sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kasvatteja, spitzejä ja juoksukontakteja

Lähdettiin tuossa viime viikon perjantaina Helsinkiin Islan ja Riiman kanssa. Matka oli hurjan mielenkiintoinen lähinnä täynnä energiaa olevan pennun vuoksi, Isla nyt tapansa mukaan oli maailman helpoin matkustaja. Caralla todettiin tiistaina suolistotulehdus, jonka se taas näytti vasta tulehduksen ollessa pidemmällä. Taas. Saattoi olla stressiperäistä, sillä muutenkin on stressivatsa, joten hyvä vaan, että se sai hermolomansa juuri tähän paikkaan... Onneksi Cara alkaa jo vähitellen hyväksyä Riiman olemassaolon eikä enää kiinnitä pomppivaan pentuun pahemmin huomiota!

Lemmikkivaunu oli vaihtunut aiemmin tilavasta vaunusta pieneen koppiin ja on varmaan sanomattakin selvää, että sen ollessa täysi ei kenelläkään ole kivaa. Me saatiin matkustuskumppaniksi kissa, iso sellainen. Isla, joka ei ole aiemmin tehnyt suurempaa tuttavuutta kissoihin, sai uuden ystävän tästä mustasta karvakasasta. Riima keskittyi kissan sijaan luutarjoiluun, joka olikin erittäin toimiva: kolme puruluuta neljän ja puolen tunnin matkalle luulisi olevan riittävästi alle nelikiloiselle koiranpennulle. Osan matkasta pentu onnekseni nukkui, ja vaikka se jo tuntia ennen Pasilaa ilmoitti pissahädästä, malttoi fiksu pentu pidättää perille asti. Jes!


Matkamme ensimmäinen pysähdys oli Pasilassa, jossa Liisa olikin jo meitä odottamassa. Aika pian olimme suunnistaneet itsemme Malminkartanoon Banjon luokse. Banjo tunnisti pentujen maagiset kutsusanat kuukauden takaa, ja voi miten se olikaan iloinen pentu päästessään moikkaamaan meitä :') Ihan ei päästy saman vuorokauden puolella nukkumaan, ja yllättävän hyvin pennut malttoivat nukkua koko yön. Riima ja Banjo nukkuivat Liisan huoneessa portin takana, Isla taas kanssani olohuoneessa, joten onnistuin välttämään pentujen yöbiletyksen neljän aikoihin. Ei sillä, että muutenkaan siihen olisin herännyt, kahdeksan viikkoa pentujen vieressä nukkuneena siihen ehti tottua paremmin kuin hyvin!


Lauantaina suunnistimme jo aamupäivästä Kirkkonummen Luomaan. Navigaattori ohjasi meidän lopulta oikeaan paikkaan, ja löysimme hassujen tornitalojen seasta oikean parkkipaikan, josta sitten Kajsa koirineen onnistui meidät löytämään. Hyvä lenkkiseura taattu!

Isla löysi uuden leikkikaverin, Mazy yhdeksän kuukautta. Tuima ei ihan voinut käsittää, miksi Isla meni hänen mahtavan seuransa vaihtamaan pikkusiskoonsa, mutta onneksi Tuimakin hyväksyttiin leikkeihin mukaan. Riima ja Banjo olivat myös tosi reippaita uusien koirien kanssa, vaikka Banjoa välillä hirvittikin päin juoksevat ja pienen shelttipennun jyräävät koirat. 


Viiden aikoihin Malminkartanoon saapui myös Aiko palvelijansa Annan ja kaverinsa Lunan kera. Ihan ensimmäinen reaktio siitä oli "Isla!", nimittäin sen samanlainen hauki-katse paistoi läpi jopa ilman tan-merkkejä. Alunperin sunnuntaille suunniteltu pentuetapaaminen vaihtuikin lauantain leffailtaan, ja ulkoleikit hoidettiin sitten jo sunnuntaina aamulla. Harmikseni Fitz joutui jäämään kotiin kennelyskää sairastamaan, joten se ei päässyt sisaruksiensa kanssa leikkimään. Fitz säästyi onneksi rajulta yskältä, ja on nyt paljon parempana.

Illalla mittasin pennut, eli vaikka mittaustapa oli se epäluotettava cd-levyn ja kynän viritelmä, on kolme kuudesta mitasta ainakin samalta mittaajalta, eli jollain tapaa vertailukelpoiset. Minun mittaamat tulokset olivat Riima 29 cm, Banjo 28,5 cm ja Aiko hurjat 31 cm. Omistajiensa mittaamat pennut taas olivat kolmen kuukauden iässä Zelda 29,5 cm, Åke 29,5 cm ja Fitz 30 cm. En kyllä olisi uskonut, että jätti-Plankton voisi jossain vaiheessa olla pentueen pienin! :D Kaikki ovat ainakin toistaiseksi sen kokosia, että niistä hyviä medikoiria kasvaisi. Hampaat alkavat jo heilua, ja purennat vieläkin kaikilla ok.


