maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vapun viettoa meidän malliin

Eli yhteensä nelisen tuntia lenkkiä. Harjuilla, soramontuilla ja ihan ihmisten ilmoilla. Kamera pääsi myös mukaan, harmi vaan että muistikortti ehti täyttyä liian aikaisin! Kuvaussää ei ollut kylläkään mikään parhain, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja täten suurin osa kuvistakin oli pahasti puhkipalaneita.. No, tässä muutama, jotka eivät niin pahasti palaneet puhki!

Loput kuvat löytyvät täältä










sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kuopionmatkaajat


Ja vuorossa oli tämän kuukauden ACE! Viikonloppu alkoi lupaavasti ilmoituksella, ettei meidän kyyti pääsekkään lähtemään treeneihin. Pikaisen kyselyn jälkeen totesin, ettei kukaan lähde meidän kanssa. Kuitenkin treeniä edeltävänä iltana, kun kaikki toivo treeneihin pääsystä oli kadonnut, sain suostuteltua Reetan mukaan. Ja niinhän siinä kävi, että tasan kello 11 Reetta odotti Opelinsa kanssa pihan edessä ja matka alkoi!

Oltiin perillä hyvissä ajoin ja ehdittiin käyttää koiria sopivasti ulkona. Ja voi sitä riemua, kun Isla näki agihallin.. Näin, miten se alkoi nostaa kierroksia ja jäi ihan täpinöissään odottamaan, kun mentiin tutustumaan rataan. Pysyi se sentään yhtenä kappaleena ja jaksoi odottaa melkein hiljaakin, vain kerran joutui sitä komentamaan!

Rata oli varsin mielenkiintoinen. Tänään oli Harrin sijaan vetämässä Tiia Vitikainen. Jätettiin keinu ja puomi pois radalta, muuten koko rata tehtiin. Olisi sen puomin voinut periaatteessa ottaa jo, mutta ehkä me vielä varmistellaan muutama viikko niitä 100% varmoja kontakteja ennen kuin radalle otetaan.
Alku leijeröitiin kokonaan, ilman sitä ei olisi ehtinyt kutosesteelle. Tämähän tietysti vaati koiran irtoamista ja Islahan irtosi kun käskettiin! Tässä pätkässä ei ollut sen suurempia ongelmia, lähdössäkin pysyi joka kerta.

Toinen pätkä. Piiiiiiiitkä valssi ja saksalainen. No, eka yritys: valssi toimi, saksalainen.. niin mikä? Teinköhän jonkun vastakäännöksen siihen, niin se Tiia sanoi, mutta joo. Lopputuloshan oli se, että neljännellä hypyllä en ehtinyt koiran edelle ja juoksin suoraan sen päältä! Oli treenikavereilla kyllä katsomista, hyvä etten kaaressa lentänyt :D No, en sentään kaatunut, kumma juttu. Ja mitä Isla tähän sanoi? UUDESTAAN! Ei ole kyllä kovinkaan herkkä koira tuokaan, Cara olisi voinut katsella muutamia minuutteja loukkaantuneen näköisenä.
No, uusintayritys. Ja tein tällä kertaa ihan saksalaisen! Ja sitten tuli se yllättävin osa, Isla irtosi monen metrin päässä olevaan pimeään putkikulmaan. En olisi uskonut ja olisin saattanut sen lähemmäksi, mutta eipä näköjään tarvinnut. Toistettiin useasti tämä ja välillä Isla juoksi kolmosesteen ohi, kun en aloittanut saksalaista tarpeeksi aikaisin. Pääasiassa meni tosi hyvin ja koiralla oli kivaa, itelläkin oli tänään oikea treenifiilis!

