keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Koirani on rikki

Niin kauan kun sainkin terveiden koirien kanssa elää...

Puolisen vuotta sitten Cara kieltäytyi kiipeämästä A-esteelle. Cara, maailman kontaktihakuisin koira, jonka mielestä A-este on parasta ikinä. Hälytyskellot soivat, eikä Cara enää päässyt agilitykentälle paineistumisongelmaa korjaamaan. Koira vaikutti täysin terveeltä vielä tässä vaiheessa.

Lähiaikoina Cara on saattanut istahtaa kesken lenkin ilman syytä. Todella, todella aktiivinen lenkkeilijä, joka pitkänkin lenkin jälkeen tahtoisi jatkaa matkaa vielä pidemmälle. Kun se kesken leikin pysähtyi ja kosketti kuonollaan takajalkaansa, aloin yhdistää asioita toisiinsa. Tämä ei voi olla normaalia.

Cara kävi tänään luustokuvissa. Selkä kuvattiin virallisesti ja lonkat epävirallisesti. Ensin kuvattiin lonkat. Eläinlääkäri totesi jo tässä vaiheessa "hui", ja kutsui minut kuvia katsomaan. Lonkat olivat terveet, edelleen B/A. Sen sijaan selässä näkyi selkeitä muutoksia jo lonkkakuvissa. Selkä oli vino ja pahasti. Tässä kuvassa näkyi jo välimuotoinen lanne-ristinikama, joten tämä kuva laitettiin muiden selkäkuvien joukossa Kennelliitolle.

Sitten koira kyljelleen. Heti kuvan oton jälkeen lääkäri totesi "aivan järkyttävä selkä", ja sitä se oli. Nikamat luutuneet yhteen, nikamissa epämuotoisuutta, koko selkä muistutti lähinnä A-estettä muodoltaan. Kuva oli aivan järkyttävä, mitäpä sitä muuta sanomaan. Vika on erittäin todennäköisesti perinnöllinen, joten Caran sisarusten ja lähisukulaisten jalostuskäytössä asia tulee ottaa huomioon. Ja kuten eläinlääkäri sanoi, onneksi selkiäkin kuvataan nykyisin. Ja minä toivon, että niitä kuvattaisiin jatkossa vieläkin enemmän. Nyt vain odotellaan Kennelliiton lausuntoa selästä.

Sain jo kommenttia siitä, että vika olisi itse agilitylla aiheutettu. Ei ole. Tällainen voisi syntyä vain, jos koiran selkäranka katkeaa tai murtuu erittäin pahasti, ja sitten luutuisi uudestaan. Sellainen ei voisi jäädä huomaamatta. En itsekään ymmärrä, miten tätä ei huomattu neljä vuotta sitten lonkkakuvissa. Tapaturmaisuus pitää kuitenkin sulkea pois. Cara ei ole koskaan pudonnut esteiltä, se on aina lämmitelty ja jäähdytelty hyvin, se on käynyt säännöllisesti fysioterapeutilla koko agilityaikansa. Agility on toki voinut pahentaa tätä selkämuutosta, mutta näin pahaksi se ei olisi voinut itsestään kehittyä.

Miten sitten tästä eteenpäin? Nivelaineista ei tällaisissa tapauksissa välttämättä ole apua (niitäkin nyt kyllä aletaan syödä), joten lihaskunnon ylläpitäminen ja fysioterapia ovat niitä, mitä tässä vaiheessa voidaan tehdä. Cara ei enää jatkossakaan pääse agilityesteille, ja se ei voi todennäköisesti muuttaa kanssani kerrostaloon asumaan. Eletään päivä kerrallaan ja käydään mahdollisesti muutaman vuoden päästä uusintakuvissa tarkistamassa tilanne. Toivottavasti meillä olisi vielä monta yhteistä vuotta edessä ilman Caran suurempaa kipuilua.

