lauantai 22. kesäkuuta 2013

Sinä kysyit, minä vastaan


Harrastuksista

Lempilajisi koiraharrastuslajeista?
Agility. Ehdottomasti. Näyttelyitä en miellä harrastuksena, tokosta opin pitämään oikeasti vasta Islan myötä. Agilityssa on vauhtia, saa ja pitääkin ajatella, työn tulos näkyy radalla... se on ehdoton ykköslaji :)




Miten palkkaat koiriasi? Toimiiko aina sama palkka, vai käytätkö eri tilanteissa eri palkkaa?
Molempia pääasiassa lelulla. Cara palkkaantuu sillä yleensä paremmin, eikä sille nirsona koirana ruokapalkkakaan kelpaa kovin hyvin. Caran leluna toimii tällä hetkellä parikymmentä senttiä pitkä karvatupsu: se on sopivan ohut tuon pieneen suuhun, ja koirakin tykkää selkeästi eniten.
Caraan verrattuna palkkaan Islaa enemmän ruualla, mutta enemmän käytän silläkin lelupalkkaa. Yleensä palkan virkaa toimittaa jonkinlainen vetolelu, mutta narupallot on myös kovassa suosiossa.

Onko jotain lajia, jota haluaisit kokeilla koirien kanssa, muttet ole vielä kokeillut?
Paimennukseen olisi kiva erityisesti Caran kanssa päästä tutustumaan. Ehkä vielä joskus!

Harrastaako Cara enää mitään, vai onko vain Isla harrastuskoira? Etkö kykene harrastamaan kahden kanssa aktiivisesti?
Kyllä harrastaa. Caralla on omat agitreenit kerran viikkoon, ja sen lisäksi se tokoilee yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin Islakin. Ja jos ei puhuta pelkistä "oikeista" harrastuksista, niin Caran lempijuttuhan on kaikenlainen temppuilu. Se osaakin huomattavasti enemmän temppuja kuin Isla :)

Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus on, että "aktiivisesti" ja "tavoitteellisesti" ovat eri asia. Molemmat harrastavat aktiivisesti, mutta Isla harrastaa tavoitteellisemmin kuin Cara. Se myös näkyy blogissa: en ole enää viime aikoina kirjoitellut treeneistä, vaan lähinnä pelkistä kisoista ja joskus myös valmennuksista. Ja ymmärrettävästä syystä Caraa ei ole nyt näkynyt kisakentillä, mutta siihen taas vastausta alempana.

Mitä tavoitteita vielä tälle vuodelle?
Caran kanssa yritetään saada paikka mejäkurssille, jos sellainen syksyllä järjestettäisiin. Myös rallytokoon olen ajatellut tutustua sen kanssa. Kisatavoitteita en ole asettanut tälle vuodelle, mutta mölleissä olisi kiva pyörähtää.
Islan kanssa tavoite on vielä yksi LUVA tämän vuoden puolella. Juoksujen ajankohdasta riippuen myös kolmosiin nousu, mutta jos juoksut aikaistuu niin se ei ole kovin realistinen tavoite. Tokosta AVO-luokan korkkaus mielellään ykkösen kera. Ja jos saadaan paikka, niin BH-koe. Eiköhän siinä ole tavoitetta meille ihan riittävästi.

Rotu

Miten päädyit shelttiin?
Alunperin minulle piti tulla nahkacollie, mutta vanhempieni suostuttelulla katselin myös pienempiä koirarotuja. En olisi uskonut silloin, että shelttiin päätyisin, mutta rotua tutkittuani tajusin sen olevan juuri minulle sopiva. Sheltti ja nimenomaan Cara oli loistava valinta ensimmäiseksi koiraksi, enkä kadu päätöstäni rodun suhteen. Ja kun on jo yksi, niin pitihän sitä toinenkin.. :)

Onko sheltti sulle se "oma" rotu, vai houkutteleeko joku muu rotu enemmän?
Kyllä minusta vähän tuntuu siltä, että sheltti on se oma rotu. Vaikka muitakin rotuja on mielessä, oli jo Islaa etsiessä, niin kyllä se silti vaan sheltiksi kääntyy.

