tiistai 23. joulukuuta 2014

Vuosittainen tavoitekatsaus


Nyt taitaa olla aika vuosittaiselle tilannekatsaukselle. Vuosi 2014 on ollut varmasti merkittävin näistä koiraisista vuosistani, niin paljon sen aikana on ehtinyt tapahtua. Koko vuotta on rytmittänyt Islan pentuprojekti, joka on tietenkin päällimmäsenä mieleen jäänyt asia tästä vuodesta. Ehkä tärkeimmät asiat voisi kerrata kronologisessa järjestyksessä!

Vuoden alussa pentuprojekti sai merkittävän käänteen, kun uroksenvaihdos lyötiin lukkoon. Helmikuussa Isla kävi silmäpeilissä, ja puhtaiden papereiden kanssa jäätiin odottamaan juoksua, jota neitikoira venyttikin pari kuukautta.
Maaliskuussa Isla palkittiin seuramme vuoden agilitykoiraksi, agilitytulokkaaksi ja pääsi se tiukassa kamppailussa Shetlanninlammaskoirat ry:n agilitytulokaskisassa viidennelle sijalle. Huhtikuussa Isla aloitti juoksun, ja toukokuun alussa se kisasi viimeiset agilitystarttinsa ja jäi puolen vuoden agilitytauolle.
Toukokuussa Isla astutettiin onnistuneesti, kesäkuun puolivälissä pieniä sheltinpoikasia ultrattiin 6-8 kappaletta. Heinäkuussa pitkääkin pidemmän odotuksen ja valvottujen öiden jälkeen syntyi seitsemän shelttilapsosta, joista yksi oli jo syntyessään kuollut. Pennut kasvoivat hyvin ja tasaisesti kehittyen aivan ihaniksi pieniksi koiriksi.

Ei vuoteen pelkkiä positiivisia asioita mahtunut. Heinäkuussa Caran selkä kuvattiin, ja silloin todellakin huomasin tiedon lisäävän tuskaa: Caran jääminen vanhempieni luokse kotikoiraksi, agilitypelleilyn lopettaminen sen kanssa ja jatkuva tarkkailu lenkeillä, sisällä, ihan kaikkialla, eivät todellakaan ole olleet helpoimpia asioita käsitellä. Siihen hetkeen asti omistin kaksi papereilla täysin tervettä koiraa ja luulin itseäni harvinaisen onnekkaaksi sheltinomistajaksi.

Vaan kyllä Caran selkäkuvistakin hyvää seurasi: Pienen koirani tarinaa jaettiin ympäri sosiaalista mediaa saaden eri rotujen ihmiset tajuamaan, kuinka tärkeitä luustokuvat todella ovat. Selkäkuvien määrä lisääntyi, mikä on vain positiivista. Jokaisen kasvattini omistaja sai kuulla, miksi kannattaa kuvauttaa "normaaleiden" kuvattavien lisäksi selkä, ja jokainen heistä lupautui sen tekemään omalle pennulleen. Ihan pienillä asioilla on joskus suuri merkitys.

Loppuvuodesta me ollaan vain treenailtu ja juostu pari kertaa kisoissa. Niin, ja käytiin me rally-tokoilemassakin yhden hyväksytyn tuloksen verran! Kolmen vuoden (!) yrityksen jälkeen Carakin sai paikan luonnetestiin pistein 70 ja laukausvarma.

Yksi vuoden tavoitteisiin totaalisesti kuulumaton asia tapahtui myös, nimittäin Riima. Riima kuului vuoden 2015 tai 2016 tavoitteisiin, mutta joskus asiat vaan eivät mene niin kuin on suunniteltu. Se ei ihan täytä kriteereitäni "trikkinarttu, tuonti ulkomailta", mutta hieno pentu se silti on. Äärettömän hauska, hieman kieroutuneen manulaishuumorin perinyt kaveri, joka on tähän mennessä täyttänyt kaikki odotukseni. Ei siis mikään huonoin valinta.


