tiistai 19. kesäkuuta 2012

Tytöt lääkärissä

Tänään oli SE päivä. Se niiiiiin kauan odotettu päivä, joka ratkaisi niin paljon tulevaisuuden suunnitelmia. Islan luustokuvat, sekä kummankin tytön silmäpeili ja sydänkuuntelu. Varmaan sanomattakin selvää, että jännitti?

Lääkärikäynti alkoi silmätippojen laitolla ja aina niin ihanalla paperien täytöllä, nyt kun niitä oli vielä kahden koiran edestä. Lopulta selvisinkin siitä, ja meidät neuvottiin kakkoshuoneeseen odottamaan silmäpeiliä. Pian sisään tulikin harjoittelija, joka halusi peilata koirieni silmät. No, mikäs siinä, saapahan tuplaten tarkistetut silmät. Ja hienosti malttoivat kumpikin odottaa, olivat todella kärsivällisiä, vaikka harjoittelijalla silmien katsominen kestikin.

Ja sitten sisään tulikin itse Aho! Ensin pöydälle Cara. Jari tutki silmiä tarkoin ja kysyi, mitä edellisissä peileissä on ollut. Vastattuani, että pentuna näkyi crd ja aikuisena ei mitään, Jari totesi, että ei näy nytkään mitään. Eli syy Caran silmien vuotamiseen on pelkkä hallin kivituhka, ei mikään muu. Parempi näin päin.
Sydämen vuoro. Nopea kuuntelu: terve. Niin kuin aina ennenkin, nyt myös virallisesti.

Islan vuoro nousta pöydälle. Ja ei tarvinnut pitkään silmiä katsella, kun totesi kummatkin terveiksi. Sydän oli terve myöskin, ja tämän jälkeen sitten laitettiinkin Isla unten maille. Polvet tunnusteltiin siis nukutettuna, ja nämä olivat ihan priimat, ei mitään moitittavaa. Ja sitten se suurin jännitys alkoikin: Isla kannettiin röntgeniin minun ja Caran jäädessä odotustilaan. Ja se oli kyllä pitkä odotusaika, kun röntgenin äänet kuuluivat selkeästi oven toiselle puolen..

Lopulta Isla kannettiin pois röntgenistä. Aho totesi, että selkä oli täysin terve. Kysyin, että entäs lonkat ja kyynärät. Terveet nekin. Ja kun vielä kysyin tarkennusta, niin A, eikä B'tä huonompana pitäisi takaisin tulla. Toivotaan, että Kennelliitto on samaa mieltä!

Lopputulos siis: terveet koirat kumpikin. Voisiko enää tyytyväisempi olla?

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Epävirallista ja virallisempaa

Agilityä. Mitä muutakaan?
Eilen oli Napakalla sopivasti mölliagit ennen tämän päivän virallisia, joten lähdettiin sitten sinne molempien koirien kanssa. Isla osallistui ekan kerran "isojen koirien luokkaan" ja täten hyppäsi myös ekan kerran elämässään medejä. Juoksin myös Aten kanssa kaksi rataa, tänäänhän minä juoksin sen kanssa sitten myös viralliset.

Porukasta aloitti Isla, medimölleissä. Päätin keskittyä kontakteihin: eka rata ilman palkkaa kilpailunomaisesti ja toinen palkalla. Videolta näkee, että pidin sitä noin 4-6 sekuntia paikoillaan kummallakin kontaktilla, ja sitten tuli lähtölupa. Ja se pysyi tosi mallikkaasti, yleisöstäkin kuului kommentteja, kuten "onpa sillä hyvät kontaktit" ja "pysähtyypä se hyvin tuohon päähän." Ja ekalta helpolta radalta nolla sijalla 3, hävittiin alle puolella sekunnilla voittajalle: yllättäen vain puoli, Islahan tökötti niin kauan kontakteillakin!

Juoksin sen kanssa saman radan uusiksi, tästä hyl, syystä että se lähti hiipimään pois aan kontaktilta ja kävin sen nostamassa sinne takaisin. Ja tällä radalla palkkasin kontakteilla, eipä muita eroja. Tosi estevarma koira Isla on, jos terveys antaa myöten niin siitä voi tulla vaikka mitä!



