perjantai 26. syyskuuta 2014

Caran selkäkuulumisia ja Nutrolin Nivel moniteho

Kuvia metsälenkiltä täällä

Minä, joka en oikeastaan ikinä mainosta mitään, teen tämän kerran poikkeuksen. Koska se poikkeus on sen ansainnut.

Kun Caran selkäkuvat (ks. Koirani on rikki 30.7.2014) ensimmäisen kerran pamahtivat näytölle, jouduin todella miettimään jatkoa. Kennelliiton lausunto selästä tosiaan oli LTV3 ja VA1, eli sieltä löytyi vikaa ja paljon. Fysioterapeutilla juokseminen nyt oli selkeä asia, mutta kait nyt jotain pystyy tekemään lihaskunnosta huolehtimisen lisäksi? Kysytäänpä siis Kennelliitosta Caran selkäkuvat lausuneelta lääkäriltä!

"Selän muutos on aika hurjan näköinen, mutta koska se on synnynnäinen, se ei todennäköisesti itsessään aiheuta oireita. Kaksi nikamaa on synnynnäisesti yhdessä ja tässä tapauksessa luutuneet niin, että muodostuu kulma. Hännässä tämä olisi häntämutka. Muutos voi laittaa naapurivälit rasitukselle ja silloin seurauksena voi olla välilevytyrä. Nämä muutokset siis eivät etene, mutta toki rappeutumismuutoksia voi tulla. Nivelvalmisteista ei ole ainakaan haittaa. Jalostuskäyttö on kinkkisempi juttu. Nämä ovat perinnöllisiä vikoja, mutta sheltejäkin on vielä tutkittu niin vähän, että emme tiedä kuinka yleistä on. Omaasi en suosittele jalostuskäyttöön ja sukulaisia vain tutkittujen ja normaaliksi todettujen kanssa." -Anu Lappalainen

Ei haittaa nivelvalmisteista. Kokeillaan. Vertaillaan. Onko kallis parasta, ajaako joku toinen saman asian, mikä kaikki vaikuttaa mihinkin. Hankalaa.


Cara on nyt kahden kuukauden aikana käynyt kaksi kertaa fysioterapeutilla. Selän blokkinikaman ympäristö oli todella jumissa, mutta ne saatiin onneksi laserilla hoidettua. Liike parani selvästi, joten nyt jatketaan n. 3-4 kk välein fysioterapiakäyntejä.

Yksi muutos Carassa on ollut aivan selkeä. Se muutos näkyy parhaiten valokuvissa. En edes muista, milloin olisin viimeksi saanut Carasta kuvia laukkaamassa ja leikkimässä täysin oma-alotteisesti. Kyllä se laukkasi luokse ja leikki kun sitä leikitti, mutta ei kyllä ihan muuten vaan. Paitsi soramontuilla. Outoa kyllä, mutta vasta nyt huomaa senkin olevan oireilua selästä. Sen kanssa on tottunut elämään ja on oikeastaan täysin sokeutunut pienille muutoksille, ennen kuin ne kerralla paranevat.

Mutta tänään, tänään se leikki yksin kepillä, eikä paljoa välittänyt edes takaa hyökkäilevästä Riimasta. Cara ei päästä muita koiria selkänsä taakse, todennäköisesti juuri kivusta johtuen. Nyt se ei istahda heti alaselästä silittäessä, ei niin usein kosketa takajalkojaan eikä se ole kertaakaan istahtanut lenkillä. Se on jopa saanut muutamia pentuhepuleita sisällä leikkiessään! Selän oireet ovat lähes täysin lähteneet, ainakin toistaiseksi.


Niin, tosiaan, löysin minä sen nivelvalmisteen. Päädyin lopulta Nutrolin Nivel monitehoon. Vaihtoehtoja oli monia, mutta päädyin ostamaan useiden purkkien ja hirveän laskemisen sijaan ihan vain yhden pakkauksen eläinkaupasta. Nutrolinin kun olen aiemminkin hyväksi todennut, niin kait se voisi nivelversionakin toimia. Ja toimi se!

Alussa Cara oli aivan varma, että se aiotaan myrkyttää tai ihan vähintään sitä pahemman kerran huijataan. Isla oli tapansa mukaan täysin vakuuttunut Caran ruokakupin sisällöstä, joten ensimmäinenkin annos meni alas epäilyksistä huolimatta. Nyt pikkukoira on tottunut kalaöljyn makuun, eikä tablettikaan enää pilaa nappuloiden makua.


