei sitä jätetä.

Saa nähdä, milloin seuraavaksi kisataan ja millä koiralla. Viimeistään loppuvuodesta Islan kanssa, katsellaan nyt, onko jollain ohjaajan tarvetta syksystäkin.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

JH-piski ja tuleva tokotähti

  

.......or not. Tosiaan, ilmoitin meidät ihan ensimmäiseen tokokokeeseen. Ensimmäinen koe minulle ja koiralle kummallekkin, ja nyt alkaa hypyn OPETTAMINEN ja seuruun hiominen. Minun kun on pakko asettaa jokin tavoite, että saan treenattua, ja nyt on pakko!




Ja tosiaan, viime sunnuntaina oltiin Islan kanssa Joensuun näyttelyitä ja ravirataa valloittamassa. Olin luvannut sen junior handleriin jollekkin tuntemattomalle kuopiolaistytölle, joka osoittautui sitten Ainoksi. Islahan lähti heti mukaan, kun sille juustopaloja esiteltiin.. Ja kehässäkin sitten esiintyi ihan mahtavasti, seisoi tosi hyvin niin pöydällä kuin maassakin ja malttoi ihan ravata! Pääsivät 15 parhaan joukkoon ja sitten käteltiin pois kehästä. Isla oli taitava koko ajan, ei mitään vikaa <3

Elokuun alussa voisi Islan kanssa lähteä sitten Helsinkiä valloittamaan. Kysymysmerkkinä kylläkin vielä majapaikka, mutta ehkä se jostain muutamaksi päivää löytyy..
Niin, ja 19.6 on varattu myös aika koirien terveystarkkeihin: Islalta lonkat, polvet, kyynärät, selkä, silmät ja sydän, Caralta pelkät silmät ja sydän. Toivottavasti ei löydy mitään ikävää.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Agi-tokoleirillä

  

 

Perjantaina iltapäivästä lähdimme omalla pienellä koiraporukallamme kohti Kiteetä ja agi-tokoleiriä. Leiriä oltiinkin odotettu jo kauan, ja onneksi Islakin tajusi lopettaa juoksunsa ennen sitä! Tällä kertaa tosiaan matkassa pelkkä Isla, Caraa olisi varmasti stressannut kamalasti, erityisesti kauhukaksikko Islan ja Noonan seurassa nukkuminen.

Perillä olimme jo reilusti ennen kuutta, ja menimmekin heti Fannyn kanssa kuvaamaan Islaa ja Noonaa samalla, kun muu porukkamme kasasi Telttaa ja Kutvosta. Me Fannyn kanssa oltiin valittu sisämajoitus ja onneksi valittiin, taisi olla muilla vähän vilpoista, kun ei mikään lämpimin sää ollut ja vettäkin satoi!


Vähän ajan päästä siirryttiinkin kentälle esittäytymään ja sen jälkeen alkoikin leikkiluento. Mukana oli neljä mallikoirakkoa, mukaanlukien Islan äiti Minttu, joka ei leikkinyt lelulla mutta sitten hakikin villisti palloa!

Loppuilta menikin sitten Fannyn kanssa huoneessa oleilussa, ja käytiin välissä syömässä iltapalakin. Koiran ruuan kanssa piti aluksi vähän miettiä: Olin pakannut mukaan kyllä lihat ja kasvikset, sekä kalkkijauheen ja öljyn, mutta unohdin tietenkin lusikan. No, onneksi olin ottanut Islan astetta epämääräisemmän luun mukaan, ja sillä Fannyn kanssa kumpikin sekoiteltiin koirille ruuat. Barffikoiran omistajan ilot <3