TAVOITTEET VUODELLE 2014

CARA
  • terveenä pysyminen ihan ykkösenä
  • turkin pysyminen kohtuullisena ja hyvälaatuisena, myös kesällä
  • muutama verijälki kesällä
  • sterilointi
  • (luonnetesti)
ISLA
  • pentuprojektin onnistuminen
  • nopeampi A-esteen alasmeno --> juoksu-A?
  • keppikulmien hiomista, itsenäiset kepit
  • niistot ja päällejuoksut varmoiksi
  • vähän lisää röyhkeyttä radalle!
Niin. Caran osalta tavoitteet eivät täyttyneet, selkäongelmat näin ykkösenä. Turkki pysyi kesään asti kohtuullisena, kunnes se taas räjähti järkyttäväksi ja koiralla oli kuuma. Mahan ajelu ei tuntunut riittävän, mutta kesä sinniteltiin silti furminoidulla turkilla. Ja talveksi Cara meni taas pudottamaan sen. Noh, pitää katsoa uudestaan ensi kesänä. Sterilointi sitten ensi vuonna, kunhan juoksut loppuvat ja ehtii vähän pikkukoiran hormonitoiminta tasoittua!

Islan kohdalla keppejä treenataan edelleen itsenäisiksi, vaikka hyvät ne on jo. Agilityn osalta tämä vuosi meni pentuprojektin kanssa, mutta ensi vuonna sitten ollaan taas mukana sen lajin piireissä!


Ehkä sitä uskaltaa jotain ensi vuonnakin tavoitella, että edes jotain saadaan aikaiseksi. Terveenä pysyminen ja ylipäätään elämästä nauttiminen on kaikilla ihan ykkösjuttu, mutta pistetään jotain pientä omaakin jokaiselle!

Ensi vuonna toimin seurassamme agilityn kouluttajana tavoitteellisten kisaavien/kisoihin tähtäävien ryhmässä, omat tavoitteet voin asettaa siis muiden koirakoiden kehittämiseen!

TAVOITTEET VUODELLE 2015

CARA
  • sterilointi
  • sopivan varhaiseläkelajin löytyminen -> rally-toko?

ISLA
  • kunto takaisin samaksi, mikä ennen pentuja
  • kepit täysin itsenäisiksi
  • SM-nollat ensi vuodelle kasaan näin varovaisena toiveena :)

RIIMA
  • kurssipaikka tokon alkeisiin tai junnuagiin
  • luustokuvat
  • agilityn maailmaan tutustuminen -> ehkä mölleihin?
  • muutama näyttely ilman sen suurempia tulostavoitteita

Ehkä siinä on tarpeeksi. Tehdään kaikkea mitä vaan kyetään!

Ei muuta kun hauskaa joulunaikaa ja paljon onnistumisen hetkiä ensi vuodelle! Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka tästä vuodesta niin hienon ja ainutlaatuisen tekivät. Ihan erityisesti Liisalle, Valtterille, Lauralle, Henrille, Erikalle, Annalle ja Riitalle - miten onnellinen olenkaan teistä jokaisesta, siitä, että Islan ihanat pennut saivat arvoisensa ihmiset itselleen ♥

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset kisat ja pennut 5 kuukautta

Viikko sitten kisattiin Islan kanssa vuoden viimeiset kisat. Ensimmäisellä radalla juoksin kolmanneksi viimeisellä esteellä koiran eteen, kierrätin myöhässä ja Isla pudotti 45 cm riman. Ehkä kaksi kertaa elämässään pudottanut riman, mutta eipä voi mitään, oma vika!
Toisella radalla keppien avokulma (onnistuneelta!) juoksu-A:lta ei onnistunut, joten se rata sitten meni siihen.
Kolmas rata oli ihan meidän rata, mutta meni kaatumaan keinulle. Isla teki lentokeinun! Taas näitä lähes mahdottomuuksia Islan kohdalla. Otin keinun uudestaan ja suoraa tietä maaliin, kuten periaatteeseeni kuuluu.
Katsoin sitten pantaa laittaessa, että Islan kuono oli ihan kivituhkassa hampaita myöten. Anni oli saanut tapahtuneen hyvin videolle: Isla kaatui suoraan tassunsa päälle ja taittoi sen. Liike oli normaalia eikä koira ontunut mitenkään, mutta varasin silti fyssarille ajan muutaman päivän päähän.

Nyt Isla viettää ainakin muutaman viikon lomaa. Ranteet olivat kunnossa, mutta lapojen yläpuolella oli molemminpuolin selkeät jumit. Lenkkeillä Isla saa normaalisti, mutta agility on ainakin nyt 2-3 viikkoa poissa kuvioista. Sen sijaan kaivoin dobopallon varastosta, jotta jotain korvaavaa toimintaa keksisin!