Nivelvalmistetta päädyin käyttämään ennaltaehkäisevänä, mutta kyllä tämä on selkeästi auttanut, ei vain ehkäissyt pahempaa. Muutoksia alkoi näkyä ensimmäisen kerran kolme-neljä viikkoa Nutrolinin aloittamisesta. Fysioterapian jälkeen toki muutos näkyy hetkessä toisin kuin nivelvalmisteen kanssa, mutta se on jo paljon, että selvä ero näkyy kahden kuukauden käytön jälkeen. En edes odottanut näkyviä vaikutuksia. Caran aamukankeus on kadonnut eikä se ole kipeä pitkän lenkin jälkeen. Parasta.

Aion siis jatkaa tämän nivelvalmisteen käyttöä. Ainoa huono puoli on hinta. Opiskelijabudjetilla 50 euroa paketista on paljon, se ylittää Caran ruokintakustannuksetkin, vaikka Cara ei todellakaan syö markkinoiden halvimmasta päästä olevaa ruokaa. No, jos jostain on joustettava, niin se ei ole koiran terveys. Ja kun tämä nyt toimii, niin jatketaan samalla. Mihinkäs sitä hyvää vaihtamaan.

Tähän perään vielä söpö yhteiskuva koko tiimistä!


lauantai 20. syyskuuta 2014

Pärinärallyt


Minä ja rally-toko eivät yleisesti ottaen mahdu samaan lauseeseen. Okei, kiva laji, mutta vähän turhan hömpötystä. Lajin virallistuttua päätin kuitenkin pitkän pohdinnan jälkeen ilmoittaa Islan oman seuramme järjestämään, Pohjois-Karjalan ensimmäiseen kokeeseen. Muistin asian toissapäivänä, ja vuoden tokotauon jälkeen opetin koiralleni pikaisesti eteentulon. Eilen. Muu menikin tokopohjalta, onneksi.

Kerran olen Caran kanssa yhden rallyradan tehnyt, joten kylttien opettelu oli ihan plussaa. Illalla sitten katselin niitä ja totesin nuolien osoittavan kaiken tarpeellisen. Hyvä juttu.

Ensimmäinen kulttuurishokki tapahtui rataantutustumisessa, kun tuomari yksityiskohtaisesti kertoi radan suoritustavoista. Tunnelma kisapaikalla oli huomattavasti rennompi kuin esimerkiksi tokokokeissa. Kivaa ainakin oli!

Mites sitten Isla? Toisille kotikenttäedusta on hyötyä, meille tässä lajissa todellakaan ei. Isla on puolen vuoden pentulomansa jälkeen päässyt kahdesti hallille tekemään muutamia siivekkeitä ja putkia, joten se luonnollisesti oli ihan täpinöissään jo ajaessamme hallin pihaan. Edeltävänä iltana kävimme pitkällä lenkillä ja aamullakin väsytin koiraa. Ennen suoritustammekin temputin sitä ja muistuttelimme eteentuloa, mutta hallin kutsu oli Islalle suuri. Koirat kun eivät saaneet mennä hallin puolelle odottelemaan, vaan siellä käytiin radalla ja poistuttiin heti toisesta ovesta.


Kaksi ensimmäistä kylttiä meni hurjan hyvin. Isla oli kuulolla ja teki nättiä tokoseuruuta. Spiraalin ensimmäisessä käännöksessä se hoksasi nurkassa olevan A-esteen. Kierrokset nousivat vähitellen kattoon agilitytaukoilleella Silpulla, joten käännös numero neljä uusittiin. Siinä Isla eksyi kyltin väärälle puolelle seikkailemaan, uusinta taas meni oikein loistavasti.

Juoksuosuus suoraan A-estettä kohti sai Islan haukahtamaan pari kertaa. Pujottelussa Isla meni ensiksi kylttiä haistelemaan ja sitten kiersi kartion väärälle puolelle, joten uusittiin sitten sekin. Hyvin Isla mukana kulki, muutamilla ylimääräisillä pompuilla ja spurteilla varustettuna. Täyskäännöksen oikealle tein itse tehtävien suorituspaikalla, vaikka käännökset vissiin pitäisi kyltin edessä tehdä. Oma vika!

360 asteen käännös oli vähän epätarkka ja vino. Eteentulo oli TÄYDELLINEN! Huh, edes joku :D Samoin saksalainen täyskäännös onnistui todella hyvin ja koko rata loppuun. Pahiten Silpe siis pärisi juurikin A-esteen kulmassa, jonne se videolta katsottuna vilkuili ahkerasti.