Tässä vielä ne kuvat. Kyllä, pahaa katsottavaa.







tiistai 29. heinäkuuta 2014

Here we are



En ole ikinä nähnyt näin aktiivisia kaksiviikkoisia. Nämä pennut jo leikkivät keskenään ja leluilla, purevat ilman hampaita, murisevat, kävelevät ja yrittävät epätoivoisesti hyppiäkin. Ne hakeutuvat sanomalehdelle tarpeilleen, rapsuttavat, ravistelevat, saavat syötyä vaikka Isla seisoo. Ne ovat ihan hurjia otuksia!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Pennut 2 viikkoa

Protoktisti 751g

Plankton 896g

Hypoteesi 783g

Amylaasi 861g

Mitoosi 785g

Minimitekijä 871g
Pikkukoirat kasvaa! Painoa on kertynyt tasaisesti ja Protokin on saanut sisaruksiaan tosi hyvin kiinni. Yhdessä vaiheessa se oli yli 100 grammaa muita pienempi.

Madotin pennut tänään ensimmäistä kertaa, ja erityisesti Mitoosista se oli todella huono idea. Amylaasi on tullut äitiinsä siinäkin suhteessa, että Canex maistui ihan hyvältä sen mielestä! Myös pentuoppaat on tulostettu, joten pentupaketti alkaa olla hihnoja ja ruokailupuolta vaille valmis. Minun piti tehdä mukaan vain perus nyloniset puolikuristavat pannat, mutta innostuin leikkimään nahkavuorin kanssa. Ihan hienot niistä tuli!


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Bilsareista saariksi

Minimi, Amy, Hypo, Proto, Mito ja Plankton 1,5 vko

Hurjat lapset Mito ja Minimi kurkkivat silmillään jo keskiviikkona 10 vuorokauden iässä. Nyt 12 vuorokauden iässä jokainen hieman kurkkii, ja Mitolla taas on silmät lähes kokonaan auki. Jokainen myös kävelee hienosti neljällä jalalla, toiset pidempiä matkoja kuin toiset. Ovat kyllä tosi kehittyneitä shelttilapsia!

Nyt kun virallisia nimiä on viikko maisteltu, ne voisi vihdoin julkistaa. En halunnut tylsästi A-pentuetta tai mitään muutakaan kirjainpentuetta, vaan lähdin suoraan etsimään sopivaa teemaa. Nimet ovat yksiosaisia ja saavat kennelnimen eteensä ensi vuoden puolella. Ja kuten pentueen nimi The Islanders oikeastaan paljastaakin, pentujen viralliset nimet ovat Islan mukaan maailman saaria. Jo reilusti ennen syntymää olin kaivanut saariluettelosta parhaat vaihtoehdot, ja tässä ne nyt viimein ovat, kera pentujen sivuprofiilien!



Moodie
Moodie on saari Kanadan Nunavutissa, eskimojen asuinalueella. Paitsi että nimi on muuten vaan hieno, se sopii juuri Protoktistin luonteelle. Proto on pentueen liikkuvaisin tapaus ja ilmaisee mielipiteensä harvinaisen selvästi. Mikä siis olisikaan sopivampi nimi sille?



Rattlesnake
Tämän nimisiä saaria on jopa kolme, kaksi Yhdysvalloissa ja yksi Kanadassa. Planktonista piti tulla alunperin Bustard, mutta kätilötiimimme mukaan se kuulosti lähinnä hirveältä koulukiusaajalta. Pilasi koko nimen minunkin silmissäni, joten kalkkarokäärme valikoitui pysyväksi. Ja pitäähän nyt Planktonin virallisessa nimessäkin olla jotain eläimellistä ihan työnimeä kunnioittaen?



Appledore
Saari Yhdysvalloissa tämäkin. Ensimmäistä kertaa saariluetteloa lukiessani päätin, että minun pentuni tulee olemaan Appledore. Oli se sitten oma tai sijoitus, niin se olisi Appledore. No, Hypoteesi ei näillä näkymin lähde sijoitukseen saati jää kotiin, mutta nimi sopi sille näin muuten. Tasaisen värinen ja pyöreä, aivan niin kuin omena, näin Jaanan sanojen mukaan heti pentujen synnyttyä!