Ehkä kuitenkin kivointa oli kuulla Tiian kehut Islasta. SM-tason valmentaja sanoo pientä kakaraasi mahdottoman lupaavaksi agisheltin aluksi, ja kuinka sillä riittää rahkeet mihin vaan, kunhan minä en sitä jarruta omalla säätämisellä! Ja se on totta, minä kun aina kehitän jotain omaa kuviota keskelle rataa. Isla kuitenkin lukee minun ohjausta niin paljon ja joskus pomppimisella ilmoittaa, ettei tiedä mitä tulee seuraavaksi tehdä. Minulle vaan varmuutta ohjaamiseen, niin tuosta koirasta tulee vielä jotain.. jotain. Sen näkee sitten!

Ja sitten se video, niin ymmärrätte jotain minun esteselityksistä! Ja videolta myös näkyy, miten se suorastaan ampuu putkille.. On se niin hieno!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Silppuri 1 v.

Vuosi sitten sain tekstiviestin, jota jo toista vuotta olin odottanut.. "Sulle on täällä tyttö, kaks merlenarttu syntynyt." Ja niin pääsin seuraamaan pienen Kehariksi ristityn pennun elämää alusta asti.. Kolmen viikon iässä Kehari sai kutsumanimensä Isla.. Tosin heti sen 7-viikkoisena asteltua taloon, tyttö sai "muutaman" lisänimen, erityisesti kasvattajansa puolesta!

Nyt hän on kasvanut kirjaimellisesti isoksi tytöksi ja parhaillaan on ensimmäiset juoksut menossa, kohta jo loppuvaiheilla. Isla on kasvanut nätiksi otukseksi ja on myös oikein pätevä harrastuskoira! Saa nähdä, nähdäänkö meitä viimeistään joulukuussa ihan virallisissa agikisoissa.. ja saisiko tuon koulittua kisavalmiiksi tokokoiraksi? Aika näyttää!

Ja pieni video.. kun hän oli aivan pien! Muutama pentuvideo ja kasvukuvia :)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Ahkerat harrastajat


Aloitetaan ihan 6.4 agikisoilla.. ei ole jäänyt blogin päivittäminen tietenkään! Tulos tältä radalta oli hyl, puoleen väliin oikein mallikasta, kunnes Cara alkoi taas tyhjälle räksyttämään.. rata jäi siihen, juostiin toiseen päähän ja otettiin vielä kiva hyppysuora. Saa nähdä milloin päästään taas kisaamaan, ensin aletaan miettimään tuon ongelman korjausta..

Ja 14.-15.4 viikonloppuna oltiinkin vaihteeksi ahkerasti mätsäreissä! Isla on käynyt kehässä viimeksi marraskuussa ja Cara lokakuun pääerkkarissa, ja kuka nyt tälläisiä turhia asioita treenaisi? Me mentiin siis kylmiltään kehään ja hyvin meni!



Lauantaina kehässä oli vain Isla. Aloitettiin päivä junior handlerilla, jossa oli monia erityyppisiä koiria taitavine handlereineen. Isla käyttäytyi iloisesti ja esitti tuomareille myös muutamat kenguruloikat, joten sijoitus oli meillä viides. Itse vähän petyin junnukehään, koiria liikutettiin vain kolmio ja sitten ryhmässä muutama kierros.. ei siis pöydälle tai mitään tälläistä! Noh, harjoitustahan sekin kehänkierto.

Sitten ihan "oikeisiin" kehiin! Isla osallistui siis junioriluokkaan. Parina oli mopsi ja Isla esiintyikin tosi mallikkaasti ansaiten punaisen nauhan. Punaisten kehässä sitten päästiin jatkoon ja lopuksi meidät osoitettiin ykköspaikalle. Tuomari kehui Islan liikkeitä ihan mahtaviksi, ja pakko myöntää, hyvinhän tuo liikkuu!

Bis-kehään matkattiin siis ja siellä sitten Isla näytti taas hauskan puolensa muutaman kenguruloikan kera. Kuitenkin seisoi tapansa mukaan tosi taitavasti ja kakkospaikalle meidät sitten sijoitettiin! Tosi hienosti jaksoi Islakin olla 5 tuntia mätsäripaikalla ja vielä neljässä kehässä esiintyä.


