torstai 30. elokuuta 2012

2/3 tavoitteesta suoritettu

Lauantaina oli siis vuorossa piirin- ja seuranmestaruuskokeet, joihin sitten päätettiin lähteä Riikka Pulliaisen silmän alle tarkkailtavaksi. Olimme agilityseuramme PoKSin seuranmestaruusjoukkueessa mukana. Video löytyy, mutta en ole vieläkään ehtinyt yhdistellä pätkiä.. No, katsoo josko sen vielä joskus jaksaisi tehdä!

Isla oli joukkueemme ainoa ykkösen saanut, ja joukkueemme sijoittui toiseksi. Sitä tuskin tarvitsee mainita, että joukkueita seuranmestaruudessa oli kaksi kappaletta? ;D

Luoksepäästävyys - 10 (Pysyi paikoillaan, ei väistänyt, ei juossut vastaan, toimi siispä!)
Paikalla makaaminen - 9,5 (Haisteli vähän turhia)
Seuraaminen kytkettynä - 9,5 (Kontakti putosi kerran suoralla osuudella)
Seuraaminen taluttimetta - 9 (Kontakti putosi juoksuosuudessa ja viimeiseen perusasentoon siirryttäessä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9 (Valmisteleva osuus hyvä, maahanmenon olisi pitänyt olla ripeämpi)
Luoksetulo - 10 (Hyppäsi kyllä aika näkyvästi, mutta tämä tuomari ei siitä sakottanut)
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9 (Pari korjaavaa askelta Islalla)
Estehyppy - 9,5 (Otti askeleen lähemmäs estettä seisomiskäskyn jälkeen, sen lisäksi perusasento vähän hidas, mutta siitä ei sakotettu)
Kokonaisvaikutus - 10 (Tuomari tykkäsi kovasti yhteistyöstä ja Islan jatkuvasta innosta tehdä liikkeitä)

ALO1 188,5p KP sij. 2./9.  

© Laura Pitkänen
Kokeen jälkeen sitten soittelinkin jo 8.9 tokokokeeseen paikkaa, eli siellä on viimeisen ykkösen yritys! Saa nähdä tuleeko, sormet ja varpaat pystyssä, etteivät samat potkulautapojat tule kentälle myös tähän kokeeseen...

Kapulatreeni aloitettiin lähes alusta, pohjalla on kapulan nostoa, mutta yritän saada ensin varmemman otteen muilla esineillä. Kapulan pito on niin ällöttävää Islasta, niin jospa ensin saan muilla, ohuemmilla esineillä varmisteltua otetta :) Muista avo-luokan liikkeistä luoksarin pysäytys on aika hyvin kasassa, ja jääväthän olen pienestä pitäen opettanut avo-kaavalla. Kaukokäskyt ovat myös hyvällä mallilla, Isla tekee ne tosi hyvällä tekniikalla. Piilopaikkis sujuu yksin, häiriössä ei olla sitäkään treenattu... jospa se tästä, luultavasti noudon kasaamisen jälkeen voidaankin siirtyä avo-luokkaan! Ehkä sitten ensi vuonna..

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Potkulaudasta kiinni

© Milena


 Kiva koe. Sää mukava, tuomari aivan ihana, Islalla täydellinen vire.. Ja mihin kaikki sitten kaatui? Potkulautaan.

Tuomarina siis Salme Mujunen. Ryhmäliikkeissä oltiin kakkosryhmässä, ensimmäinen koirakko. Luoksepäästävyydessä ei mitään ongelmaa, Isla ei melkein huomannut tuomarin lähestymistä :'D Paikkamakuu.. koira makasi. Ei mitään ongelmaa. KUNNES! Se haistoi jotain. Pää hivuttautui hitaasti sivulle, ja sieltä se alkoi jotain ruokaa napsimaan. Tuomarin sanoin Isla teki sen todella taidokkaasti, nousematta ollenkaan. Tästä myös 10, sillä tuomarin sanoin, se ei ole minun eikä koirani vika, jos kenttää ei ole tarkistettu ja putsattu nakinpaloista, joita edelliset ovat pudotelleet. Eipä ollut ainakaan Islalla itsellään tylsä paikkamakuu :''D

Yksilöliikkeet, numero viisi. Mentiin kehään ja odoteltiin hetki, että kehänauha saatiin laitettua paikoilleen. Kytkettynä seuruu, liikkeelle mars. Seuruu oli tosi mallikasta, kunnes kehän ulkopuolelle ilmestyvät pikkupojat potkulautoineen. Ainoa asia, jota Isla pelkää. Ja sitten vielä pitäisi seurata kohti rymisteleviä potkulautapoikia? Ei toimi. Tästä johtuen, seuraaminen oli lähinnä potkulautojen tarkkailua eikä yhtään perusasentoa otettu. Seiska.