Carmona
Carmona taas sijaitsee Portugalissa. Ei sentään kaikki tuolta Amerikan puolelta! Carmonan piti olla Caran mukaan nimetty trikkityttö, mutta sellaista ei sitten missään vaiheessa syntynyt. Nimi on kuitenkin mielestäni niin kaunis, että se täytyi antaa jollekin. Ja koska kahden aiemman tytön nimet olivat alusta asti selkeät, jäi jäljelle Amylaasi. Ja kyllähän nimi sopii sillekin kuin nenä päähän!



Speedwell
Kohteena Iso-Britannia tällä kertaa! Mitoosi on Speedwell yksinkertaisesti siksi, että se näyttää siltä. Mitoosi on myös äärimmäisen nopea kaveri tällä hetkellä paitsi vauhdissaan niin myös kehityksessäänkin, joten sanan "speed" sisällyttäminen nimeen tuntui hyvältä idealta, vaikkei nimi itsessään nopeutta tarkoitakaan. Se käveli ensimmäisenä ja avasi silmänsä ensimmäisenä. Se tuntuu olevan kaikkialla ensimmäisenä Proton kanssa. Toivottavasti voittokulku jatkuu aikuisenakin!



Fitzwilliam
Takaisin Kanadaan! Fitzwilliam on valehtelematta tämänhetkinen suosikkinimeni koko porukasta. Minimitekijän alku ei ollut kaikkein tavallisin, joten koko kätilötiimimme oli yhtä mieltä siitä, että sen täytyy saada erityisen hieno nimi. Ja mikä siis olisikaan parempi kuin Fitzwilliam?

Sain kätilötiimiltämme paljon palautetta siitä, etten ole lukenut Näkijän taru -kirjoja, joissa päähenkilönä on näkijä Fitz, Fitz Uljas. Toissapäivänä minulle tuotiinkin koko sarja, joka kuulemma täytyy ehtiä lukea ennen pentujen luovutusta ymmärtääkseni Minimitekijän nimen uljauden. Pakko kai se on!




Vaikka pennuilla on nyt jo ihan julkisestikin hienommat nimet, niin blogissa ja arkielämässä ne pysyvät bilsareina, kunnes sitten saavat "oikeat" kutsumanimet. Muutamalla ne taitaa jo olla, mutta odotellaan nyt silti pentutarkkeihin, niin varmasti tiedetään, kuka mihinkin on lähdössä!

Tänään tuli viimeiset osat pentujen pantoihin, joten päivällä vietin useita tunteja ompelukoneen ääressä. Pentujen lisäksi uudet pannat saivat Lauran ja Annan koirat, joten työtä tosiaan oli! Pentujen pistolukkopannat ovat nyt valmiit, illalla yritän saada puolikuristavat valmiiksi. Järjestyksessä ylhäältä alas pantojen tulevat omistajat ovat Protoktisti, Plankton, Mitoosi, Hypoteesi, Minimitekijä ja Amylaasi.

Nokkelat voivatkin jo huomata, että Amyn ja Hypon värit vaihdoin keskenään. Amyn tan-merkkitilanne vaikuttaa siltä, että joko niitä ei tule tai ne ovat todella, todella pienet, joten sille aikuisena sopii paljon paremmin pinkki kuin oranssi.


torstai 24. heinäkuuta 2014

Harrastuskoirat Plankton ja Minimitekijä

Plankton ja Minimitekijä ovat selkeästi valinneet, mitä niistä tulee isoina koirina.


Minimitekijä tahtoo tokokoiraksi. Sen suosikkinukkumispaikka on metallikapulan päällä, vieressä tai alla. Minimitekijän tulevalle omistajalle hieman paineita, kyllä siitä selkeästi tokovalion saa ;)




Plankton kehitti aamulla rapisevasta possulelusta putken aivan itse. Ja mikä täydellinen irtoaminen ruokapalkalle! Toivottavasti jättimies Plankton jäisi medikoiran mittoihin, jo tässä iässä on havaittavissa selkeää kiinnostusta lajiin :D


Vielä extrakuvana Proto ja Mito, jotka nyt vain ovat söpöjä! Eilen mittailtiin porukalla pentujen luita ja tutkittiin kulmauksia sen avulla. Kyllähän siellä eroja näkyi. Ja suuri rakkauteni Protoktistiin vain syveni.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pennunpyörittelyä



Kuvia päivittyy galleriaan jo hieman tiheämmin!

