sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Nikon D7000

Ensimmäinen hankinta pentuja varten: uusi kamera. Vähintäänkin hyvä tekosyy vaihtaa kohiseva runko uuteen. Muutama perusräpsy siis iltalenkiltä parin päivän takaa, pitihän sitä uutta runkoa käydä testaamassa.



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Salaperäinen Helsingin reissu



Kuka nyt lähtee matkustamaan 10 tuntia junassa turhaan? Miksi me nyt sinne mentäisi? Kahden agistartinko takia? No ei.

Lauantai-iltana kahden konfirmaatiovalokuvauksen jälkeen lähdettiin Islan kanssa kohti Joensuun rautatieasemaa ja Helsinkiä. Helsingissä meitä olikin jo vastassa Petra ja Medya. Merlejen jälleennäkeminen oli hauskaa katsottavaa: leikki oli edelleen samantasoista kuin pari viikkoa aiemminkin.

Aloitetaan nyt kuitenkin kertomus vähän väärästä suunnasta, eli maanantaista. Maanantaina tosiaan kisattiin kaksi agilityrataa Purinalla, tuomareina Marja Lahikainen ja Ritva Herrala.





A-rata oli meille vähän sellainen "lämmittelyrata". Kepeille oli jokin ihmeellinen pelastus, kun en alussa ohjannut sinne ollenkaan(?) ja Isla teki mukavan pitkän kaarroksen. Ennen keinua tehty persjättö oli luvattoman myöhässä, jonka takia keinun ohitus oli tosi lähellä. Keinu myös oli erilainen kuin meidän aiemmat kisakeinut, en tajunnut se olevan niin nopea -> Isla juoksi päähän ja lentokeinu oli tosi lähellä. Ohjaajan moka taas kerran. A oli ehkä meidän kisauran hitain: se kyllä hiipii lopun aika usein, mutta ei nyt sentään niin hitaasti, että odotella pitäisi. Putken jälkeen persjättö oli myös myöhässä. Ja kun videota katsoo, niin ohjaaja liikkuu kyllä myös tosi kömpelösti ja kyyryssä. Paha, paha! Ja vaikka radalla oli näinkin paljon virheitä, niin se oli nollavoitto ja toinen LUVA meille. Koko radalla tehtiin yhteensä viisi tulosta, ja oli tämä meidänkin rata kyllä aika rumaa katsottavaa.


B-radalta mulla ei löydy videota (vielä?), mutta siltä on paljon kivoja kuvia, kiitos Petralle! Tämä rata oli jo paljon vauhdikkaampi ja kaikilta muiltakin osin onnistuneempi kuin A-rata, mutta ohjaajan virheen takia yksi rima alas. Toisaalta harmittaa, kun tämä oli niin vauhdikas rata, mutta se olisi tarkoittanut samalla nollavoittoa ja nousua kolmosiin, eli ehkä hyvä näin! Kontaktit toimi paljon paremmin, samoin kepit oli ihan huiput. Tämän radan jälkeen oli niin hyvä fiilis: just sellainen, minkä takia me tätä lajia harrastetaan! :)
Jotenkin hurjaa ajatella, että me vasta aloitettiin kisaaminen, 12 starttia takana, joista viideltä tullut LUVA. Niin hurjaa, on tuo koira vaan super tapaus!



Palataan ajassa takaisin sunnuntaihin ja siihen, miksi tälle reissulle lähdettiin. Varsinainen matkan tarkoitus oli tämän pienen trikkimiehen tapaaminen. Kyseinen herra tuntee myös nimen Tuima, ja virallisesti sitä kutsutaan nimellä Nappulavaaran Tuli. Kuten taitavimmat osaavat päätellä ja kuten osa jo tietääkin, meillä on suunnitteilla pentuja :) Aika näyttää, onko astutus nyt syksyn vai ensi kevään juoksusta. Useamman kerran nyt Tuimaa kotioloissa nähneenä voin todeta, etten voisi olla tyytyväisempi valintaani. Se on juuri sitä, mitä olen etsinyt. Ehkä vähän enemmänkin. Lähempänä tulee varmasti lisäinfoa suunnitelmista, mutta kiinnostuneet voivat toki ottaa yhteyttä jo aiemmin :)

Eilen kotiuduttiin taas Joensuuhun, ja voidaankin nyt hetki levähtää ennen seuraavaa reissua. Kiitos Petra, Kajsa, Tero, Rebe ja kaikki muutkin: teitte meidän matkasta tosi mukavan ja antoisan ^^ Näkyillään taas pian!