Riima-rimpula alkaa jopa vähitellen tasoittua! Karvahan siltä puuttuu täysin, muta eiköhän sitä ala vähitellen tulla.

Tykkään kyllä tosi paljon tuosta pennusta. Se osaa rauhoittua sisällä, luoksetulo ulkona toimii häiriössäkin ja muutenkin se tuntuu oppivan tosi nopeasti. Pitäisi itse jaksaa opettaa enemmän asioita sille, mutta peruskäskyt alkaa jo toimia melko hyvin. Paikallaolo sujuu tosi hyvin näinkin pieneksi pennuksi, malttaa odottaa istumassa vaikka itse menisin toiseen huoneeseen ja toiset koirat menisivät sinne.

Hampaat Riimalta alkavat olla aika hyvin vaihtuneet, joitain poskihampaita vielä löytyy. Kaikki välihampaat näyttäisivät puhjenneen ja kulmuritkin ovat jo puoliksi kasvaneet. Ja suorat on kulmurit, ei siis tarvitse peitsihampaita enää jännittää. Seuraava stressinaihe voikin olla luustokuvat..!


Banjo käväisi eilen ensimmäisissä mätsäreissään sijoittuen sinisten pentujen kolmanneksi. Useampikin kaveri oli bongannut pienen miehen kehässä, ja kuuleman mukaan oli esiintynyt todella hienosti ja reippaasti. Siitä se lähtee!


Zelda suoritti tässä lähiaikoina pentukurssinsa ja sen "loppukokeen" videolla näkyi, miten sen käytös muistutti ihan emäänsä. Parasta oli nähdä, miten innolla se teki kaiken. Hurjan hienon tokokoiran siitä ainakin saisi, eiköhän sitä joka tapauksessa näy harrastuskentillä sitten tulevaisuudessa!


Tässä vielä Riitan lähettämä kuva ihanasta pienestä Fitzistä. Voi miten hieno siitäkin on kasvanut! Onneksi enää päälle kuukausi tämänkin pienen miehen näkemiseen.

Pennut ovat kasvaneet tasaisesti. Viiden kuukauden ikäisten lapsosten säkäkorkeudet ovat Riima 34,5 cm, Banjo 34,5 cm, Zelda 35,5 cm, Aiko 38,5 cm, Åke 35,5 cm ja Fitz 36 cm. Kaikki muut taitavat *kopkop* jäädä alle 40 senttimetrin, Aiko seuraa Islan jalanjälkiä ja kasvaa suunnilleen äitinsä kokoiseksi. Kasvanut pidemmän aikaa noin sentin Islaa pienempänä, joten siitä odotetaan n. 41-42 cm korkeaa shelttineitiä.

Nyt me rauhoitutaan joulunodotuksiin, vähitellen pitäisi myös aloittaa kirjoituksiin lukeminen. Sitä ennen kuitenkin vielä vuosikatsaus ja tavoitteiden tarkistus tiedossa!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Merlejen viikonloppu

Tämä viikonloppu on ollut sinisten shelttien oma, paljon kaikkea jännää ja uutta opittavaa!

Niin kauan odotettu Jenna Caloanderin koulutus oli eilen. Islan niistot ovat jo vuoden ajan olleet tosi huonot, eikä kukaan ole oikein keksinyt miksi. Jenna löysi vian, ja tästä eteenpäin me uskalletaan kisoissakin tehdä kaikennäköisiä tiukkia käännöksiä!

Takaakierroissa olin niin huono. En ehkä ikinä ole ohjannut koiraa niin huonosti! Syytän siitä hirveää juoksupätkää, jonka jälkeen kuulin luvattoman monta kertaa "hmm... seiskalta uudestaan!" Kuten Jenna totesi, niin itsepä halusin 35-rimat enkä edes sillä antanut tasoitusta itselleni :D

Välistävedoissa Jenna ehdotti peruuttamista, toisin sanoin humalaisen balettitanssijan agilitya. Kuvaus oli niin hieno, että täytyihän sitä kokella. Pitää vielä treeneissä erikseen testata, mutta näyttää yhden treenin perusteella vaikutti toimivammalta ratkaisulta kuin nykyisen puolivalssit. Myös juoksukontaktit Jenna katsoi ja kuulemma hienot on, kääntymistä aletaan nyt harjoittelemaan enemmän.