Seuraaminen taluttimetta. Pojat jatkavat kehän laidalla. Isla tarkkaili potkulautoja, annoin sille kaksi ylimääräistä seurauskäskyä. Isla ei myöskään ottanut perusasentoa. Ja heti, kun suunta vaihtui potkulaudoista poispäin, oli seuruu tuomarin mukaan kympin arvoista. Eihän tuosta voi muuta tulla kuin 0, ja tässä vaiheessa mietinkin jo keskeytystä. Pojille käytiin tässä vaiheessa mainitsemassa asiasta, mutta sinnikkäästi ajelivat laudoillaan meidän suorituksen loppuun saakka.

Seuraavana liikkeestä maahan, poispäin potkulaudoista. Kymppi. Islaksi se olisi voinut olla skarpimpi, mutta tilanteen huomioon ottaen parempaa ei olisi voinut odottaa.

Luoksetulossa hyppäsi pienesti sivulle, kuten tavallisesti, mutta tämä tuomari ei siitä näköjään keneltäkään vähentänyt pisteitä. Täysi kymppi siis tämäkin.

Liikkeestä seisomisessa Isla teki todella epäislamaisen tempauksen: otti 2 askelta ennen varsinaista pysähdystä! Muuten mallisuoritus kuten yleensä, mutta siitä tällä kertaa 8½.

Estehyppy, kohti potkulautoja, ja tiesin jo etukäteen ettei se onnistu. Este oli todella heppoisen oloinen, varmasti olisi kaatunut jos koira siihen osuu. Islalle laitettiin korkeudeksi 45 cm, eikä se ole ikinä noin korkeaa hypännyt.. viime kokeessakin 35, ja treeneissä 40. No, ekalla käskyllä yllättäen tuijotti yleisöön. Toisella käskyllä lähti kävelemään, mutta jostain syystä jäi seisomaan esteen eteen..? Otin uudestaan sivulle ja sitten hyppäsi hyvin, ja loppusuoritus olikin sitten taas oikein hyvin, vaikka se kolmoiskäskyllä jo nollaksi menikin.

Tiivistettynä: se olisi ollut ykkönen ilman potkulautahäiriötä. Erityisesti harmittaa se, kun tuomari ennen koetta painotti sitä, ettei alokasluokan aikana halua suorittavia koiria häirittävän millään tavalla, ei edes palkkaamalla kehän ulkopuolella. Ja että nämä potkulaudat sattuivat juuri meidän kohdalle. No, ilman epäonnistumisia ei voi onnistua, ja sitten seuraavalla kerralla iloitaan ykkösestä monin verroin enemmän! Pitää katsella, jos Islalle löytyisi ikioma skeittilauta, jolla voisi harjoitella häiriötä :) Helsingissäkin ollessamme Isla näki todella monia skeitti- ja potkulautoja, eikä ollut niistä moksiskaan.. nyt näköjään taas muistui mieleen lapsuuden traumat.

Luoksepäästävyys - 10
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen kytkettynä - 7
Seuraaminen taluttimetta - 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
Luoksetulo - 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8½
Estehyppy - 0
Kokonaisvaikutus - 8

ALO3 129p.

Nyt fiilikset on yllättäen luokkaa entä jos. Entä jos potkulaudat olisivatkin olleet meidän jälkeisen tai meitä edeltävän koirakon häiriönä? Entä jos ne olisivat lopettaneet, kun heille käytiin mainitsemassa asiasta? Entä jos pojat olisivat menneet jonnekin, jossa suorittava koirakko ei niitä näe?
Mutta toisaalta, mitä muuta olisi voinut käydä? Isla ei sentään paineistunut pahasti, se ei lähtenyt pois kehästä, se ei näyttänyt pelkoaan muuten, kuin epävarmalla suorituksella. Se yritti parhaansa. Se on vielä nuori koira, meillä on vielä aikaa opetella ja treenata pahimmassakin häiriössä, joka nyt vain sattui Islan elämän toiseen tokokokeeseen.