Islanderit 1 vko

Protoktisti 467g
Plankton 568g
Hypoteesi 533g
Amylaasi 509g
Mitoosi 513g
Minimitekijä 551g

Kaikki paitsi Proto ovat rikkoneet puolen kilon rajan. Yksikään ei vielä ole painoaan tuplannut, varmaan suurin osa pennuista tuplaa vasta parin päivän päästä. Vaan olivathan nämä jo syntyessään niin isoja, ettei painon tuplaamisesta tarvitse pahemmin huolestua!

Tässä pentujen ensimmäisen viikon painokäyrä. Tällä käyrällä pennut on punnittu vain aamuisin. Kahden mittauksen käyrä alkaa muistuttaa jo niin epäselvää, että parempi pitää se vain omissa tiedostoissa! Pentujen käyrillä olevista väreistä tulee niiden "omat värit", joiden mukaan on sävytetty kaikki pentupannoista ja -hihnasta pentuoppaaseen asti :) Myös viralliset nimet ovat valmiina, mutta niitä maistellaan vielä viikko, jonka jälkeen ne paljastuvat.


lauantai 19. heinäkuuta 2014

Pentuarkea


Pennut täyttävät huomenna viikon ja kuten kuvasta näkyy, täällä vietetään leppoisaa pentuarkea. Pentuja on käsitelty, niiden kynsiä on leikattu ja ne on edelleen punnittu kaksi kertaa päivässä. Pentupaketteihin on lelut tilattu ja kohta pääsen ompelukoneen ääreen pentupantoja ompelemaan. Kuvassa kirjoitamme yhdessä Mitoosin kanssa pentuopasta. Olen kasannut sitä jo vuoden, mutta vähitellen se alkaa olla sisällöltään valmis. Perusteellista työtä, eh?

On ollut ihana nähdä, kuinka paljon pentuja odotetaan uusiin koteihinsa. Kalenterit täyttyvät pennunkatsojista, ja onpa näitä pari onnekasta ihmistä jo päässyt näkemäänkin. Pääsinpä myös eilen valitsemaan erään pennunottajan kanssa ruokakuppeja sekä muuta hyödyllistä tavaraa yhdelle pennulle! Myös isäkoiran vierailua odotetaan jo innolla.

Huomenna on luvassa uudet yksilökuvat ja ensimmäisen viikon painokäyrä pennuista. Tähän iltaan mennessä pojat ovat rikkoneet puolen kilon rajan tyttöjen tullessa vielä hiukan perästä. Siispä huomiseen!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Bio Sensor


Tänään pennut ovat jo kolme vuorokautta vanhoja! Sen kunniaksi aloitimme Bio Sensor -ohjelman. Se on alunperin kehitetty Yhdysvaltain armeijan käyttöön tarkoituksena saada suorituskyvyltään parempia koiria. Ohjelma toteutetaan pentujen ollessa 3-16 vrk ikäisiä, jolloin hermoston kehitys on aktiivisinta. Tarkoituksena on parantaa mm. pentujen stressinsieto- ja oppimiskykyä.

Tänään oli pentujen ohjelman ensimmäinen kerta. Kaikki sanoivat vanhan mielipiteensä pää alaspäin olemisesta, mutta muuten kaikki olivat kyllä erittäin rauhallisia käsiteltäessä. Paitsi Protoktisti ;) Se sanoi erittäin vahvan mielipiteen jo varpaiden kutittamisestakin. Tätä siis jatkamme vielä 16 vuorokauden ikään asti. Saa nähdä, onko tästä mitään hyötyä, kun vastaa lähes täysin normaalia käsittelyä. Mutta tuskin haittaakaan!