Pisteet koiralle siitä, että agilityhallissa paketti pysyi lähes kasassa ja kaikki liikkeet saatiin hienosti suoritettua. Pisteet itselleni siitä, että melkein osasin kylttien suoritustavat enkä edes kompuroinut hihnaan.

Kolmen pisteen virheitä oli kaksi, ne tehtävien uusimisesta. Eli kaikki loppu oli vain pientä säätöä, jes! :D Yhden pisteen virheet tulivat kyltin haistelusta spiraalilla, taluttimesta juoksuosuudella ja pujottelussa, puutteellisestä yhteistyöstä pujottelussa, ohjaajavirheestä täyskäännöksessä oikealle, epätarkasti suoritetusta tehtävästä ja vinoudesta 360 asteen käännöksessä sekä epätarkasti suoritetusta tehtävästä maahanmenossa (Isla pomppasi ilmassa perusasentoon - yllätys :D). Tuomarin kommentteina erinomainen ohjaus ja ohjaajan varma ratatyöskentely(?? :D), sekä se, että koira otti häiriötä yhdessä vaiheessa. Pisteitä kertyi 86/100, eli hyväksytty suoritus! Tällaisia pärinäleikkihetkiä siis pitäisi vielä kaksin kappalein, niin saisin yhden extrakoularin koiran nimen eteen. Pistetään harkintaan.

Niin, ja rally-toko. Kyllähän tuo ihan kivaa on, rentoa ainakin, mutta en kyllä tämän enempää ajatellut jatkaa. Ehkä ne pari hyväksyttyä suoritusta lisää, mutta muuten pysytään agilitykentillä!


Riima myös turisteili kisapaikalla. Kuusi tuntia oli pitkä aika, joten nyt pentu on nukkunut jo useita tunteja putkeen. Pentu kiersi sylistä toiseen ja tutustui mm. nöffeihin. Hurjan hyvä sosiaalistamispaikka! Isommat koirat aluksi hieman jännittivät, mutta äkkiä se meni repimään vieraitakin häntäkarvoista. Riima leikki tosi kivasti parkkipaikalla, pienen taistelutahtoa käytiin kehumassakin.

Mittasin virallisella säkämitalla korkeudeksi noin 24 cm, painoa taas on tasan kolme kiloa. Noihin Riiman 6-8vko painoihin ei oikein uskalla luottaa, se kun heilui salaattijuustopurkissa niin holtittomasti viimeisillä viikoilla :D Pieni puupi siis, toivottavasti siitä joku 38 cm kasvaisi!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Caran luonnetesti

14.9. oli Caran tuomiopäivä: pitkään odotettu luonnetesti! Etsin tälle pikkusheltille testiaikaa kolme vuotta. Nyt viiden vuoden ja kymmenen kuukauden iässä Cara testattiin. Vihdoin.

Luonnetesti on kokonaisuudessaan videoitu tuomarin kommenttejen kera. Itse testiltä minulla ei ollut suurempia odotuksia: halusin nähdä, miten koira toimii uusissa tilanteissa ja miten tuomarit sen käytöksen näkevät.

Cara on aina ollut luonteeltaan epäselvä koira. Arjessa se on todella, todella terävä. Se paineistuu helposti ja hakee tukea ihmisestä. Se ahdistuu epämukavista asioista. Se tykkää taisteluleikeistä. Se muistaa ikävät asiat kauan. Puolustushalua sillä on todella paljon omaa laumaa kohtaan: se puolustaisi minua ihan viimeiseen saakka. Ihmisiä se rakastaa enemmän kuin mitään ollen välillä turhankin mielistelevä. Tässä testissä normaali, minun lähes kuusi vuotta tuntema Cara oli kadonnut. Se koira, joka testissä näkyi, oli jotain aivan muuta!

