sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Meidän kesä

Tämä haaste saatiin ainakin Iinalta ja Sonialta, ehkä parilta muultakin, joten pakko kai tämä sitten on toteuttaa :) Samalla tämä on näköjään sadas postaus tämän blogin puolella!

Eli tehdään näin: "Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla."


Kavereita

Uimista

Agilitya

Menestystä

Reissailua

Kesätukka

Etälaumanjäsen!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Kolmosten kutsu


Suunniteltua lyhempi kisatauko päättyi naapuriseuran kisojen merkeissä kahdella agilityradalla. Ja ai että me oltiin päteviä! Yhdet pienimuotoiset treenit kun oli takana, niin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Päivä alkoi C-agilityradalla, jolle tuomari Anne Viitanen oli suunnitellut pieniä ja mukavia miettimisen arvoisia kohtia. Rata itsessään oli mukavan sopivaa kieputusta. Meillä rata meni pääpiirteittäin oikein hyvin, mutta aan jälkeen unohdin totaalisesti, mihin suuntaan rata jatkui. Vapautin jo koiran kontaktilta, kun aloin miettiä että hetkonen.... suora onkin tuolla päin! Onneksi ehdin kääntää koiran ja Islalla on sen verran pomppuvoimaa, että pääsi lyhyeltä ponnistusetäisyydeltä pituudelle ja loppusuoralle.

Sitten odoteltiinkin kuulutuksia ja tuloksia Lauran ja Mirvan kanssa. "Medi kakkosten agilityradalla yksi nolla ja samalla serti sheltti Islall---" ja yhtäkkiä huomasinkin olevani riemuitsevien kaverien ympäröimä. Tästä muistoksi jäi Lauralle vekki huuleen ja minulle kuhmu päähän. Kasvattaja oli ihan vaan vähän iloinen ;)

Ennen kolmosten rataa mulle kerrottiin, että kyseinen rata sattuu olemaan piirinmestaruus. Jaa-a, mennään sitten sinne vaan toiselle radalle! Vähän harmitti, kun en voinut ilmoittaa Islaa silloin hypärille, olisi ollut kiva juosta myös se.

Jatketaan samaa teemaa kuin kakkosten korkkauksessa: yhtä ylimääräistä hyppyä vaille nolla! Eniten päänvaivaa tuotti kepeille lähetys ja sen jälkeinen putki. Väliä näillä kahdella esteellä oli noin metri, mutta silti sain koiran nätisti kepeille ja sieltä suht vaivattomasti putkeen. Kovin nättiä ei ollut enää putken jälkeen, mutta koira toimikin ajatuksen voimalla.. Ja sitten Isla päättikin ennen loppusuoraa valita putken sijaan hypyn: Ei haittaa, radalla oli huippu fiilis ja Islan kanssa oli tosi kiva tehdä! Niin hyvin se oli kuulolla, ja minun aivot ja jalat toimivat melkein hyvin yhteistyössä. Ja mikä parasta, loppusuoralla oli ihan mahtava A:n kontakti.

Sen enempää selittelemättä, tässäpä videota! Aluksi muistikortista johtuen tappelin hidastetun kuvan kanssa, ja kun se palautui takaisin päättivät äänet hävitä. No, aina ei voi voittaa, katsotaan sitten ilman ääniä :)



Olipa hurjaa tyhjentää kisakalenterista kakkosten kisat ja muokata SAGI:n järjestelmään Islasta kolmosluokkalainen. Enää ei rastiteta luokkanousumahdollisuuksia, ikinä. Ja me aloitettiin vasta ihan äsken! Ja kolmosiin piti nousta "ehkä ensi vuonna", ja kolmosiin nousun kunniaksi piti tilata Islalle hieno mittatilauspanta agikisoihin. Lupasin sen sille jo kaksi vuotta sitten. Kääk!