Yllättävän paljon ehtii lyhyessä ajassa oppia. Pakko päästä uudestaan! Koulutuksen innoittamana ilmoitin Islan kolmelle radalle naapuriseuran kisoihin. Saa nähdä, miten menee!



Tänään sitten oli Riiman ensimmäinen kehäesiintyminen! Kerran näyttelyhihnassa ravanneelta ja pöydällä seisoneelta puupilta aika hyvä veto. Malttoi seistä hurjan hyvin, pöydällä heilutti häntää vähän kaikelle ja ravatessakin vain muutaman kerran pomppasi. Muutamia pyörähdyksiä nähtiin myös, mutta äärimmäisen taitava nelikuinen pentu oli Riima! Luottavaisin mielin pentunäyttelyyn siispä.

Punaisen ruusukkeen se ansaitsi, ryhmäkehässäkin seisoi hurjan hienosti, mutta takana tullutta pentua sitten ravatessa innostettiin niin paljon, että Riimakin olisi tahtonut alkaa bilettää :D Keskittyminen siis siinä rakoili, mutta yllättävän hyvin. Noin 60 pentua hitaasti tuomaroituna (meni lähes 3 tuntia), ihme että pieni jaksoi niinkin pitkään!


perjantai 21. marraskuuta 2014

Back in business

Viikko sitten palattiin Islan kanssa kisakentille. Kisattiin siis Kuopiossa kolme rataa, tuloksina hyl hyl 0!
Ensimmäinen rata oli puhtaasti kisavireessä työskentelyn muistuttelua, Islasta oli ihan ok kiertää esteitä ilman käskyä ja päättää rata juoksupuomiin. Siihen se rata tosiaan sitten päättyi.
Toisella meno alkoi muistuttaa vähän agilitya ja minun tyhmän virheen vuoksi hyllytettiin.
Kolmas oli ihan meidän tyylinen rata, tykkäsin tosi paljon jo rataantutustumisessa! Aikaa meni vaan tuhottoman paljon, kun Isla päätti ihan itse valita (huonot) reittinsä. Sentään hyppi esteet oikeilta puolilta, mutta kaksi kertaa kierti itse pidempää reittiä, jolloin minä olin sitten koiraa hidastamassa. No sentään pari sekuntia alle ihanneajan ja eka arvokisanolla kasassa!

Ja mitä, Kuopiossa? Mitä me siellä nähtiinkään? No jotain tällaisia ♥

    

Åken omistaja Erika oli kaksi viikkoa täällä Joensuussa opintojen parissa, joten minä pääsin sitten perjantaina kyydissä Kuopioon. Mukanani oli Islan lisäksi Riima. Käytiin tarkistamassa Åken valtakunta, juomassa teetä ja lenkkeilemässä, kunnes otimme suunnaksi Puijonlaakson. Siellä oli Zelda!

Vietettiin perjantain ja lauantain välinen yö Zeldan majoituspalvelussa. Oli tosi hyvä päästä seuraamaan sen käytöstä arjessa ja kisapaikalla, mahdollista jalostuskäyttöäkin ajatellen. Zeldahan oli pentutestissä kaikkein itsenäisin pentu, ja se tuntui vähän jäävän muiden varjoon. Vaan se hurja hännänheilutus ei ollut mihinkään unohtunut! Molemmat pennut kyllä muistivat vielä minut, ja tosi iloisesti tulivat luokse riehumaan :)

Lauantaina ennen kisoja käytiin Neulamäen metsässä lenkkeilemässä ja kuvaamassa koiria. Tässäpä pentujen kasvukuvat!


Riiman 4kk-mitta oli 32 cm, nyt se ei ole kasvanut kuin puolisen senttiä siitä. Koipia sillä on vaikka muille jakaa, ja on nyt ollut tosi onnellinen koiranpentu ja saanut ruoka-annoksen korotuksen. Riimasta se on superkiva juttu. Nyt sille alkaa vähitellen kasvaa aikuiskarvaa ja jalatkin ehkä pikkuhiljaa alkaa tasoittua. Vielä tosi siro, mutta saa nähdä millaiseksi kehittyy!