Sunnuntaina pentujen kuvailun jälkeen sanoimme Annalle koirineen heipat ja lähdimme Liisan kanssa kohti Viikkiä. Isla riemastui jo löytäessään oman ikkunansa ja vielä enemmän se innostui Medyan näkemisestä!

Petran luona ollessa Riima näki ainakin paljon ihmisiä, hevosia, erinäköisiä ja -kokoisia koiria, skeittilautoja, yliopiston sekä bussin ruuhka-aikana. Viikissä vietettiin aikaa tiistaihin asti, josta matka jatkui Helsingin päärautatieasemalle. Luulisi pennun nähneen nyt paljon eri asioita!


Rautatieasemalla meitä sitten olikin vastassa Reetta naaliensa kanssa. Riima näki paljon superkivoja ihmisiä ja se olisi tahtonut moikata niistä ihan jokaista. Onneksi sillä oli heijastinliivi päällä, niin ihmiset näkivät poukkoilevan pennun hyvissä ajoin ennen törmäystä... Vaikka se kulkikin lyhyellä hihnalla, niin lyhytkin hihna on Riimasta tarpeeksi pitkä leikkikavereiden etsimiseen.

Terassikoira Rii rautatieasemalla!
Naaliporukka siis tuli jälleen tulevaan kotikaupunkiinsa Joensuuhun lomailemaan, ja kylläpä viikko menikin nopeasti! Ehdittiin tehdä vaikka mitä ja nähdä vaikka ketä, mutta silti päivät loppuivat kesken. Taaskaan ei ehditty tokoilla. Ensi kerralla sitten!

Lumo-mittelspitz otettiin heti mukaan merlekaksikon touhuihin, ja porukalla olikin koko viikon ihan omat bileensä. Erityisesti iltaisin. Cara ja Taika-kleini taas keskittyivät lähinnä kerjäämispuoleen niin ruuan kuin rapsutuksienkin suhteen. Lenkeillä ne kulkivat kahdestaan muun porukan perässä kiinnittämättä mitään huomiota ympäristöönsä. Ne on kyllä hassuja koiria!
Tänään saatoimme naalitiimin junaan ja syysloma olikin sitten siinä. Pyhitin koko viikon lomailulle, ja ensi viikko mennään parin sivun bilsakertauksella. Päätin silti täyttää viimeisen vapaailtani, tiistain Sari Vähäniityn treeneillä. Pääsin myös mukaan Jenna Caloanderin koulutukseen, joten tulevan kisakauden tavoitteet kyllä ovat muutakin kuin melkein nollaratoja!



Isla on tosiaan saanut tehdä jotain agilityyn liittyvää viiden viikon ajan kerran viikossa. Rimakorkeuden olen nostanut nyt 25 cm ja seassa on ollut yksittäisiä 30 cm rimojakin. Keppejä se on tehnyt ihan yksittäisiä kertoja, yleensä puolikkaita, ja kontakteja nyt kolmella edellisellä kerralla, keinua vain kerran. Fyssarilla se on käynyt nyt kahdesti, ja viime kerralla oli jo todella hyvässä lihaskunnossa. Tavoitteena olisi 15.11. kisat Kuopiossa, saa nähdä ehditäänkö kisakuntoon siihen mennessä, meillä kun ei kiire ole :)

Tämän vuoden tavoitteisiin kuului myös toimiva A:n alasmeno. Islahan on hiipinyt alasmenoa jo kauan, ja sitä olen yrittänyt saada nopeaksi monella tavalla. Totesin keväällä videoita katsoessa, että Islan pysähtyessä vauhdista alasmenokontaktille tärähdys etuosalle on aika suuri. Lopullinen diagnoosini ongelmalle olikin etuosan säästäminen, ja minusta olisi epäreilua vaatia koiralta sellaista, mikä ei sille itselle ole hyväksi, kun muitakin vaihtoehtoja on.

Nyt pentuprojektin jälkeen aloitettiin uusi projekti nimeltä juoksukontaktit. Alunperin ajattelin opettaa sellaiset boksilla, mutta sellaisen puutteessa tyydyin läpijuoksuttamiseen. Eikä se osoittautunutkaan huonoksi purkkaviritelmäksi! Isla on niin kuuliainen koira, ettei se ole (ainakaan vielä) kyseenalaistanut uutta kriteeriä kontaktilla. Etupalkan kanssa se kestää jo täysin liikkumiseni ja liikkumattomuuteni tehden täydellisen kahden laukka-askeleen alasmenon. Nyt A-este näyttää juuri siltä kuin haluankin. Vähitellen alan liittämään A:ta radalle ja sen jälkeen häivyttämään etupalkkaa. Tässä vielä videotodiste perjantain kontaktitreenistä, perässä myös tulevan agility-Riiman työskentelyä eli leikkimistä!