Cara ahdistui jo siinä vaiheessa, kun kaulapanta kiristettiin 18 cm pitkäksi (normaalit pannat 24 cm). Haukkuakaan se ei pystynyt normaalisti, kuului pelkkää kähinää. Pieni sheltti ei ymmärtänyt, miksi sitä yhtäkkiä oltiinkin kuristamassa! :D Cara puolusti minua testin läpi koko ajan, mutta vain vähän. Ei lainkaan yhtä topakasti kuin yleensä. Se ei myöskään leikkinyt! Leikki kyllä käpyleikkejä, mutta taisteluleikit olivat kaukana sen toiminnasta. Taistelutahto ei myöskään näkynyt esimerkiksi kelkalla lainkaan. Luoksepäästävyys meni aavistuksen pidättyväiseksi sen vuoksi, ettei se ollut hyökänneen ihmisen kaveri samalla tavalla kuin ennen hyökkäystä. Kaikki yllätykset se totesi melko nopeasti vaarattomiksi, eikä sen jälkeen välittänyt niistä ollenkaan. Ei sitä kiinnostanutkaan kyllä mennä tutkimaan niitä uudelleen.

Toimintakyky, hermorakenne, temperamentti, kovuus ja laukaukset olivat sitä mitä arjessakin. Hermot tosin olisivat voineet arjen käytöksen mukaan mennä miinuksellekin. Terävyys oli todellakin suuri yllätys, samoin puolustushalu ja taistelutahto.

Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +1 Pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taistelutahto -2 Riittämätön
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Pisteitä tuli 105, miinuspisteitä 35 toimintakyvystä ja taistelutahdosta. Loppupisteet olivat 70 +++. Shelttejähän ei varsinaisesti hylätä luonnetestissä, mutta mikäli hylättäisiin, niin Caran pisteet olisivat 5 pistettä alle hyväksytyn rajan. Saisimme siis uusia testin halutessani, mutta en kyllä näe tarvetta sille. Testitilanne oli hurjan mielenkiintoinen, ja sain sekä vahvistusta omiin havaintoihini että uutta pohdittavaa koirani luonteenpiirteistä. Osaa reaktioista kun en todellakaan olisi uskonut näkeväni Caran toimesta ilman testitilannetta!

Tässä vielä Caran luonnetestin video. Seuraavaksi jos ehtisi Islan saada testiin. Meneeköhän siihenkin se kolme vuotta...


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

6-5=1

Lukion ja kasvattamisen yhdistelmä ei aina ole kaikkein helpoin mahdollinen. Koeviikon lähestyessä on kuitenkin hyvä keksiä kaikesta turhastakin koulua tärkeämpää, joten paniikkilukemisen sijaan on hyvä tehdä tilannepäivitystä blogiin! Pentutapahtumien lisäksi Cara kävi sunnuntaina luonnetestissä, mutta se on sitten jo ihan oma tarinansa.

Pentuaitaus on nyt tyhjä, ollut jo sunnuntaista lähtien. Oikeastaan aitaus on muuttanut muotoaan ja pienentynyt Riiman omaksi yksiöksi. Se on onneksi melko hyvin sisäistänyt aitauksen rauhoittumispaikkana, eikä sitä yleensä pahemmin kiukuta jäädä sinne yksin. Isla tykkää leikittää Riimaa aitauksen läpi, joten eiköhän sillä ole ihan kivaakin yksinolohetkinä!

Aiko matkalla kohti rautatieasemaa

Tasan viikko sitten eli keskiviikkona lähti Amylaasi eli Aiko maailmaa (oikeastaan Paimiota) valloittamaan. Aikosta tulee toivottavasti Annan koiratanssipari sekä Luna-sheltin ja Melli-cavalierin kaveri. Aikolla on oma blogi, joten sen juttuja voi seurailla sitä kautta!

Tähän väliin onkin sopiva mainita, että myös Zeldalla on nykyään blogi. Koko merlejengi siis bloggaa, trikkien omista jutuista saa toivon mukaan minun blogini kautta luettua!


Sitten Minimitekijään. Sille tuli hurjasti kyselyitä niin harrastavilta ihmisiltä kuin kotikoiraakin etsiviltä. Riitta tuli pentua lauantaina katsomaan, ja päätin sunnuntaina antaa pienen Minimin Espoon lenkkipolkujen suurkuluttajaksi. Minimitekijän kutsumanimeksi jäi virallisen nimensä mukaan Fitz. Fitzin kaverina Espoossa on parivuotias Boris-sheltti ja Jasu-seropivanhus, ja sitä tullaan tulevaisuudessa näkemään aktiivisesti ainakin näyttelykehissä, ehkä muuallakin!

Tässäpä vielä muutamia kuvia pennuista viimeisinä kasvattajalla vietettyinä päivinä!



