perjantai 23. elokuuta 2013

Aina ei mene nallekarkit tasan

Islan näköalapaikka
Näin totesinkin jo aiemmin Facebookin puolella. Lähdimme maanantaina Helsinkiä ja Tuimaa kohti - valitettavasti tuloksetta. Tulimme eilen kotiin. Kaikki haaveet, toiveet ja odotukset siirtyvät ainakin puolella vuodella eteenpäin. Elämä on.

Tässä vaiheessa moni nartun omistaja voisi syyttää urosta. Minä haluan ihan ensiksi todeta, että Tuimassa ei ollut mitään vikaa. Saamieni viestien perusteella käsitys on sellainen. Ei, uroksessa ei ole muuta vikaa, kuin että se on pari senttiä liian pieni Islalle. Se, että astutus ei onnistunut, ei liity millään tapaa Tuiman edelliseen pentueeseen, jonka epäonnistuminen ei ollut Tuiman syytä. Ihmiset vaan tuntuvat keksivän itse selityksiä epäonnistumisille, ellei niistä avoimesti kerrota.

Isla antaa astua, on todella helppo astutettava, ei mitään ongelmaa sen suhteen. Ainoa ongelma oli siis vain tämä kokoero.

Meille ehdotettiin keinosiemennystä. Tuima on ennenkin astunut nartun ja saanut pentuja, Isla vaikutti olevan todella helppo astutettava vaikka sillä ei aiempia pentuja olekaan. Päätös olisi pitänyt tehdä niin nopeasti, että päätin palata alkuperäiseen suunnitelmaan ja kevään astutukseen. Katsotaan sitten uudestaan, mitä tapahtuu.

Mitä tahansa nyt päätänkin, toivon sen olevan oikea ratkaisu. Tällä reissulla vain varmistuin siitä, että tämä yhdistelmä on juuri sellainen mitä toivonkin. Josta tahtoisin itsellenikin pennun. Tuima on aivan ihana tapaus. Tuima ja Isla täydentävät niin hyvin toisiaan. Kajsa ja Tero on ihan mahtavia ihmisiä. Minusta tuntuu jo siltä, että tämä ei ole vain minun projekti. Tämä on meidän projekti.

Ihan pienet asiat tällä reissulla sai minut iloiseksi. Kävimme erään pennunkyselijän kanssa lenkillä maanantaina Viikin kallioilla. Mentiin alas todella hankalaa reittiä, josta seurauksena oli ikävämpi haava kädessä ja pariin otteeseen liukastumisia. Minulla oli Medya mukana ja huomasinkin, että sen hihna oli jäänyt ylös ja lähdin kiipeämään sitä hakemaan. Koirat jäivät vahtinsa kanssa alas odottamaan.

Olin jo ihan ylhäällä, kun näin Islan kiipeävän jyrkkää kalliota ylös sen etsiessä helpointa reittiä luokseni. Ja se oli niin onnellinen, kun sai minut vihdoin kiinni! Ja alas mennessä se seurasi vierellä, ihan koko matkan. Tuo koira tulee niin pelastamaan minut joskus pulasta, olen siitä ihan varma!

Ensimmäisessä kuvassa näkyy Isla tähystämässä ikkunasta Petran rappukäytävässä. Voisi tuntua ihan normaalilta asialta näin ulkopuolisesta, mutta se on joku Islan ihan oma juttu. Ihan ensimmäisenä Petran luokse mennessä ja ulos lähtiessä se juoksee ikkunalle tarkkailemaan maisemia. Petran omat koirat ei ymmärrä juttua, mutta Islasta siinä on jotain niiiin ihanaa. Muistin vasta eilen kotiin lähtiessä, että voisin vihdoinkin ottaa kuvan Islasta sen oman ikkunan luona. Ja sinne se juoksi, kuten aina ennenkin, iloisena tarkkailemaan Viikin menoa. Vaikka eihän ikkunasta edes näy oikeastaan muuta kuin parkkipaikka ja muutama hassu talo.

Isla on niin hieno koira. Niin sanoi myös monet matkustajat junassa ja bussissa. Miten se käyttäytyy niin hyvin, ei stressaa ja on tosi varma koira. Ja niin se onkin. Hieno koira. Niin helppo matkakaveri. Ja kuinka huoletonta sen kanssa onkaan kulkea ympäriinsä!