Ja loppuun vielä kaikista Islandereista 3kk-poseeraukset! Niistä ihan jokaikinen on hurjan hieno ja ihana. Erityisesti silmääni miellyttää Zelda, sillä on niin äitinsä rakenne, mikä ei ole lainkaan huono juttu :) Innolla odotan kaikkien kasvua ja kehitystä, sitten vielä sormet ja varpaat ristiin, että kasvaisivat fiksun kokoisiksi. Hyviä medikoiria niistä tällä hetkellä ennustaisin, mutta saa nähdä kuka kehittää hirveän kasvuspurtin ja kuka himmaa kasvua jo ihan kohta.

Riima 29 cm
Banjo 28,5 cm
Zelda 29,5 cm
Aiko 31 cm
Åke 29,5 cm
Fitz 30 cm

lauantai 4. lokakuuta 2014

Pennun elämää

Mitä pienille Islandereille kuuluu? Nyt se selviää!

Lapset täyttävät huomenna kokonaiset 12 viikkoa. Osa porukasta on käynyt jo ensimmäisillä rokotuksilla, loput käyvät sitten alkuviikosta. Ainakin Riimasta eläinklinikalla oli superkivaa ja eläinlääkäri oli tosi siisti tyyppi. Lääkäri kysyi onko Riima priima, ja onneksi myös itsekin totesi sen sellaiseksi :D

The Islanders voisi vaihtaa nimensä Villapaitaklubiksi, sillä pakkasten yllätettyä viisi pennuista saivat söpöt villapaidat, joiden kuvia kaikki jakoivat yhteisessä Facebook-ryhmässämme. Mitähän kaikkea me vielä näiden pienten kanssa keksitään! Kaikki ovat tutustuneet uusiin, jännittäviin paikkoihin ja leikkineet hurjasti vieraiden koirien kanssa. Jokainen kasvaa hyvin ja tasaisesti, kukaan ei ole onneksi ihan kirppusheltiksi jäämässä! Aiko tahtoo seurata Islan jalanjälkiä myös koon suhteen, se on koko ajan ollut noin sentin pienempi kuin Isla samassa iässä :) Åke on edelleen porukan pienin. Tein jokaiselle oman gallerian kuvat.fi-tunnukselleni, josta myös löytyy kasvutietoja jokaisesta pennusta. Nettisivujen taulukkoon tulee mitta kuukauden välein, kuvasivustolle niin usein kuin mittoja saan.

Ensi viikolla lähden Islan ja Riiman kanssa kohti Helsinkiä, jossa tavataan Banjon, Aikon ja Fitzin kanssa. Islasta reissun kohokohta tulee varmasti olemaan vierailu Petran luona, kun se taas viiden kuukauden jälkeen pääsee riehumaan Medyan kanssa! Caralle tämä viiden päivän reissu on varmasti myös taivaallista, ansaittu hermoloma Riimasta :D


Koska viime viikon maanantaina, koeviikkoni vapaapäivänä bussiliikenne Joensuussa oli ilmaista, päätin lähteä Riiman kanssa sosiaalistumisreissulle. Ensimmäinen kohde oli toki Musti ja Mirri, josta Riima kyllä olisi löytänyt vaikka miten paljon kivoja leluja ja luita, mutta omaa Orbilocia en onnistunut sille saamaan. Onneksi se sentään näki paljon hurjan kivoja ihmisiä ja pääsi toimimaan sylikoirana pitkän aikaa!

Seuraava kohde oli kouluni, johon myös pieni koiranpentu toivotettiin tervetulleeksi. Satuimme paikalle juuri kokeiden loppumisaikana ja ennen opettajien kokousta, joten pennulla ei ollut puutetta ihastelijoista! Riima kävi aulatilojen lisäksi tutustumassa kuvisluokkaan, josta se onnistui löytämään lisää uusia kavereita. Ryhmänohjaajani ei valitettavasti kelpuuttanut Riimaa hirvikoirakseen, mutta kuvassa oleva serkkuni olisi vienyt pennun oikein mielellään mukaanaan lukuisten muiden opiskelijoiden ja opettajien lisäksi! Harvinaisen hyvä sosiaalistamispaikka, täytyy sanoa.