Mitä muita rotuja olet ajatellut hankkia, kuin shelttejä?
Australiankelpie on sellainen ehkä-vielä-joskus -rotu. Saa nyt nähdä, ei kyllä vielä kymmenen vuoden sisään ainakaan!

Entä minkä rotuista koiraa et koskaan ottaisi?
FCI9-ryhmä on lähestulkoon täynnä rotuja, joita ei tähän taloon astele. Tämän lisäksi laumanvartijat ja molossityyppiset, ei. On itseasiassa aika vähän rotuja, joita itselleni ottaisin, mutta tässä nyt suurimmat.

Jos saisit muuttaa jonkun ominaisuuden shelteissä, mikä se olisi?
Ai yhdenkö vaan? No, luonteensa puolesta pehmeys, herkkyys ja arkuus, näin kärjistetysti. Luonne-eroja tässä rodussa on ihan hurjasti, ja tottakai toivoisin niiden tasoittuvan.

Jos sinun pitäisi valita rotu pelkästään ulkonäön perusteella, mikä se olisi?
Nyt tuli paha, en itseasiassa ole edes ajatellut koko asiaa. Se voisi olla lyhytkarvainen verso sheltistä, mutta jos sitä ei kelpuuteta niin varmaan sitten kelpie tai nättipäinen nahkacollie.

Kaunein/komein näkemäsi sheltti?
Aika paha kysymys kyllä, mutta yksi suosikeistani on Susadan Ylva.


Milloin...

...Isla tulee leikkimään Meelan kanssa?
Eilen jo leikki! No, silloin ainakin kun Meela vaikuttaa täällä päin. Tai jos ajaudutaan Noljakkaan.

...tulet meille? (Emma)
Seuraavan eteläreissun lomassa voisi!

...tulet Hollolaan?
Jos sinne tulee asiaa, niin eiköhän siellä silloin pyörähdetä.


Carasta

Onko Cara kokonaan unohdettu? Miksei sitä näy enää missään?
Miten nyt kukakin käsittää "missään", mutta tuossahan tuo mukana pyörii. Koiraporukan yhteisissä jutuissa sitä ei tosiaan näy kuin harvoin, sillä liian iso koiraporukka stressaa sitä liikaa. Kun ollaan pienellä porukalla liikkeellä, pääsee Carakin mukaan. Arjessa Cara pyörii edelleen mukana kuten ennen. Eli ei, Caraa ei ole unohdettu, vaikka se sattuu kameran linssin eteen harvemmin :)

Islasta

Miksi Isla on parhain?
Koska Isla ei ota maailmaa liian vakavasti, rakastaa yli kaiken muita koiria ja on maailman paras pennunleikittäjä. Sen kanssa on ihana tehdä kaikkea, koska voin luottaa siihen, että koira tekee varmasti. Ja kaiken kruunaa hiljaisuus!

Mikä on Islan lempilelu?
Leijonapehmo, tai piiiitkä itsetehty karvalelu.

Mikä on ollut vaikeinta opettaa Islalle?
Mikään nyt ei ole ollut hurjan vaikeaa loppupeleissä, mutta tähän mennessä haastavin on varmaankin ollut agilityn puolelta A-este ja tokosta AVO-hyppy. A-esteeseen en ole vieläkään tyytyväinen, vieläkin Isla tahtoo hiipiä loppumatkan. Ja hyppy on ollut aina välillä valmis, mutta sitten taas joku osa on hajonnut ja koko liike palasina. Tänään treenatessa kyllä sujuu, mutta vielä se ennen koetta ehtii hajota!

Mikä on Islan lempiherkku?
Kummallista kyllä, mutta dentastixit. Ostin messarista säästöpakkauksen, ja parempaa tokopalkkaa ei voisikaan olla. Kokeenomaisten treenien jälkeen on aina dentastix loppupalkkana, ja Isla on kyllä silloin niiiiin onnellinen koira!