Ehkä haikeinta oli soittaa niille pentujen kyselijöille, joiden kanssa olen ollut tiiviimmin yhteydessä. Osa on odottanut jo kaksi vuotta, niin hurjalta kuin se kuulostaakin. Ja minä niin olisin tahtonut soittaa heille iloisia uutisia Helsingistä sen jännityksen jälkeen. Ehkä puolen vuoden lisä ei tunnu siinä kovin pahalta? Ehkä. Kiitos teille, olette ihania, odotetaan yhdessä :) Ja kiitos vielä kerran Petralle, kun kesken kouluviikon otit meidät asustelemaan sinne. Islalla ja Medyalla oli hauskaa taas kerran! Saa nähdä milloin me seuraavan kerran päädytään pääkaupunkiseudulle.

Toivotaan, että tämä muuttuisi vielä iloksi tästä! Ei ainakaan aloitettu helpoimman kautta. Ja hei, kohta me päästään taas agilitykentille!

lauantai 17. elokuuta 2013

Jostain on aloitettava

Tahdon uskoa siihen, että joskus piiiitkän ajan päästä me kisataan voittajassa. Olen nyt varovasti treenannut voivoi-liikkeitä. Ruutua ja tunnaria ei olla vielä treenattu, mutta erityisesti tunnaria ajattelin aloitella ennen lumen tuloa.

Tänään treenattiin ekan kerran seisomista kaukokäskyjen yhteydessä, siitä videota alempana. Yhdessä maahanmenossa liikutti takajalkojaan, mutta muuten toimi tosi hyvin. Harmi vaan, ettei ihan ekat (parhaat) suoritukset tallentuneet videolle minun painettua väärästä napista... :D Treenataan nyt ainakin pari viikkoa pelkkiä vaihtoja niin, että ne ovat JUST eikä melkein, ja sitten vähitellen pidennetään matkaa.

Voittajan liikkeistä meidän bravuuri tulee varmasti olemaan hyppynouto. Isla tykkää muutenkin noutaa, joten esteen lisäys väliin ei teettänyt mitään ongelmaa, itseasiassa vaan helpotti ja selkeytti koko liikettä. Liikkeen treenaus alkoi niinkin yksinkertaisesti kuin tekemällä se kokeenomaisesti. Toimi.


Metallinouto toimii useimmiten yhtä hyvin kuin puisella, mutta joskus kapula on Islasta tosi ällöttävä. Taas nämä sitten-seuraavan-koiran-kanssa -asiat: jo pentuna pitäisi totuttaa metalliin. Jos tähän taloon nyt pentuja tulee, niin varmasti metalliesineet ovat jo pentuaitauksesta tuttuja. Ihan varmasti!


lauantai 10. elokuuta 2013

Showfifi

Lupasin Islan kuukausi sitten junnukoiraksi Islaa vuosi sitten jo aiemmin esittäneelle Ainolle. Joensuun kv-näyttely lähestyi ja kuinka ollakaan, kahta päivää aiemmin Isla aloitti juoksunsa. Se kun ei vielä pahemmin vuotanut, niin Aino halusi Islan silti kaverikseen kehään. Ja hyvin meni! Tästä on hyvä jäädä määrittelemättömän pituiselle tauolle kaikesta mahdollisesta virallisemmasta.



Isla on viimeksi ollut näyttelykehässä vuosi sitten Helsingin näyttelyssä. Se on esiintynyt pentuna isänsä omistajan Kristinan kanssa, vähän vanhempana Ainon kanssa ja Helsingissä se kävi kehässä myös Petran kanssa juoksemassa. Ja sehän on ihan huippu lainakoira näköjään! Isla lähti heti Ainon (ja Ainon pihvitikkujen...) mukaan, eikä minkäänlaista ikävöintiä ollut. Varma ja nätti esiintyminen. Useampaan otteeseen tuli katseltua, että onko tuo ihan oikeasti minun koira joka tuolla kehässä juoksee. Se esiintyi kuin ihan oikea näyttelykoira! Ja liikkeet oli kuin koko maailman omistajalla.... :D

Tällä kertaa Aino ja Isla eivät 34 junior handlerin joukosta sijoittuneet viiden parhaan joukkoon, mutta kirjallinen arvostelu oli täynnä erinomaista, liikkeiden esittämisen erittäin hyvää lukuunottamatta. Hienosti meni, hyvä te! :)

torstai 8. elokuuta 2013

Coming------ or not.