Tosiaan, ensi viikolla onkin sitten piirinmestaruuskoe, ja me ollaan myös seuran joukkueessa. Oman hallin kenttä, mutta en osaa sanoa, onko se sitten hyvä vai huono juttu, kun tällä kentällä yleensä treenataan agia.... :'DDD

Ja täytyy tähän loppuun vielä sanoa, että varmasti menen uudelleen samalle tuomarille! Heti jos sattuu kohtuullisen matkan päässä oleva koe, niin sinne kyllä juostaan pää kolmantena jalkana. Pidin hirmuisesti arvostelutavasta, sekä kuinka tuomari lähestyi koiria luoksepäästävyydessä. Ei sillä, että meillä olisi jotain ongelmaa tämän kanssa, mutta positiivisia kokemuksia vaan! Vastakohta viime kokeelle, kun koira melkein nousi ilmaan rajusta käsittelystä.

Mutta, ensi viikkoa odotellen.. ja sen jälkeen tiedänkin, kuinka moneen kokeeseen pitää kysellä paikkoja.. :)

torstai 16. elokuuta 2012

Näyttelypuudeli

Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa.. Tässä välissä on käyty ACE-treeneissä, Sawo Showssa ja pienemmissä tapahtumissa, kuten möllitokossa. Nyt otan kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja saatte pidemmän postauksen kirjaimellisesti Hyvästä Helsingistä!

Matkaan lähdettiin 11.8 kera Julian ja Dolly-brassin, jotka olivat meillä käymässä. Matka meni hyvin, Isla ei edelleen välittänyt junassa matkustamisesta sen enempää. Helsingissä pienen odotuksen jälkeen Fanny ja Noona tulivat hakemaan meidät, ja lähdimmekin suoraan Vantaalle yöksi. Parkkimaksun kanssa tuli "pieniä" ongelmia, kun korttimaksu ei ollenkaan toiminut, meillä kummallakaan ei ollut kolikoita ja lähimmästä pankkiautomaatista ei ollut mitään tietoa.. no, automaatti löytyi ja siitä selvittiin!

Matka sujuikin rattoisasti Inka ja Fanny Helsingissä -autoilulla! Liikennevaloja ei näkynyt ja niitä peruuteltiin etsimään, risteykset olivat epäselviä ja mitä vielä.. Kunnialla selvittiin Vantaalle ainakin melkein aikataulussa ;D

Seuraava ongelma: ruoka. Nätisti ajeltuamme Citymarketin pihaan huomasimme, että kauppa oli mennyt kiinni. Ainiin, tänään oli lauantai... Nopealla etsinnällä löytyikin yhteentoista asti auki oleva kauppa, ja saatiin itsellemme syötävää. Illalla jäikin vielä aikaa pestä Islan tassut, muuta siitä ei voinut hirveän karvanlähdön takia pestä.

Mutta mitä huomasinkaan koiraa suihkutellessani? Sen turkkihan oli ihan likainen! Oli viikossa onnistunut likaamaan niin, että turkki ei ollut yhtään puhtaan oloinen. Ratkaisu löytyi: suihkutin sumutinpullosta shampoovettä ja sen perään puhdasta vettä -> puhdas koira päältä päin! Jes!




Moni olikin kuvaillut meitä kehässä, kiitokset kaikille! Pistin nyt kuitenkin Petran ottamat kuvat tähän. Ei mikään huippuseisominen Islalta, mutta kunhan tuomarinpuoleinen jalka oli hyvin.. :D

Ennen kehää tuli tottakai tutkittua, mitä muut koirat saivat arvosanoiksi, ja vain sentin Islasta pienempi uros sai EH'n, joten meillähän oli toivoa! Uhkaavasti tuomari päättikin mitata yhden uroksen, mutta senkin siitä syystä, että koko oli melko ylärajoilla ja halusi tarkistaa, onko liian iso vai ei.