Muuta

Oletko ajatellut joskus kasvattaa koiria, jos, niin mitä rotua/rotuja?
Kyllä. Kasvatus varmaankin jää sheltteihin, ja tämä aikakäsite "joskus" on hyvinkin pian :)

Mitä muita nimiä mietit Caralle ja Islalla? Mistä keksit niiden nimet?
Carasta piti tulla Hippu. Hippu oli ehdottomasti vahvin nimiehdotus, mutta Cara siitä silti tuli. Muita nimiehdotuksia en muista paljoakaan, yksi taisi olla Myy.

Islasta taas piti tulla Kuura. Minulla oli ennen Islaa kolme "pentuehdokasta", joista kaikista olisi varmaankin se Kuura tullut, mutta Isla ei vaan näyttänyt yhtään Kuuralta. Niinpä kaivoin vanhat nimilistat esiin, joista muodostui monta hyvää ehdotusta. Lauran ehdottaessa Islan virallista nimeä Ayslaa sitten nimi vain "kolahti". Ensin vähän arkailin samankaltaisuutta virallisen nimen kanssa, mutta koska nimi muuten miellytti, niin Islaksi se jäi.

Pisin aika, jonka olet ollut erossa koiristasi?
Hollannin matka toukokuussa, joka kesti 10 päivää.

Kummallisin kommentti, mitä koiristasi on sanottu?
Mitään hirveän kummallista ja odottamatonta ei ole sanottu, mitä nyt nämä tavalliset homejuustokoirat ja vastaavat. Caran juostessa metsässä yksi pieni poika luuli sitä rusakoksi, mutta sekään ei välttämättä kovin kummallista ole :)

Miksi Isla on turkoosi ja Cara pinkki?
Tämä tosiaan tarkoittaa "koodivärejä", jotka näkyvät lähinnä kaulapannoissa ja vastaavissa. Cara on pieni prinsessa, joten pinkki sopii sille oikein hyvin luonteenkin puolesta. Ja koska itse pidän turkoosista, on Isla saanut pienestä pitäen turkooseja tarvikkeita itselleen.

Seuraava koira on...
Aktiivinen, sosiaalinen, taistelutahtoinen ja hyvä medikorkuinen harrastuskoira!

Caran ja Islan parhaat ja huonoimmat puolet?
Caran paras puoli on se, että se hoksaa asiat tosi nopeasti ja on näin ollen myös todella oppivainen. Sille on ilo opettaa erilaisia, haastaviakin temppuja. Cara tykkää myös kaikesta, jota tehdään yhdessä. Ja se rakastaa muita ihmisiä enemmän kuin mitään. Cara voisi olla vaikka miten kauan muiden rapsuteltavana! Ja onhan se toki myös aika söpö :D
Huonoin puoli Carassa on ehdottomasti sen herkkyys ja terävyys sekä hyvin, hyvin vahva oma tahto. Se myös ottaa pienetkin sattumukset pahasti itseensä, jonka vuoksi myös meidän kisaura agilityn suhteen on tauolla määrittelemättömän ajan. Cara on ollut haastava koira, mutta hyvin sen kanssa on selvitty, vaikka onkin ensimmäinen oma koirani. Huono puoli on myös haukkuherkkyys.

Islan paras puoli on sen into tehdä ja harrastaa ja se, kuinka kisajännitys vaikuttaa siihen positiivisella tavalla. Se malttaa tehdä asiat huolella ja tarkasti, eikä pienet koettelemukset lannista sitä. Sen hermorakennetta pitää kehua kyllä myös. Isla palautuu järkyttävistäkin tapahtumista (mm. toisen koiran hyökkäys) hurjan nopeasti. Ihan mahtava harrastuskoira!
Ehkä huonoin puoli Islassa on se, että jo opittuja toimintatapoja on hankala lähteä muokkaamaan. Tämä näkyi tokon hypyn opettamisessa: kerran oppinut jäämään lähelle estettä, niin yritä sitten saada hyppäämään kauas istumaan. Mutta liikkeen hajottamisella siitäkin selvittiin, ainakin melkein. Ja tietenkin se, että Isla on liian iso, kun se muuten miellyttäisikin näyttelytuomareiden silmää. Vaikka sen koosta pidänkin hyvänä medikoirana, niin kyllähän se harmittaa, kun koirassa olisi muuten potentiaalia kiertämään näyttelykehissäkin.