Meidän piti lähteä Kuopioon kisaamaan.
Loppukuuksi oli vaikka kuinka paljon kisasuunnitelmia.
Meidän piti ehtiä nousta kolmosiin.
Me ei ehditty.
Kisakalenteri on nyt tyhjennetty.

Isla juoksee.

Ja niin, meillä kävi heinäkuun lopulla belgivieras. Ettei se ihan unohtuisi, niin minun ottama kuva triosta ja Emman ottama kuva Carasta. Oli kiva kun kävitte! :)


maanantai 5. elokuuta 2013

'Cause it's time for you to shine brighter than a shooting star

Jo viime vuonna oli tarkoitus käydä nuorten SM-kisoissa pyörähtämässä tokon puolella, mutta se sitten jäikin vain ajatukseksi. Vuodet vähenee sen verran uhkaavasti, että nyt oli pakko lähteä toiselle puolelle Suomea kisailemaan. Ja oli kivat kisat, ensi vuonna uudestaan, kun on viimeinen mahdollinen vuosi!

Kisat siis järjestettiin tänä vuonna Vöyrillä, joten me matkasimme Vaasaan jo perjantaina. Cara jäi kaverini luokse kahden brassin seuraksi, ja ensimmäisen päivän masennuksen jälkeen se oli jo tuntenut itsensä tervetulleeksi, katsonut telkkaria ja nukkunut kainalossa. Caran oma miniloma!

Isla on kyllä huippua matkaseuraa: ei minkäänlaista stressiä pitkistä automatkoista ja uusista paikoista. Perjantaina käytiin vähän tutustumassa ympäristöön lenkkeilyn merkeissä, mutta eipä siinä ennen lauantaita ehtinyt hirveämmin muuta tekemäänkään.

AVO SM1 Saku ja SM3 Isla

Lauantai aloitettiin tokoilun merkeissä. Koko kisoissa ei ollut yhtäkään tuttua, mutta luokkamme piilopaikkiksen jälkeen meille olikin muodostunut oma pieni porukka. Paikkis meni yllättävän nopeasti jutellessa ja hetkeksi pari kertaa hiljentyessä, "hei, nyt, nousko joku, kuului jotain.....". Koko porukka pysyi maassa ja saldona kolme kymppiä ja yksi ysi, me kuuluttiin kymppiporukkaan! Ennen koetta Isla oli tehnyt kolme piilopaikkista elämässään, joista vain yksi täydet 3 minuuttia. Se on niin varma, että voin täysin luottaa sen paikallaoloon. Ja jos se nousisi, niin olisi kyllä jotain pahasti yllättävää tapahtunut.

Pätkin koko tokokokeen videolle, mutta eipä se sitten tallentunutkaan kokonaisena, joten pelkästään luoksetulosta ja liikkeestä seisomisesta on videotodiste. Kokonainen video kun on täynnä kaikkea turhaa, mainittakoon vaikka tuomarin ja liikkurin "aika" useiden viivojen piirtelyn hiekkaan, niin parempi laittaa nämä pari pätkää :D


Luoksetulolle kunniamaininta! Kaksi päivää ennen koetta koko liike hajosi ja Isla ennakoi pysähdystä todella pahasti. Tilanne näytti niin toivottomalta, että läpijuoksujen aikaansaamiseksi päätin vapauttaa Islan vau-kehulla, josta Isla erityisesti tuntuu pitävän. Ja kovaa se lähtikin. Meillä myös on luoksarissa pysähdyksenä käsimerkki, mutta kokeessa päätin käyttää arkikäskyämme odota, jolla en ollut ikinä ennen pysäyttänyt koiraa. Siispä kokeessa oli käytössä ensi kertaa sekä kutsu että pysähdys, ja yllättävän nopeasti se pysähtyikin. Tuomarin kommenttina, että vauhtiin nähden pysähtyy hyvin, mutta voisi olla kunnon lukkojarrutus siltikin. Ja olen täysin samaa mieltä.

Ja koska kokeet vaativat minun tuuria, niin tällä kertaa se sattui ennen kauko-ohjausta. Ennen liikettä kehän laidalla, Islan selän takana pari koiraa alkoivat kunnolla rähisemään, josta Isla sitten otti häiriötä. Liike alkoi, ja heti kääntyessäni näin Islan ilmeestä, että se ei todella ole nousemassa istumaan. Niin siis nämä nollille, lopulta sain sen istumaan ja koiralle hyvä mieli.