Zelda oli viikko sitten siskoaan puoli senttiä korkeampi, eli 32,5 cm. Se on ollut alusta asti todella tasapainoinen rakenteeltaan, ja tälläkin hetkellä hurjan hieno. Rakenteeltaan se on lähes Islan kopio, tosi hieno etuosa ja mittasuhteet. Pään stoppi on parempi kuin emällään, joten juuri sellainen, mitä tältä pentueelta odotin ja toivoin! Islan kopio paremmalla päällä. Innolla odotan mitä neidistä kasvaa! Ja ei, sen pentujen varauslistalle ei ikävä kyllä pääse, kun sitäkin on jo kyselty :D


Åken mittasin perjantaina 33 cm korkeaksi, eli näillä näkymin siitä olisi kasvamassa oikein fiksun kokoinen shelttimies. Kuvissa neliömäiseltä jalkaotukselta näyttänyt Å-Åu olikin livenä hurjan hieno mies! Sillä oli ihan sysimusta väri upeilla taneilla, myöskin jalkavaiheessa mutta silti tasapainoinen pentu. Ja niin äärettömän iloinen kaveri, niin ihana pieni mies!

Jalostusyksilötoivot rivissä :)
Kaikki pennut olivat mukana kisapaikalla leikkimässä ja tutustumassa uusii juttuihin. Kaikki olivat hurjan reippaita, Riima juoksi vieraan ihmisen luota toiselle kerjäten mahdollisimman paljon rapsuttajia. Hyvin onnistuikin tehtävässään!

Zelda meni yhtä reippaasti suurimman osan luokse, joidenkin luokse menemistä vähän epäröi. Ei onneksi ollut yhtään arka, jonkin verran varautunut ennen tutustumista. Se on kuulemma alkanut vasta vähän aikaa sitten, joten jospa se vaan kuuluu tähän vaiheeseen Zeldan kohdalla :)

Kukaan ei säikkynyt ääniä ja ainakin tytöt olivat kovasti tahtomassa radan puolelle tutustumaan päätä aidan raoista tunkien. Pienet asenteelliset shelttilapset repivät yhdessä leluja kovalla ärinällä ja tekivät temppuja suuressa häiriössä. Ihan huippuja harrastuskoiran alkuja jokainen!



Sunnuntaina koitti Riiman ensimmäinen pitkä bussimatka, ja koko matkan se nukkui lattialla Islan vieressä. Merlekaksikko herätti ihastusta kanssamatkustajissa. Onneksi on helpot matkakaverit ilman matkapahoinvointia ja turhaa stressausta. En kyllä malta odottaa tammikuun pentunäyttelyä, näillä näkymin viisi kuudesta pennusta olisi sinne pääsemässä!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Joku pieni ja hurjan tärkeä 6 vuotta





Ensimmäinen on aina ensimmäinen, mitä sitä muuta toteamaan. Syntymäpäiväänsä Cara on viettänyt nukkuen, ulkoillen ja televisiota katsoen. Synttärikuviakin käytiin ottamassa, ja onhan se kieltämättä hieman kasvanut näistä Kirstin ottamista kuvista:


Onnea pikkukoira, toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä vuosia, soramonttureissuja ja rusakon perästä huutamisia jäljellä!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pentu kasvaa. Nopeasti.

Se on hämmentävä tunne, kun vähän aikaa sitten liian isot valjaat pitää säätää isoimmilleen, ja ne ovat silti pikkuisen tiukat. Pitää pohtia seuraavaa siirtoa, mutta kohtahan sillä onkin jo aikuiskoon valjaat päällään. Ounou!

Riima 16 vko
 Pennut ovat nyt 16-viikkoisia. Tehosterokotuksensa ja samalla oman passin Riima sai tiistaina. Tällä kertaa pientä puupia jännitti hieman, mutta hienosti seisoi pöydällä toimenpiteiden ajan. Sydämessä ei edelleenkään sivuääniä ja muutenkin täysin priima Riima!

Hampaita on lähtenyt jo viisi ja uudet etuhampaat tulevat jo. Myös pysyvät P1-välihampaat ovat puhjenneet ylös, alhaallakin ihan puhkeamaisillaan. Purenta näyttää myös hyvältä, toivottavasti myös pysyy sellaisena. Pieni vaaleanpunainen nenäpilkku on jäljellä, kohta sekin osa pentu-Riimaa on kadonnut, nyyh!