Mitoosi ja Hypoteesi ottavat rennosti Bio Sensorin jälkeen :)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Minimitekijä



Minimitekijä on hurja pentu. Siis aivan uskomaton! Tämä eloton pieni yksilö muuttui vuorokaudessa pentulaatikon liikkuvaisimmaksi ja pirteimmäksi pennuksi. Ja mikä hienointa, se on mennyt jo kahdella grammalla Protoktistin ohi! Se kasvaa siis todella hienosti. Se on jo ehtinyt kiivetä laatikon turvariman päälle Islan selän kautta ja hyppii kovasti sisarustensa yli pois nisältä. Minimitekijä jäisi kyllä varmasti kotiin, ellei se olisi sukupuoleltaan aivan väärä. Siispä Minimitekijän tulevan kodin täytyy olla aivan erityinen. Onneksi sille olisi paljon ottajia! Myös muille pennuille alkaa vähitellen muodostua ne omat kodit, mutta mitään ei lyödä lukkoon ennen pentutarkkeja.

Jokaisen pennun paino on noussut, ja myös Hypoteesi on saanut eilisen aamupainonsa takaisin pienen ripulin jäljiltä. Minimitekijä ja Protoktisti ovat sisarusparven äänekkäimmät yksilöt ja ne todella tietävät mitä haluavat. Ja saavat mitä haluavat :D Hypoteesi ja Plankton vaikuttavat tässä vaiheessa erittäin tasapainoisilta yksilöiltä, Mitoosi taas muistuttaa kaikessa yksinkertaisuudessaan isäänsä. Siis myös luonteeltaan, apua! Amylaasi muistuttaa tällä hetkellä luonteeltaan eniten emäänsä.

Innolla odotan, mitä näistä pikku bilsareista kasvaa! Uusia kuvia on taas galleriassa, joten niitä taitaa tosiaan päivittyä sinne melko usein.





maanantai 14. heinäkuuta 2014

He ovat täällä nyt

The Islanders
Pienet islalukat näkivät päivänvalon eilen 13.7! Synnytystä odottelimme perjantaille, mutta aina ei kaikki mene niin kuin luulisi.

Tosiaan, torstaina aamulla Islan lämmöt laskivat viideksi tunniksi 36,9-37,0. Tämä erosi selkeästi normaalista, joten kätilökaverini saapui illalla kanssani päivystämään. Vielä lauantainakaan ei näkynyt merkkiäkään synnytyksestä. Isla oli levoton ja avautumassa, mutta mitään ei kuulunut. Lisästressiä aiheutti, kun meille päivystävä yksityinen eläinlääkäri joutui perjantaina lähtemään kaupungista ja palaisi vasta sunnuntai-iltana. Siispä lauantaina päätimme soittaa päivystävälle eläinlääkärille, joka pyysi meidät heti klinikalle. Tällä hetkellä vuorokausia oli kasassa 65.

Isla tutkittiin klinikalla ja pentujen vointi tarkistettiin ultralla. Ei mitään poikkeavaa, Islan lämpö 38,3 astetta ja muukin vointi hyvä, myös pentujen sydämenlyönnit näkyivät selkeästi ultrassa. Ja oli kyllä tarkka ultra: Pienet päät ja tassut erottuivat joukosta, samoin liikkeet ahtaassa kohdussa. Siispä koira kotiin ja odottelemaan.

Kuusi tuntia tämän jälkeen mittasin Islan lämmöt vielä varmuuden vuoksi. 36,8. Mitä?! Ja siitä ne laskivat aina 36,4 asti, pysyivät hetken alhaalla ja lähtivät nousuun. Ei ole totta: me oltiin valvottu kaksi yötä ihan turhaan, se ensimmäinen ei ollutkaan lämpöpiikki. Saatiin siis vielä valvoa yksi yö. Jaana oli valvonut kanssani nämä kaksi edeltävää, mutta joutui lauantaina iltana lähtemään kotiin. Laura ja Anna olivat sopivasti kotiutuneet Lontoosta, joten lähes suoraan lentokentältä he tulivat Islan synnytystä seuraamaan. Nauroimme Islan käsittäneen Koskentalon kirjan kohdan "turvan hakeminen kasvattajasta" HIEMAN väärin!