Lauantaiaamu alkoikin tokoilun merkeissä. Minä + aamu = toko ei yhtälönä ole kovinkaan toimiva, mutta meni se näköjään kuitenkin! Jokainen oli jo ennen leiriä miettinyt asioita, joita tahtoo treenata. Meillä se oli lauantaina seuruu ja jäävät. Minähän en ole uskaltanut ottaa Islan kanssa pitkää seuruuta, jäin vaan jumittamaan muutamiin askeleisiin ja käännökseen. Kouluttaja-Susannan avulla sitten ymmärsin, että mun koirahan osaa seurata, ei mitään ongelmaa! Paitsi minussa. Kävelin liian nopeasti, jolloin koira ei ehtinyt käännöksiin mukaan. Viime treeneissä taas kävelin liian laiskasti, eli kehitystä on liiaksikin tapahtunut ;D

Kun saatiin minun vauhti ja palkkausnopeus oikeaksi, siirryttiin käännöksiin. Susanna neuvoi vetämään kädellä muutamia kertoja ja Islahan suorastaan syöksyi käännöksiin! Ja siitä eteenpäin käännökset on toimineet täysin. Täyskäännökseen vielä vähän treeniä, mutta vasemmalle ja oikealle kääntyminen on nyt kunnossa!

Ja sitten jäävät. Aloitettiin maahanmenolla, ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ei mitään. Isla menee hyvällä tekniikalla maahan ja menee myös nopeasti, ei tarvitse käsiapuja.
Toisin oli seisominen. Minun luottamus koiraan! Huomaamattani olin kuulemma näyttänyt kädellä pientä pysäytysliikettä, vaikken itse huomannut. Kun ajattelin kättä, sain sen pysymään kurissa ja Isla pysähtyi silti ilman hiipimisiä. Pitää vain luottaa että koira pysähtyy, Isla osaa kyllä, niin sitten se menee hyvin!

Tämän jälkeen vuorossa oli ruokatauko ja agilityä!




Agissa olikin muuten tosi helppo pätkä, mitä nyt Isla yhdelle väärälle hypylle meinasi välillä karata. Näistä treeneistä ei niin paljoa jäänyt käteen kuin tokosta, oma treenifiilis laski lähes nollatasolle, itse kun tykkään kaikenlaisesta kikkailusta treenatessa ja tämä pätkä oli tosi yksinkertainen. Siitä selvisi yhdellä valssilla ja takaaleikkauksella.

Agin jälkeen oli vuorossa ruokailu ja sen jälkeen alkoikin möllitoko ja -agi. Möllitokossa oli mukana myös hyppy, jota treenattiin puolisen vuotta sitten namialustalla.. eikä Isla täten muistanut siitä mitään. Sitten 5 min ennen möllikoetta aloitin opettamisen ja ihan hyvin tuntui hyppäävän ja ei väistänyt kun meni viereen!

Seuraaminen hihnassa - 10 (Ei olla ikinä otettu hihnassa.. alku meni kuin oltaisi päiväkävelylle lähdetty, mutta jo muutaman askeleen jälkeen Isla tajusi ottaa kontaktin ja loppu menikin hyvin. Täyskäännöksestä vähän tiukempi, muuten hyvä)
Liikkeestä maahanmeno - 10 ( Ei mitään moitittavaa, kuten yleensäkin. Itse en tuon maahanmenoa nähnyt kun hartaasti tuijotin eteen, mutta tuomarin mukaan meni ripeästi heti käskyn saatuaan.)
Luoksetulo - 10 (Ei jälleen mitään moitittavaa. Vauhtia oli ja tuli suoraan sivulle, kuten aina!)
Hyppy - 8 (Oho! Isla hyppäsi heti ekalla käskyllä, mutta pysähtyi niin hankalaan paikkaan että itse jouduin seistä esteen päällä :'D Loppu muuten hyvä, mutta väisti pikkuisen.)
Kokonaisvaikutus - 10 (Kuulemma tekee iloisesti ja pätevä tokokoiran alku!)

Ja tästä suoraan mölliagiin. Supermölliradalta 5 vp, kun Isla jostain syystä juoksi suoran putken ohi. Käytiin myös kokeilemassa aikuisten rataa ilman keppejä, oikein hyvin meni sekin kun en minä säätänyt välissä!