Riima käyttäytyi bussissa kuin kokenutkin matkustaja. Bussiin sattui hurjasti alakoululaisia, joita se innokkaasti moikkaili matkalla takapenkille. Se joko ihasteli maisemia tai nukkui ilman minkäänlaista pahoinvointia, ei edes läähättänyt! On kyllä helppo kaveri.

Mitään suurempia ei Riiman kanssa olla treenattu. Se osaa istua ja ottaa katsekontaktia ennen ruokailua, laittaa etutassunsa alustan päälle ja nyt ollaan myös harjoiteltu seisomista näyttelyhihnassa ja ilman. Luoksetulo toimii yleensä todella hyvin, välillä kiva keppi tai kaarnanpalanen on kutsua houkuttelevampi vaihtoehto. Ruoka voittaa kuitenkin aina! Vähitellen voisi opetella myös istumista ja maahanmenoa, kun arki alkaa kunnolla sujua.

Agilitytreeneissä Riima on kulkenut mukana ääniin tutustuen, ja joka kerta päässyt myös lelua repimään keskelle hallia. Ensimmäisellä kerralla 8-viikkoista Riimaa hieman jännitti kovassa melussa leikkiminen, mutta nyt muutaman viikon jälkeen se kestää häiriötä hurjan hyvin, repii ja tapporavistaa lelua. Varsin lupaava tapaus siis.



Etelän porukka eli Aiko, Banjo ja Fitz tapasivat ensimmäistä kertaa pentujen ollessa 9-viikkoisia ja Banjo ja Fitz nyt myös tällä viikolla. Onneksi päästään ensi kerralla Riimankin kanssa mukaan, pennuilla on ollut kuuleman mukaan tosi kivaa!

Jokaisella etelän Islanderilla on mennyt oikein hyvin, muut koirat ovat ottaneet sekä Aikon että Fitzin hyvin vastaan. Banjo pääsi tutustumaan Kannuksen isoveljeensä Jeriin ja myös Jeri hyväksyi pennun, vaikka Banjo ei välttämättä kaikkein rauhallisin tyyppi ollut. Banjo on myös päässyt leikkimään pienten lasten kanssa järjestäen suuria hupinumeroita, kuten lapasen varastamista ja muita kivoja leikkejä.

Aiko, joka tosin nykyään tunnetaan paremmin nimellä Igor, on jo vähän harjoitellut tanssikoiraksi. Se osaa jo pyöriä, mutta Annan mukaan se ei voi pyörähtää ympäri normaalisti, vaan tekee sellaisen loikkapyörimisen, jota voisi odottaa idiootilta kultaiseltanoutajalta. Noh, Aiko on omalaatuinen tapaus! :D

Banjo on tainnut periä äitinsä ilmeet!

Myös Kuopion porukalla menee hyvin. Zelda ja Åke ovat myös päässeet leikkimään keskenään aiheuttaen omistajilleen sydämentykytyksiä milloin mistäkin syystä. Zeldalla onnistui hankkimaan itselleen silmätulehduksen vähän aikaa sitten, mutta se onneksi on jo parantunut. Ovat omistajiensa mukaan uskomattoman reippaita tapauksia.

Tässä vielä Åke-extra, se on niiiiiin söpö! Jalka-Åken jalatkin ovat kasvaneet sitten luovutusiän, ja nätin kissamaisen hännänkin se jo omistaa.





Erityisesti pentueen tytöt muistuttavat hämmentävän paljon Islaa. Aluksi pidin vain Aikoa ja Riimaa islamaisina, kunnes Laura lähetti tämän kuvan minulle. Miten joku voikaan näyttää noin paljon minun Silpeltäni! Zelda ei pentuna edes muistuttanut hirveän paljoa emäänsä, mutta ainakin tässä kasvuvaiheessa se on ihan kopio. Huh.

Riima ja Aiko ovat käytökseltään ihan Isla junioreja. Molemmat ovat hurjia keppifaneja ja tykkäävät hurjasti kaikenlaisesta touhuamisesta. Energiaa niillä on ihan järjettömät määrät, ja Annan ihmettelyt tuntuvat niin tutulta Islan pentuajalta. Aiko on myös ihastuttanut Annaa suloisella yksinkertaisuudellaan. Se saattaa huvikseen mennä vadin päälle pyörimään, kun sitä aiemmin on opeteltu eikä parempaakaan tekemistä ole. Ihan kuin Silpe pienenä!



Siispä seuraavaa pentupostausta tiedossa päälle viikon kuluttua, kun Helsingistä kotiudutaan! Toivottavasti pian pääsisin myös Kuopiossa vierailemaan, kun vielä kaksi pentua jää katsastamatta.

Islalta tuttu keppi-ilme à la Aiko!