Nyt kun vauhtiin päästiin, niin pistetääs tähän loppuun vielä Riiman 9vko-kuva. Riima-rimpulan korkeus sunnuntaina oli noin 23,5 cm, painoa ehkä hieman päälle kolme kiloa. Hurjan siro se ainakin on, kait tuo paino tulee sitten luuston vahvuudesta!


maanantai 8. syyskuuta 2014

The Islanders on their own ways



Niin ne puupit vaan nyt vaihtavat maisemaa! 8 viikkoa on mennyt todella nopeasti, ja heti sunnuntaina lähtivät Plankton ja Hypoteesi uusiin koteihinsa. Galleriaan päivittyy kuvat jokaisen pennun lähdöstä!


Sunnuntai alkoi pentujen pesulla. Niiden turkit eivät ehkä maailman puhtaimmat olleet, pienet pennut kun pyörivät ties missä. En halua likaista pentua luovuttaa, joten kaikki pääsevät pesulle ennen lähtöä! Tottuvatpahan siihenkin jo minun luonani.

Kymmenen jälkeen Liisa ja Valtteri tulivat kuvausassistenteikseni. Jonkinlaiset seisotus- ja pääkuvat saatiin aikaan kaikista. Ryhmäkuvaakin yritettiin, mutta lopputulos oli tällainen... :D


Yhden aikoihin kävimme Islan kanssa saattamassa Planktonin ensimmäisenä pentuna kohti uusia seikkailuja. Planktonin kutsumanimeksi tuli Banjo, ja se vaikuttaa nykyään Helsingissä. Banjolla on oma blogi, josta sen kuulumisia jatkossa voi lueskella! Ja kuten kuvasta näkyy, Isla oli täysin siinä luulossa, että sekin on kutsuttu vierailulle Helsinkiin jo sunnuntaina :D


Kahdelta sitten saapuivatkin seuraavat pennunhakijat. Samana päivänä kaksi pentua, nyyh! Tämä lähtijä oli Hypoteesi, joka nykyään tunnetaan nimellä Zelda. Zelda muutti Kuopioon Lauran ja Henrin koiraksi sekä Åsa-sheltin uudeksi kaveriksi. Tämä hurjan ihana pentu lähti jalostusoikeudella, joten voi olla, että tulevaisuudessa voidaan lueskella tarinoita sen jälkeläisistä. Saa nähdä!



Tänään maanantaina olikin kolmannen pennun vuoro lähteä Joensuusta. Sain koulusta viimeisen tunnin vapaaksi, jotta pentu ehtisi illaksi kotiin. Ja hyvin ehti!


Kolmas maisemaa vaihtanut pentu, hurmuripoika, pieni ja äänekäs eriparikorva Mitoosi sai uudeksi nimekseen Åke. Tarkemmin Mr. Åke Åkersson muutti Erikan kaveriksi Kuopioon Ilpo-mittelspitzin hermoja koettelemaan.

Pennuista on tähän mennessä kuulunut oikein hyvää palautetta. Banjo on jo teleportannut itsensä portin pienimmästä raosta toiselle puolelle, Zelda on hyvää vauhtia yrittänyt tehdä tuttavuutta toistaiseksi epäileväiseen Åsaan ja Åke taas riehuu sisällä normaaliin tapaansa luuta Ilpon vieressä syöden.

Täytyy kyllä sanoa, että pennut ovat saaneet parhaat mahdolliset kodit ikinä! Jokaisesta on kuulunut jo kuulumisia niin minulle itselleni kuin koko pentueporukalle Facebook-ryhmän välityksellä. Ja mikä parasta, sen lisäksi että ne ovat hurjan rakkaita perheenjäseniä, pääsevät ne kaikki isoina koirina harrastuskentille. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, mahtuu joukkoon agility-, toko- ja koiratanssikoiria. Myös näyttelyistä kiinnostunutta porukkaa on mukana.

Pennuille on lisätty omat tunnisteet, joten niihin liittyviä juttuja pääsee suoraan klikkailemaan sitä kautta :) Omille koirilleni niitä ei ainakaan toistaiseksi ole, koko blogi kun pääasiassa koskee niitä.