Sunnuntaina lähdettiinkin sitten Joan järjestämiin mätsäreihin. Ei todellakaan ollut tarkoitus, heräsin siinä 10-11 aikoihin kun tuli tekstiviesti.... "Saako Caraa junnulainaan?" No saahan sitä, ja samahan tuo Islakin oli ottaa sitten mukaan. Ja ei kun autoon ja menoksi!
Sitten perillä toivoin useaan kertaan, että olisin jäänyt kotiin. Oli tosi kylmä! Vettä tihkutti koko ajan ja taisi jossain välissä jopa sataa. Ja olihan sitä lähes neljä astetta lämmintäkin..

Nuoria oli ilmoitettu yli 50 koiraa. Yli puolet enemmän kuin lauantain mätsärissä. Kehään mentiin sitten pomeranianin pariksi ja Isla pisti taas hauskuutusvaihteen päälle. Seisoi joo kuten aina, mutta ravi oli tosi kaunista katseltavaa.. Varmaan puolet meni hyppelyyn ja muuhun säätämiseen, kun Isla oli niin tohkeissaan esiintymisestä. Sininen nauha tuli ja sitten se kaamea odotus taas alkoi.

Lopulta sitten päästiin sinisten kehään. Sanoin jo, että toivottavasti ei sijoituta. Tai jos sijoitutaan, niin ihan mikä tahansa muu, mutta ei ykköseksi! Kotiinlähtö houkutteli kovasti ja me vain kehässä värjöteltiin, odotettiin, juostiin ympäri ja seisotettiin koiria.. Meidän seisomispaikalla oli joku pudotellut useampia nakinpaloja ja yllätyin positiivisesti, kun alkuhaistelujen jälkeen sain Islan nenän irti maasta ja se seisoi kuin mitään ei olisi sen nenän alla! Ja näin meidät valittiin jatkoon ja pitkän miettimisen jälkeen tuomari sijoitti meidät YKKÖSIKSI... Ja se oli se ainut sijoitus jota en sillä hetkellä toivonut, mutta pitihän tuohon kersaan olla tyytyväinen!

Ja taas bis-kehään.. Kehässä olikin kaikki luokkiensa voittajat, sekä siniset että punaiset. Aluksi siis kehästä käteltiin pois neljä "ylimääräistä." Ja me kuuluttiin niihin, jotka jäi kehään. Ja niinhän me lopulta sitten voitettiin kaikki! Tuomarit perusteli päätöstä sillä, että meillä oli kuulemma upea yhteistyö ja Isla esiintyi myös tosi hyvin. Ja niin Isla oli koko mätsärin paras koira!

Tässä vielä palkintokuvat kummaltakin päivältä.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kahdeksan kuukauden kisatauko päättyi

Perjantaina käytiin vielä hallilla viimehetken treeneissä. Ne meni kyllä ihan penkin alle! Cara hieroi välillä silmiä(kivituhka) ja vauhti oli välillä nopeaa, välillä hidasta. Ei kestänyt putkelle takaaleikkausta tai mitään muutakaan, mikä yleensä menee hyvin. Keinu sentään onnistui! Mutta odotukset ei olleet kovin korkealla kisapaikalle lähdettäessä..

Lauantaina lähdettiin matkaan jo kahdeksalta aamulla. Meidän rata alkoi vasta kolmen aikoihin, mutta kaikki muut oli jo aamusta lähdössä.. tämäkään ei enteillyt hyvää Caran kannalta, se kun ei jaksaisi koko päivää. Kisapaikalla oltiin kymmenen aikoihin ja Caran ilme kirkastui heti, kun pääsi hallin ovesta sisään: AGILITYKISAT. Ja taas se alkoi väsyttämään itseään haukkumalla. Häkissä malttoi sentään jopa maata, edistystä! Yleensähän Cara vain tahtoisi päästä sieltä pois ja välillä saattaa haukahtaakin. Ja nyt oli jo hiljaa, vau!