Huomasin myös, miten hirvittävästi Islan kontaktit ovat parantuneet! Isla pysähtyy jo tosi varmasti, vielä kun saa vauhtia erityisesti alasmenon suorittamiseen niin kontaktit on valmiit.






Sunnuntai alkoikin lahjakkaasti nukkumalla pommiin.. Fanny oli laittanut herätyskellon soimaan, mutta minä heräsin vasta 20 minuutin kuluttua, kun en ollut ääntä kuullut ollenkaan! Vähän hätäisempi lähtö syömään, ja oltiin valmiit aamun agitreeneihin.

Tämän päivän rata oli paljon kivempi kuin edellisen! Tykkäsin tosi paljon vauhtiympyräharjoituksesta, jota ollaan kyllä tehty, mutta ei niin, että vain joka toinen este hypättäisiin. Tänään myös puomissa oli vauhtia ja Isla teki paljon paremmin kuin lauantaina, vaikkakin aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä. Loppua kohti vauhti hidastui, mutta silti Isla teki täysillä loppuun asti :)
Ja olihan sitä kiva kuulla kehuja Islasta! Se antaa tosi paljon anteeksi minun ohjausmokia ja myöhästymisiä, ihan hyvä vaan kisauraa ajatellen. Kuulin myös mudi-ihmisiltä, että Islasta varmasti pitäisi medi saada, yksikin 45 cm korkea mediksi mitattu. Toivotaan että tämä todellinen rajatapaus myös olisi medikoira!





Tokossa olikin aluksi häiriöseuruu, ihan mahtava treeni! Aluksi käveltiin maata tutkivan ihmisen ohi, joka sitten lähti taakse seuraamaan. Tämän jälkeen palloa heitettiin ja vedeltiin edessä. Ekalla kerralla kontakti pari kertaa putosi, mutta jo toisella yrityksellä se ei pudonnut ollenkaan, vaikka reunoilla taputettiin ja inistiin. Hieno koira!

Meidän oma treenivuoro menikin kapulan opettamiseen. Kapula aluksi kouluttajan kädessä ja kun Isla katsoi sitä, naks ja palkka. Sitten kapula laskettiin maahan ja lopulta Isla koskettikin sitä. Tätä treeniä jatketaan kotona ja jossain vaiheessa alkaa Isla nostelemaan kapulaa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Isla menee metrin päähän tökkäämään kapulaa niin voimakkaasti, että se liikahtaa. Aika lähellä ollaan siis jo sitä, että ottaa suuhun asti. Sitten alkaa pitelemisharjoitukset!

Tokotreenin jälkeen alkoi suoraan ryhmäpaikallaolot ja pistin Islan makuulle kaikkein haasteellisimpaan paikkaan: ison vieraan koiran ja oman äidin väliin! Islahan rakastaa Minttua yli kaiken, jos se kuulee vaikka pelkän haukahduksenkin, niin siitä tulee maailman onnellisin koira ja nätisti käveleminen on silloin vain haavekuva. Mutta paikkamakuussa Isla pysyi kokonaiset 2 minuuttia, seurasi ahkerasti kuinka Laura kävi välillä Minttua palkkaamassa, muttei noussut itse, vaikka Minttu nousi alussa. Eikä noussut vaikka muut vapautettiin paikallaolosta! Suhteellisen varma liike tämä siis meillä.

Kaikenkaikkiaan leirillä oli oikein mukavaa. Tilat olivat hyvät, huoneet sopivan kokoiset ja tykkäsin tosi paljon kontaktiesteiden pinnoista, ei sateellakaan menneet liukkaiksi. Ulkoilutuspaikat myöskin ihan sopivat ja seura tietenkin parasta! Kesällä kuulemma samassa paikassa agilityliiton leiri, ei olisi mahdoton ajatus.