Ja sitten itse pisteisiin. Kolmen kertoimella olevan liikkeen nollauksesta huolimatta saatiin se mitä lähdettiin tavoittelemaan - ykkönen! Ja mikä parasta, kaikki estehyppyä lukuunottamatta(kasin arvoinen) oli ansaittuja!

Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen taluttimetta - 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
Luoksetulo - 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 10
Noutaminen - 10
Kauko-ohjaus - 0
Estehyppy - 9
Kokonaisvaikutelma - 10

165p. AVO1 NUO SM3

Tokosta siis pronssia kaiken lisäksi, tavoitteet koko viikonlopulle täytetty! Aika näyttää, jatketaanko me tästä suoraan voittajaan vai hankitaanko koulari. Jos pentujen takia tulee nyt pitkä tauko, niin siinä välissä ehtii tunnarit sun muut voittajan liikkeet opettaa...


Agilitypäivä koitti, ja kilpailupaikalla oli aivan erilainen tunnelma lauantaihin nähden. Musiikkia ja iloisia agilityihmisiä. Olen edelleen sitä mieltä, että toko on liian vakavaa... :)

Karsintaradalla meitä oli vain kuusi medi2-kisaajaa. Finaaliin pääsyyn vaadittiin kolmen parhaan joukkoon sijoittuminen, joten pidettiin sitä meidän tavoitteena. Karsintaradalla putosi toinen rima, käänsin koiran turhan tiukasti ja olin sopivasti vieläpä sen edessä... Puomin alasmenon kontaktille tein pienen leijeröinnin, ja sen onnistumisesta onnellisena meinasin unohtaa vaihtaa puolta. Ja siitä syystä koira pyörähti ympäri esteen edessä ja saatiin sitten siitä kielto. Loppu menikin sitten hyvin, ei mitään moitittavaa.

Ja kuinka ollakaan, luokassamme vain kaksi sai tuloksen, eli me sijoituimme toisiksi karsintaradalla ja lunastimme menolipun finaaliin!

Finaalirata oli tosi mukava. Suoralinjainen ja siinä ei ollut oikeastaan haasteita meille. Ennen rataa pikasoitto kasvattajalle, joka totesi, että nyt ei mitään turhaa hifistelyä, vaan yksinkertaisella ohjauksella puhdas rata. Ja niin se olikin! Ohjaus tosi yksinkertaista, varmistelin ehkä parissa kohtaa turhan liikaa ja viidenneltä esteeltä (putki) olisin voinut kutsua koiraa aiemmin kontaktille, niin oltaisi saatu aikaa pois. Medikoirakot tekivät useita nollia, joten me sitten odoteltiin kuulutuksia. Ja oi kyllä, me oltiin alitettu ihanneaika 15,19 sekunnilla ja sijoituttiin toisiksi! Ihan mahtavaa! Etenemä oli 4,69, joka on tähän mennessä paras agilityradalta. Voittajakelpielle hävittiin vaivaisella 0,05 sekunnilla, mutta ei harmita, hopea riittää meille vallan hyvin :)


On tuo koira ihan mahtava. Ilman tokon ykköstulosta suurempia tavoitteita lähdettiin Vöyrille, ja aikalailla odotukset ylittyivät.

Kuten jo facebookissa totesin, etsin itselleni jalostus-, näyttely- ja harrastuskoiraa, ja sellaista toivoin Islasta. Melkein kaikki sanoivat minulle, että älä ota tuota pentua, siitä voi kasvaa liian iso. Mutta minä otin sen. Ja tähän päivään mennessä en ole kertaakaan katunut sitä. En edes silloin, kun kotona odotti järkyttävä kaaos pennun jäljiltä, kun kaikki lattiaa suojanneista muoveista oli revitty ja kasan keskelle kaadettu vesikuppi. Enkä silloinkaan, kun se keksi paremman käyttötarkoituksen hammasraudoille ja muutamalle koulukirjalle. Tai silloinkaan, kun se järjesti hirveän shown ja paperisodan katkaisemalla etuhampaansa.

Niin paljon olisi jäänyt kokematta ilman tätä koiraa. Ja meidän kisaura on vasta alussa!

Now I can see. You're the one.