Valvoin itse neljään asti, jolloin teimme Lauran kanssa vahdin vaihdon. Seitsemältä Laura herätti minut. Anna lähti töihin ja Laura nukkumaan omien koiriensa luokse, sillä Isla vain kuorsasi eikä minkäänlaisista supistuksista ollut merkkiäkään. Minäkin jatkoin unia.



Klo 7.25 äitini herätti minut. Cara oli ollut todella levoton, ja Isla nuoli itseään tavallista enemmän. Nousin katsomaan tilannetta ja mitä silmäni näkivätkään - siellähän oli merlenarttu! Nätisti hoidettuna se siellä makasi Islan vieressä. Pentu oli syntynyt siis joskus 7.05-7.20 välillä. Soitin Lauralle, ja yhden "mitä???"-sanan jälkeen Laura olikin viiden minuutin kuluttua laatikon reunalla pentua ihastelemassa. Pentu oli todella pirteä ja eloisa, painoa saimme punnittua 273 grammaa. Jo tässä vaiheessa sanon, että aamulla huomasin vaa'an toimivan erittäin ei-toivotulla tavalla, ja voi olla, ettei yksikään syntymäpaino pidä paikkaansa.

Tämä pentu sai työnimekseen Protoktisti. Protoktisti eli alkueliö, kaiken alku, ensimmäinen kasvattini. Ja niin kaunis, täydellinen pentu.


Seuraava pentu oli merleuros ja se syntyi klo 8.49 takapuoli edellä. Painoa punnitsimme hurjat 336g, joka on todella paljon sheltiksi, jos paikkaansa pitää. Sopusuhtainen pentu mittasuhteiltaan, todella kauniisti rikkoutunut merleväri ja nätti, valkoinen kaulus. Tämä pentu sai nimekseen Plankton nätin marmorointinsa ansiosta.


Klo 9.39 syntyi merlenarttu 300g. Tässä vaiheessa Laura totesi "merle, taasko!", ja kieltämättä alkoi vähitellen tulla sellainen tunne, ettei joukkoon saada yhtään trikkiä. Pentu on todella vaalea väriltään, puolikas kaulus ja nätit tanit tulossa. Tästä pennusta on kehitetty monenlaisia oletuksia, joista ei tällä kertaa enempää, mutta sen mukaan pentu sai nimekseen Hypoteesi.


Olimme vielä Hypoteesia ihastelemassa ja tutkimassa, kun yhtäkkiä klo 9.46 huomasimme joukossa olevan uuden tulokkaan. Tälläkin merlellä on todella nätti väri, valkoinen kaulus, jossa toisella puolella lovi sekä nätti piirto ja marmorointi. Ja kauneutensa lisäksi erityisen ahne yksilö Protoktistin lisäksi, joten mikä olisikaan parempi nimi kuin Amylaasi.


Ennen seuraavaa pentua Isla piti taukoa. Tässä vaiheessa myös Jaana tuli paikalle, joten koko kätilötiimimme oli kasassa. Ehdin puhua ennen tämän pennun syntymää Lukan omistajan Iinan kanssa, että se Iinan trikkiuros (jota Iina parhaansa mukaan välttää ottamasta ;)) puuttuu. Eipä aikaakaan, kun klo 13.43 syntyy se trikkiuros, painoa 285 grammaa. Tämän pennun mukana tuli vihreää nestettä, joka ei tiedä hyvää. Isla puri tältä pennulta napanuoran käytännössä kokonaan pois, joten saa nähdä jääkö siitä jokin jälki. Iina pyysi heti kuvaa pennusta ja hämmennyin itsekin, kun hän totesin pennun olevan Lukan kopio. Ja voi kyllä, identtinen väritys isänsä kanssa! Tästä syystä jouduin tyytymään kohtalooni: tumma trikkiuros ei voinutkaan olla Hiilinielu, joten se sai nimekseen Mitoosi. Tässä vielä Iinan blogista kaapattu kuva, ylhäällä isä alhaalla poika:


Seuraavan pennun olisi pitänyt syntyä parin tunnin sisään tuon pidemmän tauon jälkeen. Pentua ei kuitenkaan kuulunut, vaikka parhaamme mukaan liikutimme Islaa. Odotimme. Laura lähti tässä välissä pois muutamaksi tunniksi. Isla nousi ylös klo 17.07, ei edes kummemmin ponnistanut ja sitten putosi pentu. Totesimme pennun kuolleeksi heti sillä hetkellä, kun sen näimme. Täysin eloton trikkiuros, hurjan kaunis väritys: ihanat tanit ja valkoinen kaulus. Painoa oli noin 260 grammaa, ja pentu oli täysin kehittynyt. Se oli kuitenkin ollut kuollut jo edeltävän trikkipojan syntyessä, joten mitään ei ollut tehtävissä. Päätimme antaa tällekin pennulle työnimen, Happikato.


Kuuden pennun syntymisen jälkeen Isla oli vieläkin hieman levoton. Siivosimme pentulaatikkoa tässä välissä. Jaana vielä kokeili Islan mahaa pentulaatikon portaalla ennen kuin päästimme sen sinne. Jaana ehti vain todeta, että ihan kuin tuntisin tääll---- ja Isla hyppäsi todella nopeasti laatikkoon kastellen Jaanan suurella määrällä nestettä. Siellä todellakin oli vielä pentu.

Eloton trikkiuros syntyi klo 18.02. Se ei hengittänyt ja oli aivan kylmä, oli siis liian kauan kuolleen pennun takana jumissa. Hieroimme sitä hieman paperilla ja vielä mitä, Jaana sanoi tuntevansa ehkä hieman sydänääniä! Koska tässä vaiheessa ei ollut mitään menetettävää, aloimme elvyttämään pentua. Ja kuinka ollakaan, elvyttäessäni sitä se rohahti kunnolla ja sen nenästä ja suusta tuli vaahtoa. Jatkoimme pennun elvytystä ja lämmitimme sitä parhaamme mukaan. Loppua kohti pentu alkoi osoittaa selkeän mielipiteensä asiasta, hengittää kunnolla haukkomisen sijaan ja mönkiä hurjan lujaa. 296 grammaa, täydellisen värinen ja niin kaunis pentu, josta missään vaiheessa emme uskoneet saavan näin reipasta yksilöä. Se on ihme, suuri ihme. Ja niin hieno pentu, tällä hetkellä laatikon pirtein ja liikkuvaisin.

Pentu sai nimekseen Minimitekijä. Wikipediaa lainatakseni, "Minimitekijä on ympäristötekijä, joka rajoittaa jonkin eliön esiintymistä tai menestymistä silloin, kun muut eliöön vaikuttavat asiat ovat sen sietoalueella." Minimitekijä oli aamuun mennessä saanut 4 grammaa lisää painoa, joten tahdon todella uskoa, että siitä vielä joskus kasvaa iso, hieno koira!


Pentulaatikossa tuhisee tällä hetkellä siis kuusi maailman ihaninta ja kauneinta koiranpentua. Voisin ihastella niitä 24 tuntia vuorokaudessa. Muistin kuitenkin pentujen synnyttyä sellaisen asian kuin uni, jonka vuoksi tämäkin blogipäivitys venyi näin myöhälle. Käsittelin valokuvia vielä yölläkin! Pentujen kuvia tulee niiden omaan valokuvakansioon galleriassani, josta pentujen kehitystä on kätevä seurailla.

Tahdon vielä erikseen kiittää mahtavaa kätilötiimiämme sekä sen lisäksi Iinaa, joka on tunnollisesti elänyt mukana koko tiineysajan, tästä eteenpäin takuulla vieläkin ahkerammin. Nyt alkaakin se kasvattamisen paras vaihe, pentujen kasvun ja kehittymisen seuraaminen. Lähtökohdat pennuilla kyllä on mitä mainioimmat: kukaan ei ole liian pieni, kellään ei ole häntämutkia eikä takakannuksia, kaikilla on hurjan kauniit väritykset ja jokainen on todella reipas ja pirteä. Tuore kasvattaja ei voisi olla tyytyväisempi!