lauantai 17. maaliskuuta 2012

Läpimurtotreenit, möllisilsa ja köhää

Eilen treeneissä mukana sekä Cara että Isla. Oltiin Emmin kanssa kahdestaan, eli koottiin ACElta tuttu pieni radanpätkä, sekä keinu Caralle. Päätin jatkaa kunnolla tuon keinukammon poistamista jälleen.


Ensin siis radalle Cara. Ideana oli kääntyä ennen 3. estettä koiraan päin, jolloin se hidasti ja kääntyi. Ainakin siis piti kääntyä. Hyppy-putkeen, toimi. Käänny koiraa kohti. Koira tuijottaa edessä. Sama uusiksi, mutta lelun heitto esteen yli: toimi. Ja sitten Cara oli kuin tätä olisi koko elämänsä tehnyt. Nelosesteen kierto oikealta puolelta sujui malllikkaasti ja täten koko rata loppuun menestyksellä. Jätettiin onnistuneeseen suoritukseen.
Islan vuoro. Ja se oli tosi taitava! 4. esteen kierron kanssa oli ACElla ongelmaa, nyt ei edes yrittänyt kääntyä "väärältä" puolelta tai hypätä takaisin, jes! Tehtiin tämä muutaman kerran ja jäätiin hyvin mielin möllejä odottamaan!
Sitten vuorossa Cara ja keinu. Olin varannut sille oikein paistettua lenkkimakkaraa mukaan ja tehtiin keinutusharjoituksia: käskin Caran kiipeämään keinun puoleen väliin ja siinä sitten vain keinuteltiin ja syötiin makkaraa, lopulta keinu alas ja tavallinen kontakti. Lopulta tein muutamalla keinahduksella ja pieni tärähdys loppuun. ACElla kuukausi sitten todettiin, että Cara ei pelkää pamausta vaan sitä keinun epätasaista keinumista, joka siinä kisakeinussa siis elokuussa oli. Lopuksi leikittiin kuuluisaa "keinupeliä": keinun "painava" pää ylös ja jalka päälle, jolloin toinen osa jäi ilmaan n. 10 cm. Naksuttelin Caralle aina kun koski keinulautaa tassulla ja lopulta Cara sitten pamautteli sitä itse jopa 20 cm korkeudelta alas niin että vähän pamahti!
Treenien lopuksi otettiin paikkamakuu, Islan elämän ensimmäinen. Kyllä se ruokakuppiaan odottaa ja kuvaustilanteissa paikoillaan pysyy, mutta ei sen enempää.. :D No, koira sivulle parin metrin päähän Toivosta, maahan ja sitten kävelin noin 5 metrin päähän. Se tuijotti minua ihan kuin silloin, kun odottaa lupaa ruokakupille.. Eli katse oli oikeasti syvä :'DD Minuutin päästä menin palkkaamaan ja vapautin Silpen. Taitava lapsi! Otettiin uusiksi 1½ minuuttia ja sekin meni oikein hyvin. Noin minuutin kohdalla Isla laski pään tassujen väliin, hetkeksikään katsetta irrottamatta. Isla tuijotti vaikka itse käänsin katsetta. Se tuijotti koko ajan! Varsin hyvin ensimmäiseksi paikkamakuuksi.
Tässä vielä video Islasta, Caran keinuvideo jäi ottamatta, kun kännykkä ilmoitteli jo virransäästötilaan siirtymistä..




Tänään aamulla suuntasin sitten agimölleihin Islan kanssa. Caraa en ottanut mukaan, koska minullahan olisi talkoovuorot mennyt päällekkäin ja epäilin, että sillä oli rustonpala joko jäänyt kurkkuun tai jopa raapaissut haavan.. Alempana uudempaa tietoa.
Mutta nyt jatkuu hehkutus! Ilmoitin siis Islan vanhempien pentujen luokkaan, radalle jossa kilpaili 10-18kk ikäiset koirat. Isla oli ihan kierroksilla kuin radalle mentiin, ja mietin että se menee hyvin jos itse pysyn perässä ja koira keskittyy.. ja koirahan keskittyi! Olisi tullut täysin puhdas rata, jos olisin uskaltanut alussa luottaa, että se varmasti hakee putkeen, joten en suoran putken jälkeen neljän esteen suoralla ehtinyt koiran perään. Aika oli nopea, 25.51 sekuntia, ja jos jotain vertausta pistetään, niin toiseksi tulleella aika oli n. 35 sekuntia.. Sain oikeasti JUOSTA. Olin suunnitellut radalle 3 valssia, mutta ylläri, jouduin takaaleikkauksen tekemään jokaiselle niistä, muuten olisi tullut törmäys.. Sijoituttiin ensimmäisiksi, olikohan radalla 6 vai 8 koiraa.. Huipusti meni lapsella ja saatiin treeniä taas kisatilanteessa työskentelyyn. Jotenkin tuntui, että semmoinen pienikin kisatunnelma tuo tuohon koiraan vauhtia lisää ja se tekee oikeasti kaiken minkä pystyy!