Ja niin me asteltiin kehään. Ylimääräiset karvatupot nypittyinä, mutta eihän tuota muuten voinut hirveämmin laitella, kun jokaisella harjanvedolla lähti niin paljon turkkia! Jokatapauksessa, Isla oli luokkansa toisena ja meidän edellä kulki pieni, hitaasti juoksutettava soopeli. Isla oli selkeästi sitä mieltä, että HÄNEN OMA kiitoratansa on tukittu, ja turhautuneena liikuskeli eteenpäin. Onneksi ei huomauttanut tästä edellä juoksevalle, mutta aika kiinni jouduttiin menemään, että Islan liikkeet erottuisivat edes vähän.

Koiria seisottaessa tuomari katsasti koirien ilmeet. Meidän ohi herra Lorenzo vain käveli. Selvä, peli menetetty.

Yksilöarvostelussa Isla pääsi liikkumaan turbovaihteellaan, ja ilmeisesti tuomari myös piti näkemästään, sillä meidän edellä olleelle toivottiin nopeampaa juoksuvauhtia, kuulin tuomarin selittäneen jotain siitä, kuinka sheltti on paimenkoira ja sen pitää liikkua paimenkoiramaisesti.. Sitä ei Islalta ainakaan puutu!

Ja sitten koira pöydälle. Kun tuomari tutki kaikki muut koirat pitkään ja hartaasti, Islalta se katsoi vain välihampaiden määrän ja tunnusteli kulmaukset muun nopean tunnustelun lisäksi. Tuomari ei edes huomannut edestä puuttuvaa hammasta, kun taas muilta syynäsi todella tarkasti hammasrivin..Toinen merkki: peli menetetty.

Meidät käskettiin seisomaan tuomarin pöydän eteen, siinä sentään saatiin pari minuuttia seisoskella, kuten kilpakumppanitkin. Tarkkailin kehäsihteerin liikkeitä siinä samalla ja näin, miten pahvilappusia katseltiin jo.. käteen nousi keltainen lappu.. se pistettiin pöydälle.. (tässä vaiheessa peli menetetty) ja lopulta, kun tuomariherra oli viimeiset sanansa sanonut, kehäsihteeri vilautti keltaista lappua! Se oli siinä! Mitään muuta ei tarvittukaan, ja sen päälle vielä arvostelu, joka kertookin kaiken tuosta koirasta. Ei voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen!

"Good type. Too large size. Good proportion. Very good coat. Strong bones. Good angulations in front and rear. Long neck and feminin expression. Good movement"
Antonio di Lorenzo, Italia 

Vähän taisi kummastuttaa lähistöllä olevia sheltti-ihmisiä, kun tutut tulevat onnittelemaan näinkin "huonosta" tuloksesta, ja sitä kuinka iloisesti soitin kasvattajalle :'DD Kehän jälkeen Isla menikin sitten Petran kanssa junior handler -kehään, jossa eivät lopulta sijoittuneet. Mutta hienosti jaksoi Isla myös siellä esiintyä!
Kehän jälkeen Isla pääsi itse valitsemaan luun, ja sen päätös olikin iso sian sääriluu. Minusta kyllä tuntuu, että Isla vain valitsi ensimmäisen, joka nenän eteen sattui.. :D

Heti kehän jälkeen Isla pääsi myös karvoistaan. Kampasin siltä pikkuisen kasan turkkia näyttelypaikan roskiksia täyttämään, mutta ei se silti ole niin pahan näköinen, mitä luulisi. Nyt Isla on siis sporttimallia, ja sellaisena tulee toivon mukaan pysymäänkin. Enää ei ole näyttelytulos meidän unelmien tiellä! Jospa muutaman vuoden päästä olisikin talossa agilityvalio, tokossakin mennään niin pitkälle kun ohjaajan rahkeet riittää :)

Maanantaina lähdettiin kotimatkalle. Inka ja Fanny Helsingissä osa 4: toimimaton navigaattori, lähtevä juna ja Helsingin keskusta. Onneksi lähdettiin ajoissa perille, niin oltiinkin jopa tunti etuajassa asemalla. Kiitos vielä Fannylle majoituksesta, oli hauskaa! Ja loppuun sitten vielä pari sisarusten vesileikkikuvaa, loput on vielä muokkaamatta.. Voi olla, että päivittelen niitä joku päivä lisää, kun kuitenkin tuli paljon otettua!



Pohjimmiltaan rinsessa!
Järkyttyi meriveden suolaisuudesta ;D