Olin ilmoittanut Caran vain hyppyradalla keinun epävarmuuden takia. Kisapaikalla tulikin pettymys: kummallakaan agiradalla ei keinua, ja radat oli oikeasti ykkösluokan tasoisia! Toinenkin vain M-kirjaimen muotoinen.. enkä voi väittää etteikö olisi harmittanut :D
No, lähdin sitten kolmen aikoihin tutustumaan rataan. Suht simppeliä, muutamia valsseja ja takaakiertoja sekä hyppysuoraa. Huomasin maksien ja medien radoilla(järjestys oli maxi-medi-mini), että monet koirat joko hyppäsivät väärän hypyn 3-4 esteiltä tai viimeistään tokalla hyppysuoralla koira ohitti jonkun hypyistä. Jälkimmäinen koitui myös meidän kohtaloksi.
Laura liikutti Caraa rataantutustumisen ajan ja kuulin pikkusheltin äänen ja näin, miten se häntä pystyssä ravasi Lauran vieressä ja pälyili radalle. Ei enteillyt hyvää.

Kun rataantutustuminen sitten loppui, juoksin koiran Lauralta. Ja huomasin heti, miten kiihtynyt se oli. Meitä ennen radalla oli vain yksi koirakko ja lähtöalueella rauhoittelin Caraa niin, että se kuuntelisi edes jotain. Ja sitten tuli meidän vuoro ja lähtölupa. Koira istumaan ja kontakti. Kontakti?! Jouduin ainakin 5 sekuntia vaatimaan Caraa katsomaan silmiin, koska ilman alkukontaktia meidän radat menee ihan pelleilyksi. Ja sitten itse kolmannen esteen taakse. Koiralla oli vauhtia! Selvittiin helposti eka hyppysuora, putki, 2 hyppyä joiden välissä valssi ja putki. Ja sitten tuli se hyppysuora. Ekan esteen yli ja toinen ohi. Tämän suoran varsinainen ongelma oli se, ettei se ollut täysin suora, vaan seuraava este oli aina n. 20 cm seuraavasta oikealle päin. Korjasin Caran hypyn ja rata jatkui 2 estettä. Vuorossa kepit ja vauhti hidastui. Videolla kuului kommentti "nyt se suuttu kun se teki väärin", ja niin kyllä kävi kieltämättä! Keppien vauhti oli hidas ja loppurata menikin vaan tuon haahuiluun. Se meni kaikki esteet kyllä, kielsi yhden ja toisiksi viimeisen esteen jälkeen vähän haahuili(ja räksytti kohti yleisöä) ja sitten vasta hyppäsi. Tästä kanssa kielto, 3 kieltoa = HYL.

Periaatteessa, olen tyytyväinen rataan. Alkurataan. Loppuradassa tuli tuo ongelma, mikä on vähän kuin viime kisoissa elokuussa. Harmittaa, jos sille jäi nyt kisaradasta tuollainen vaikutelma elokuussa. Eikö siinä ole tarpeeksi, että olen saanut opettaa niiden kisojen jälkeen sen keinun kokonaan uusiksi, ja sen lisäksi vähentää kaikkea rikkinäisestä keinusta johtunutta paineistumista? Ennen elokuun kisoja se ei edes katsellut kohti yleisöä vaan teki täysillä, ja heti kisojen jälkeen naps: kisatilanne ei enää olekkaan kiva radalla käynti, vain kivan radan lisäksi pitää tarkkailla, mitä radan ulkopuolella tapahtuu.

Seuraavat kisat perjantaina. Kisastrategia: Jos tulee kielto, hyl, mikä tahansa, rata jatkuu ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka se vitonen onkin kivempi kuin hyl, mutta haluan kyllä testata, onko tuon koiran itseluottamus parempi, jos en edes yritä käskeä sitä pois väärältä esteeltä ja korjata estettä, vaikka se olisi käytännössä täysin mahdollista. Voisko se johtua siitä? En tiedä, sen näkee sitten perjantaina..