Tähän väliin Cara, jonka kanssa tultiin harjoittelemaan kisatilannetta kisaavien radalle. aluksi pysyi suht hiljaa hallin ulkopuolella, mutta rataantutustumisen aikaan - ylläri - se aloitti räksyttämisen. Mutta yllättävän hyvin Caraksi, se keskittyi jotenkuten. Radan alussa pölypallo liiti salamannopeasti. Puomin pinnalta kuului hirveä kynsien rapina, se hidasti jonkin verran Caraa.

Mikä meni sitten vikaan? Keppiväli. Tai siis oikea väli, mutta juoksi vain läpi. Keppien kohdalla Cara sitten paineistui, mutta pääsi siitä yli. Aalle se ei juossut ja tätä ihmettelenkin edelleen: sehän on ihan kontaktihullu ja painaa aalle vaikka radan toiselle puolelle! Tässä Cara paineistui pahemmin kuin kepeillä, mutta palautui tästäkin. Loppurata meni puhtaasti.

Yllätyin tosiaan tuota palautumista. Yleensä, kun Cara paineistuu, se sitten paineistuu ja mitään ei tehdä. Pieni edistyminen, ehkä me jo ensi vuonna kisattaisi taas?

Päivän suurin yllätys. Cara voitti :'DDDD Teki mineistä ainoan tuloksen. Minä ihmettelinkin Niinalle, että VAANKO 15 virhepistettä? Niina totesi että joo, mutta aika oli melkein minuutti. Ei se mitään, Caralle teki tosi hyvää käydä kisatilannetta harjoittelemassa. Tästä lähtien pitää käydä joka mölleissä tekemässä yksi rata ja sitten lähteä pois.



Ja Atte! Mölliradalta kontaktivirhe, eli vitonen. Oltaisiin sijoituttu toisisi, mutta rehellisenä huomautin tuomarille, että Atte on jo kisannut eikä sitä voi palkita!  Kisaavien radalta myöskin 5 vp, tällä kertaa kepeiltä ja sijoitus 1, ainoa tulos kisaavissa makseissa. Hieno oli Attekin.


Atte ja Isla kisapaikalla

Tänään olikin viralliset, minä ja Atte kolmella radalla sekä Isla turistina. Oli tosi lämmin päivä, koirillekin raskas. Tuomarina Minna Räsänen, kuten vuosi sitten Joan kisoissa.

Ensimmäinen rata: HYL. Ja se kariutui neljänneksi viimeiselle esteelle, kepeille! Atte lopetti kepittämisen puolessa välissä ja yritin korjata, mutta jatkettiin sitten vaikkei onnistunutkaan. Sitten rengas, ja piti kääntyä putkeen, mutta Atte juoksi suoraan maaliin ja mamman luokse. No, miten vaan! Itse rata oli tosi kiva ja helppo ykkösluokan rata, ei mitään kikkailuja.

Seuraavalla radalla Reetta meni piiloon, ettei Atte taas lähtisi perään. Hyvä idea, mutta kariutui kepeille! Atte kepitti tosi hienosti, mutta puolessa välissä lähti Reettaa etsimään. Siinä meni ihan oiekasti hirveästi aikaa, ehkä 7 sekuntia, kunnes Atte tajusi, että Reetta EI ole siellä ja rata voi jatkua. Muuten rata menikin Ateksi nopeasti ja ainoa virhe oli puomin kontakti. Ja sijoitus 5, ainakin muistaakseni..

Viimeinen rata oli ehdottomasti paras. Atte oli tooooosi väsynyt, mutta kannustuksella se juoksi tosi hienosti. Kepeillä oli läheltä piti -tilanne: Atte juoksi kepeille liian kovaa enkä ehtinyt laittaa oikeaan väliin, meni ehkä 20 cm keppien ohi ja sitten juoksi vauhdilla kepeille. Tuomari mietti, antaako virhettä, mutta lopulta käsi nousi. Harmi. Ja taas kerran, loppu meni mallikkaasti, väsymyksestä yksi rima putosi, mutta ei se mitään! Yliaikaa tuli vain 2 sekuntia, näin kuumaksi päiväksi siis tosi hyvin. Ja tässäkin sijoitus 5. Tämä rata oli siksikin yksinkertaisesti paras, että Atte ei haikaillut ollenkaan Reetan perään. Ehkä se jo ymmärsi, ettei sitä jätetä.

Saa nähdä, milloin seuraavaksi kisataan ja millä koiralla. Viimeistään loppuvuodesta Islan kanssa, katsellaan nyt, onko jollain ohjaajan tarvetta syksystäkin.