Hampaat 31.10.
Säkäkorkeus on nyt 31 cm tai hieman alle, painoa noin 4,7-4,8 kg, eli kasvu on hidastunut tosi paljon. Tutkin tuttujen koirien kasvutaulukoita, ja tämän kokoiset ovat kasvaneet n. 35-38 cm korkeiksi. Toivottavasti Riima nyt suvaitsisi kasvaa edes siihen 38 cm, ei olisi ihan kääpiömedi! Jos neljän kuukauden sääntö toimisi näin kolmannella kerralla, niin Riimasta tulisi tätä vauhtia suunnilleen se 38. Aina saa toivoa :D

Riima on käynyt hallilla kerran viikossa ja nähnyt paljon erilaisia agilitykoiria. Tällä viikolla se olisi tahtonut kovasti leikkiä schapendoesin kanssa, ja tulihan paikalle myös supersiisti pyrripentu. Pari kertaa Riima olisi tahtonut karata pentukaverin luokse leikkimään, mutta lopulta malttoi keskittyä työskentelemään minun kanssa.
Riiman hurjaan treeniohjelmaan kuuluu lelun repiminen, jahtaaminen ja nyt jopa paikallaan istuminen muutamien sekuntien ajan. Riima menee kuolleelle lelulle tosi hyvin, ja vauhtia sillä tuntuu lelulle irtoamisissa olevan. Kotipihalla Rii on myös kiertänyt tolppaa ja tänään yritettiin leikkiä tasapainotyynylläkin. Vähitellen siis sekin opettelee agilitykoiraksi, esteitä ei tarvitse edes nähdä ja silti saa tehtyä paljon pohjatyötä! :)


Eilen saatiin lenkkikaveriksi Riimasta kuukauden nuorempi nahkapoika Darwin. Ikäerosta huolimatta Darwin on päälle 10 cm Riimaa korkeampi, melkein Islan kokoinen siis. Kokoerosta huolimatta Darwin joutui kiusaajakaksikon uhriksi, kun aluksi vähän yritti Riiman silmille hyppiä. Sheltit kuitenkin hyväksyivät vääränvärisen ja -rotuisen kaverikseen, kaikilla oli kivaa ja lopulta kotona oli kasa väsyneitä koiria!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kasvatteja, spitzejä ja juoksukontakteja

Lähdettiin tuossa viime viikon perjantaina Helsinkiin Islan ja Riiman kanssa. Matka oli hurjan mielenkiintoinen lähinnä täynnä energiaa olevan pennun vuoksi, Isla nyt tapansa mukaan oli maailman helpoin matkustaja. Caralla todettiin tiistaina suolistotulehdus, jonka se taas näytti vasta tulehduksen ollessa pidemmällä. Taas. Saattoi olla stressiperäistä, sillä muutenkin on stressivatsa, joten hyvä vaan, että se sai hermolomansa juuri tähän paikkaan... Onneksi Cara alkaa jo vähitellen hyväksyä Riiman olemassaolon eikä enää kiinnitä pomppivaan pentuun pahemmin huomiota!

Lemmikkivaunu oli vaihtunut aiemmin tilavasta vaunusta pieneen koppiin ja on varmaan sanomattakin selvää, että sen ollessa täysi ei kenelläkään ole kivaa. Me saatiin matkustuskumppaniksi kissa, iso sellainen. Isla, joka ei ole aiemmin tehnyt suurempaa tuttavuutta kissoihin, sai uuden ystävän tästä mustasta karvakasasta. Riima keskittyi kissan sijaan luutarjoiluun, joka olikin erittäin toimiva: kolme puruluuta neljän ja puolen tunnin matkalle luulisi olevan riittävästi alle nelikiloiselle koiranpennulle. Osan matkasta pentu onnekseni nukkui, ja vaikka se jo tuntia ennen Pasilaa ilmoitti pissahädästä, malttoi fiksu pentu pidättää perille asti. Jes!