Isla ja Cara tappeli, kumpi voitti?
Muuten hyvä, mutta Islaa ei kyllä saa koiratappeluun mukaan vaikka kuinka yrittäisi :D Tällä perusteella siis varmaankin Cara.

Mitä lempinimiä heillä on?
Caran yleisin kutsumanimi on varmaankin Kaa tai Kaakki, joista sitten löytyy erilaisia muunnelmia. Ja ihmisistä riippuen myöskin, koiraporukallahan ihan omat kutsumanimet taasen :)

Islaa taas kutsutaan erityisesti kasvattajan toimesta erilaisilla lempinimillä, joista yleisimmät taitaa olla Silpe, Silsa ja Silppu. Ehkä ihan lukijoita ajatellen en ala luettelemaan niitä kaikkia ihania nimiä, joita Silli-Santeri on saanut!

Banaani vai ananas? Miksi?
Kuivattuna ananas, pizzan päälle ananas, hedelmäsalaatissa banaani. Molemmat!


Ja viimeisenä ne lempparikuvat Carasta ja Islasta. Tällä kertaa en nyt ajattele teknisesti onnistuneinta kuvaa, vaan lähinnä koirien itsensä näköisiä kuvia. Ja tässäpä ne kysymyspostauksen lopuksi! Kiitos kaikille kysyjille, oli hurjan paljon kysymyksiä, toivottavasti mikään ei unohtunut! :)





maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kesäkelit

Sillä välin kun minä vietin aikaa Hollannissa, ehti Suomeen tulla kesä. Koirat ovat viettäneet viime päivinä paljon aikaa ulkona, ja tänään avattiin uimakausi. Isla ei arvostanut vettä yhtään, kahlaten keppien noutaminen olisi riittänyt vallan hyvin. Kesäturkissa oleva Cara taas ui ihan mielellään liivit päällä, toisin kuin edellisinä kesinä. Ei ainakaan turkki paina :) 

Caran karva tosiaan lyheni parisenttiseksi vihdoin ja viimein. Lenkillä tuon koiran laahustamista katsellen totesin, että tänä kesänä en ajattele niin itsekkäästi kuin edellisinä, ja koira saa nauttia kesästä. Olkoonkin, että se on ruma. Ja ettei se nyt näyttelykehiä valloita. Tänä kesänä myös Cara saa nauttia kesästä, ei pelkästään minä ja Isla!

Meidän kesäsuunnitelmat alkaa vähitellen selkeytyä ja osa on jo lyöty lukkoon. Tarkoitus olisi kuun vaihteessa pistäytyä Helsingissä Islan kanssa, jota ennen saadaan toivottavasti Petra, Taika ja Medya katsastamaan Joensuu. Ja se aika mikä jää lastenleirien ohjauksilta yli, voidaan hyötykäyttää lenkkeilyyn, treenaamiseen ja muutamiin kisoihin. Ei kuitenkaan paineita, koko kesälle on vain parit agikisat tiedossa! Ja jospa me sinne tokokokeeseenkin päästäisi, vaikka sitten nuorten SM-kisoissa korkattaisi AVO.

Toivon mukaan saataisi Islan kanssa jo nyt kesälle paikka BH-kokeeseen, kun siihen kuitenkin jo valmiudet on. Muuten venyy varmaan ensi vuoden puolelle, kun syksylle on vähän erilaisia suunnitelmia ;) Näistä suunnitelmista on varmaan kesän mittaan enemmän tietoa blogissakin, vaikka osa lukijoista jo niistä tietääkin.

Niin, ja se kysymyspostaus... se on tulossa. Ollut jo kauan. Seuraava askel on saada se julkiseksi!