Palkintojenjaon jälkeen me mentiin.... koiratanssinäytökseen?! Isla, joka osaa pyytää, pyöriä molempiin suuntiin ympäri ja näyttää peukkua. 1½ minuuttia. Kolmestaan kokoonpanolla minä & Isla, Emmi & Toivo ja Netta & Jussi. Siinä sitten sovellettiin jotain Antti Tuiskun tahtiin, eikä asiaa helpottanut se, että joku oli pudottanut nurkkaan nakinpaloja. Noh, päästiin treenaamaan temppuja ainakin ja Isla pääsi vähäisiä taitojaan esittelemään!

Ajattelin ilmoittaa Caran 31.3 agikisoihin Kuopioon, jonka jälkeen olisin jomman kumman kanssa suunnannut ACE-treeneihin. No, Cara aloitti muutama päivä sitten satunnaista kakomista, jonka ajattelin johtuvan siitä, että sillä olisi jotain jäänyt hengitysteihin kiinni. Se oli Islan rustoa popsinut ja tämän jälkeen alkoi, ihan vain muutaman kerran päivässä. Koira pirteä, ei limaa eikä mitään, ehkä se siitä. Tänään sitten agimölleissä kuulin monen koiran yskivän paikanpäällä ja pidin Islaa omassa mökissä enkä päästänyt muiden luokse, ettei siihen tarttuisi mahdollinen kennelyskä. Nyt illalla Isla yskäisi ensimmäisen kerran. Ja sitä on jatkunut, välillä loppuu moneksi tunniksi ja sitten taas jatkuu.. Maanantaina sitten eläinlääkärin puoleen pitää kääntyä ja katsoa, onko tuo kennelyskää vai jotain muuta ja vähemmän harmillista. Todennäköisesti silti sekä kisat että ACE jäävät välistä..

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kun on kivat kuvaussäät..

..tulee vähän kuvattua! Muutaman päivän ajalta tytöistä on tullut otettua paljon kuvia. Ja tuli huomattua, että Islakin on ottanut Carasta mallia ja osaa esittää kuvissa oikein söpöä pientä shelttiä! No mutta ennen kuvia jotain agimaista jälleen kerran..

Isla pääsi ensimmäistä kertaa elämässään valloittamaan Kuopiossa ACE:n. Caralla on vielä juoksut ja koska totesin, että viime treeneissä se juoksuisena käyttäytyi niin narttumaisesti, ettei sitä yksinkertaisesti järkevä ole raahata treenaamaan, päätin laittaa Harrille viestiä Islan tulosta. Meille piti soveltaa jokin ihan oma treeni, mutta pentu olikin tosi pätevä ja tehtiin sitten ihan isojen koirien rataa!

Kyllähän Islaa kehuttiinkin. Estefocus on asia jota pitää saada lisää, mutta Islan kohdalla se on kuulemma sellaista, ettei voi erikseen harjoitella kovinkaan: se vain tulee kun tehdään ohjaus- ja ratatreeniä! Tämä näkyi sillä, että yhdessä kohtaa radalla Isla irtosi hypylle tosi hyvin, mutta hyppäsikin sen takaisin. Nyt keskitytään tuohon treeniä suunnitellessa ja pistetään avustaja lelua heittämään, sitten sekin saadaan sujumaan tosi hyvin!

Yllätyin myös, miten tuo pentu oikeasti TEKI. Silloin kun se teki jotain niin teki sen täysillä ja selkeästi keskittyi asiaan. Eka osuus meni oikein hyvin ja saatiin pieni kotiläksy mukaan.
Toisella kerralla olikin sitten uusi haaste, jota ei oltu Islan kanssa ollenkaan tehty.. leijeröinti niin, että itse juokse puomin takana jonka aikana Isla juoksee siivekkeiden välistä puomin toisella puolella.. Olin ihan varma ettei se suju, mutta Isla taisikin olla ryhmän ainut koira, joka ei edes ajatellut juoksevansa esteiden ohi! Minun pieni Silsa, sehän olikin vallan pätevä! Noh, tämä osuus sujui hyvin mutta eri juttu olikin minun persjättö.. En tykkää yhtään käyttää sitä nopean koiran kanssa, tuntuu että koira törmäisi jalkoihin. Nyt päätettiin kokeilla ja huh, kun sen kanssa olikin tekemistä! Ensinnäkin, tein sen aina myöhässä - yllärikö? Todettiin, että minun pitää tehdä se jo puomin alantulokontaktin kohdalla, että Isla kääntyy myös minun mukana. Oli kyllä suorastaan pelottavaa juosta näkemättä taakseen, kun tiesi että takaa on tulossa shelttiohjus.. Ja lopulta se onnistui, 2 kertaa vieläpä! No okei, sekin oli sellainen jännittynyt kohta jossa minun vauhti oikeasti hidastui, mutta pääasia oli että se onnistui!

Loppua kohti Isla alkoi vähän jo väsyäkin(ihme!), se näkyi viimeisen suoran vauhdissa. Jätettiin onnistuneeseen loppuun ja jäi hyvä mieli molemmille, oli tosi kivat ja hyödylliset treenit! Tein myös pienen koosteen onnistuneista pätkistä, tosin pakkohan niihinkin oli vähän tätä kuuluisaa "silsailua" jättää ;D



Ja sitten murto-osa luvatuista talvikuvista, niitä on ihan liikaa yhteen vaivaiseen blogimerkintään!