Matkamme ensimmäinen pysähdys oli Pasilassa, jossa Liisa olikin jo meitä odottamassa. Aika pian olimme suunnistaneet itsemme Malminkartanoon Banjon luokse. Banjo tunnisti pentujen maagiset kutsusanat kuukauden takaa, ja voi miten se olikaan iloinen pentu päästessään moikkaamaan meitä :') Ihan ei päästy saman vuorokauden puolella nukkumaan, ja yllättävän hyvin pennut malttoivat nukkua koko yön. Riima ja Banjo nukkuivat Liisan huoneessa portin takana, Isla taas kanssani olohuoneessa, joten onnistuin välttämään pentujen yöbiletyksen neljän aikoihin. Ei sillä, että muutenkaan siihen olisin herännyt, kahdeksan viikkoa pentujen vieressä nukkuneena siihen ehti tottua paremmin kuin hyvin!


Lauantaina suunnistimme jo aamupäivästä Kirkkonummen Luomaan. Navigaattori ohjasi meidän lopulta oikeaan paikkaan, ja löysimme hassujen tornitalojen seasta oikean parkkipaikan, josta sitten Kajsa koirineen onnistui meidät löytämään. Hyvä lenkkiseura taattu!

Isla löysi uuden leikkikaverin, Mazy yhdeksän kuukautta. Tuima ei ihan voinut käsittää, miksi Isla meni hänen mahtavan seuransa vaihtamaan pikkusiskoonsa, mutta onneksi Tuimakin hyväksyttiin leikkeihin mukaan. Riima ja Banjo olivat myös tosi reippaita uusien koirien kanssa, vaikka Banjoa välillä hirvittikin päin juoksevat ja pienen shelttipennun jyräävät koirat. 


Viiden aikoihin Malminkartanoon saapui myös Aiko palvelijansa Annan ja kaverinsa Lunan kera. Ihan ensimmäinen reaktio siitä oli "Isla!", nimittäin sen samanlainen hauki-katse paistoi läpi jopa ilman tan-merkkejä. Alunperin sunnuntaille suunniteltu pentuetapaaminen vaihtuikin lauantain leffailtaan, ja ulkoleikit hoidettiin sitten jo sunnuntaina aamulla. Harmikseni Fitz joutui jäämään kotiin kennelyskää sairastamaan, joten se ei päässyt sisaruksiensa kanssa leikkimään. Fitz säästyi onneksi rajulta yskältä, ja on nyt paljon parempana.

Illalla mittasin pennut, eli vaikka mittaustapa oli se epäluotettava cd-levyn ja kynän viritelmä, on kolme kuudesta mitasta ainakin samalta mittaajalta, eli jollain tapaa vertailukelpoiset. Minun mittaamat tulokset olivat Riima 29 cm, Banjo 28,5 cm ja Aiko hurjat 31 cm. Omistajiensa mittaamat pennut taas olivat kolmen kuukauden iässä Zelda 29,5 cm, Åke 29,5 cm ja Fitz 30 cm. En kyllä olisi uskonut, että jätti-Plankton voisi jossain vaiheessa olla pentueen pienin! :D Kaikki ovat ainakin toistaiseksi sen kokosia, että niistä hyviä medikoiria kasvaisi. Hampaat alkavat jo heilua, ja purennat vieläkin kaikilla ok.


Sunnuntaina pentujen kuvailun jälkeen sanoimme Annalle koirineen heipat ja lähdimme Liisan kanssa kohti Viikkiä. Isla riemastui jo löytäessään oman ikkunansa ja vielä enemmän se innostui Medyan näkemisestä!

Petran luona ollessa Riima näki ainakin paljon ihmisiä, hevosia, erinäköisiä ja -kokoisia koiria, skeittilautoja, yliopiston sekä bussin ruuhka-aikana. Viikissä vietettiin aikaa tiistaihin asti, josta matka jatkui Helsingin päärautatieasemalle. Luulisi pennun nähneen nyt paljon eri asioita!


Rautatieasemalla meitä sitten olikin vastassa Reetta naaliensa kanssa. Riima näki paljon superkivoja ihmisiä ja se olisi tahtonut moikata niistä ihan jokaista. Onneksi sillä oli heijastinliivi päällä, niin ihmiset näkivät poukkoilevan pennun hyvissä ajoin ennen törmäystä... Vaikka se kulkikin lyhyellä hihnalla, niin lyhytkin hihna on Riimasta tarpeeksi pitkä leikkikavereiden etsimiseen.