Seuraava lähtijä onkin keskiviikkona, vuorossa Amylaasi. Talo alkaa rauhoittua vähitellen, ja on paljon enemmän aikaa pelkän Riiman kanssa puuhastelulle. Naksuttimeen tutustutaan huomenna sen kanssa, jotain mistä aloittaa!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Pentupakkaukset


Pentupakkaukset on nyt pakattu! Pennut täyttävät huomenna 8 viikkoa, jolloin Plankton ja Hypoteesi vaihtavat maisemaa. Täällä ollaan samalla haikeissa ja iloisissa tunnelmissa: haikeaa luopua ihanista pennuista, mutta olen myös todella onnellinen pentujen uusista kodeista. Kaikkia odotetaan kotiin jo niin hirveän paljon! Minimillä ei edelleenkään ole kotia päätettynä, joten se jää Riiman lisäksi riemastuttamaan päiviäni joksikin aikaa.

Minulla ei ole vielä kennelnimeä, joten mihinkään kasvattajakerhoihin en kuulu. Tämä tarkoitti, että kokosin pentupakkaukset jokaiselle pennulle itse. Ja onhan ne paljon kivemmatkin näin, ei hirveää kasaa turhia esitteitä ja tavaraa! Tarkoitukseni on antaa pennulle oikeasti tarpeellista tavaraa mukaan ja samalla jättää pentujen omistajille itselle shoppailuvaraa. Ainakin itsestäni on ollut kiva ostaa Riimalle juuri sellainen ruokakuppi ja sellaisia leluja, mistä itse pidän.


Pentupakkaus on kätevästi pennun nimellä varustettuun kangaskassiin pakattu. Itse olen tykännyt kantaa treenikamppeita mukana kangaskassissa, joten onpahan pennuillakin jatkossa omat sellaiset! Samanlaisella, omanvärisellä logolla merkityssä pentukansiossa on rekisteripaperit, pentutarkki- ja pentutestilomakkeet, silmäpeililausunto, kattava pentuopas sekä Kennelliiton lippulappuset. Liitteenä on myös tietoa shelttien perinnöllisistä sairauksista, jotka käydään pennunottajien kanssa läpi. Pentuopas taas sisältää ison kasan tietoa shelttipennun ruokinnasta, hoidosta, aktivoinnista ja harrastamisesta.

Tarvikepuolelta löytyy kaksi kaulapantaa ja hihna. Heijastava hihna on aikuiselle koirallekin sopiva, itse olen niin paljon pitäyt Caran ja Islan vastaavista, että päätin antaa jokaiselle pennulle samanlaiset mukaan. Puuvillainen pistolukkopanta mahtuu vielä kauan, ja siitä voi sitten siirtyä nahkaiseen puolikuristavaan. Ne ovat sen kokoiset, että pitäisi isonakin mahtua! Jokainen kasvatinomistajani saa toki mukaan "täyden pantatuen", eli minä kyllä lupaudun niille jatkossakin sellaisia ompelemaan, jos tarvetta on :)


Ruuan suhteen oli kova kriisi vielä hetki sitten. Kaupassa ei ollut enää ainoatakaan säkkiä penturuokaa, joten päädyin purkittamaan sitä parisen kiloa rasioihin kullekin pennulle. Pitäisi useita viikkoja riittää, ja onpa ainakin säilytysrasia valmiina kotona. Pennut ovat syöneet Applawsin penturuokaa raakaruuan lisäksi, joten mitään huonoa ruokaa eivät saa mukaansa! Sopivan penturuuan löytäminen olikin minulle iso projekti, mitään viljamössöjä en halunnut pienille syöttää.

Ruuan lisäksi mukaan menee tuttuja luita ja mahatikkuja. Jotain pureskeltavaa pariksi päiväksi!


Leluvalintani mukaan oli Kong Snugga Wubba. Pennunottajat ovat kertoneet ostamistaan lelukasoista, joten yksi lelu sai tällä kertaa riittää :D Pentuaitauksen suosikkilelu, joka sopii myös treenitarkoitukseen, mikä olisikaan parempi valinta! Lelun lisäksi mukana on pyyhe, jossa tuttuja tuoksuja mukaan uuteen kotiin. Myöhemmin käytettävissä tassupyyhkeenä, ettei ihan turhaksi jää!

Riimalle ehdin hankkia samanlaisen paketin ennen kuin päätin sen itselleni jättää, joten silläkin on nyt sitten omaa pentutavaraa. Ostin sille nyt vielä lisäksi oman ruokakupin ja aikuisvaljaat, alennusten uhri kun satun olemaan. Kuvassa olevan Caran luonnetestipannan Riima perii myös, minä kun en solkipantoja pahemmin käytä kuin pennuilla ja tokopantana. Niin, ja oman nimilaatankin Riimalle tilasin! Jännää, kohtahan se ihan aidosti alkaa kuulua laumaan.