Terassikoira Rii rautatieasemalla!
Naaliporukka siis tuli jälleen tulevaan kotikaupunkiinsa Joensuuhun lomailemaan, ja kylläpä viikko menikin nopeasti! Ehdittiin tehdä vaikka mitä ja nähdä vaikka ketä, mutta silti päivät loppuivat kesken. Taaskaan ei ehditty tokoilla. Ensi kerralla sitten!

Lumo-mittelspitz otettiin heti mukaan merlekaksikon touhuihin, ja porukalla olikin koko viikon ihan omat bileensä. Erityisesti iltaisin. Cara ja Taika-kleini taas keskittyivät lähinnä kerjäämispuoleen niin ruuan kuin rapsutuksienkin suhteen. Lenkeillä ne kulkivat kahdestaan muun porukan perässä kiinnittämättä mitään huomiota ympäristöönsä. Ne on kyllä hassuja koiria!
Tänään saatoimme naalitiimin junaan ja syysloma olikin sitten siinä. Pyhitin koko viikon lomailulle, ja ensi viikko mennään parin sivun bilsakertauksella. Päätin silti täyttää viimeisen vapaailtani, tiistain Sari Vähäniityn treeneillä. Pääsin myös mukaan Jenna Caloanderin koulutukseen, joten tulevan kisakauden tavoitteet kyllä ovat muutakin kuin melkein nollaratoja!



Isla on tosiaan saanut tehdä jotain agilityyn liittyvää viiden viikon ajan kerran viikossa. Rimakorkeuden olen nostanut nyt 25 cm ja seassa on ollut yksittäisiä 30 cm rimojakin. Keppejä se on tehnyt ihan yksittäisiä kertoja, yleensä puolikkaita, ja kontakteja nyt kolmella edellisellä kerralla, keinua vain kerran. Fyssarilla se on käynyt nyt kahdesti, ja viime kerralla oli jo todella hyvässä lihaskunnossa. Tavoitteena olisi 15.11. kisat Kuopiossa, saa nähdä ehditäänkö kisakuntoon siihen mennessä, meillä kun ei kiire ole :)

Tämän vuoden tavoitteisiin kuului myös toimiva A:n alasmeno. Islahan on hiipinyt alasmenoa jo kauan, ja sitä olen yrittänyt saada nopeaksi monella tavalla. Totesin keväällä videoita katsoessa, että Islan pysähtyessä vauhdista alasmenokontaktille tärähdys etuosalle on aika suuri. Lopullinen diagnoosini ongelmalle olikin etuosan säästäminen, ja minusta olisi epäreilua vaatia koiralta sellaista, mikä ei sille itselle ole hyväksi, kun muitakin vaihtoehtoja on.

Nyt pentuprojektin jälkeen aloitettiin uusi projekti nimeltä juoksukontaktit. Alunperin ajattelin opettaa sellaiset boksilla, mutta sellaisen puutteessa tyydyin läpijuoksuttamiseen. Eikä se osoittautunutkaan huonoksi purkkaviritelmäksi! Isla on niin kuuliainen koira, ettei se ole (ainakaan vielä) kyseenalaistanut uutta kriteeriä kontaktilla. Etupalkan kanssa se kestää jo täysin liikkumiseni ja liikkumattomuuteni tehden täydellisen kahden laukka-askeleen alasmenon. Nyt A-este näyttää juuri siltä kuin haluankin. Vähitellen alan liittämään A:ta radalle ja sen jälkeen häivyttämään etupalkkaa. Tässä vielä videotodiste perjantain kontaktitreenistä, perässä myös tulevan agility-Riiman työskentelyä eli leikkimistä!


Ja loppuun vielä kaikista Islandereista 3kk-poseeraukset! Niistä ihan jokaikinen on hurjan hieno ja ihana. Erityisesti silmääni miellyttää Zelda, sillä on niin äitinsä rakenne, mikä ei ole lainkaan huono juttu :) Innolla odotan kaikkien kasvua ja kehitystä, sitten vielä sormet ja varpaat ristiin, että kasvaisivat fiksun kokoisiksi. Hyviä medikoiria niistä tällä hetkellä ennustaisin, mutta saa nähdä kuka kehittää hirveän kasvuspurtin ja kuka himmaa kasvua jo ihan kohta.

Riima 29 cm
Banjo 28,5 cm
Zelda 29,5 cm
Aiko 31 cm
Åke 29,5 cm
Fitz 30 cm