sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Merlejen viikonloppu

Tämä viikonloppu on ollut sinisten shelttien oma, paljon kaikkea jännää ja uutta opittavaa!

Niin kauan odotettu Jenna Caloanderin koulutus oli eilen. Islan niistot ovat jo vuoden ajan olleet tosi huonot, eikä kukaan ole oikein keksinyt miksi. Jenna löysi vian, ja tästä eteenpäin me uskalletaan kisoissakin tehdä kaikennäköisiä tiukkia käännöksiä!

Takaakierroissa olin niin huono. En ehkä ikinä ole ohjannut koiraa niin huonosti! Syytän siitä hirveää juoksupätkää, jonka jälkeen kuulin luvattoman monta kertaa "hmm... seiskalta uudestaan!" Kuten Jenna totesi, niin itsepä halusin 35-rimat enkä edes sillä antanut tasoitusta itselleni :D

Välistävedoissa Jenna ehdotti peruuttamista, toisin sanoin humalaisen balettitanssijan agilitya. Kuvaus oli niin hieno, että täytyihän sitä kokella. Pitää vielä treeneissä erikseen testata, mutta näyttää yhden treenin perusteella vaikutti toimivammalta ratkaisulta kuin nykyisen puolivalssit. Myös juoksukontaktit Jenna katsoi ja kuulemma hienot on, kääntymistä aletaan nyt harjoittelemaan enemmän.

Yllättävän paljon ehtii lyhyessä ajassa oppia. Pakko päästä uudestaan! Koulutuksen innoittamana ilmoitin Islan kolmelle radalle naapuriseuran kisoihin. Saa nähdä, miten menee!



Tänään sitten oli Riiman ensimmäinen kehäesiintyminen! Kerran näyttelyhihnassa ravanneelta ja pöydällä seisoneelta puupilta aika hyvä veto. Malttoi seistä hurjan hyvin, pöydällä heilutti häntää vähän kaikelle ja ravatessakin vain muutaman kerran pomppasi. Muutamia pyörähdyksiä nähtiin myös, mutta äärimmäisen taitava nelikuinen pentu oli Riima! Luottavaisin mielin pentunäyttelyyn siispä.

Punaisen ruusukkeen se ansaitsi, ryhmäkehässäkin seisoi hurjan hienosti, mutta takana tullutta pentua sitten ravatessa innostettiin niin paljon, että Riimakin olisi tahtonut alkaa bilettää :D Keskittyminen siis siinä rakoili, mutta yllättävän hyvin. Noin 60 pentua hitaasti tuomaroituna (meni lähes 3 tuntia), ihme että pieni jaksoi niinkin pitkään!


perjantai 21. marraskuuta 2014

Back in business

Viikko sitten palattiin Islan kanssa kisakentille. Kisattiin siis Kuopiossa kolme rataa, tuloksina hyl hyl 0!
Ensimmäinen rata oli puhtaasti kisavireessä työskentelyn muistuttelua, Islasta oli ihan ok kiertää esteitä ilman käskyä ja päättää rata juoksupuomiin. Siihen se rata tosiaan sitten päättyi.
Toisella meno alkoi muistuttaa vähän agilitya ja minun tyhmän virheen vuoksi hyllytettiin.
Kolmas oli ihan meidän tyylinen rata, tykkäsin tosi paljon jo rataantutustumisessa! Aikaa meni vaan tuhottoman paljon, kun Isla päätti ihan itse valita (huonot) reittinsä. Sentään hyppi esteet oikeilta puolilta, mutta kaksi kertaa kierti itse pidempää reittiä, jolloin minä olin sitten koiraa hidastamassa. No sentään pari sekuntia alle ihanneajan ja eka arvokisanolla kasassa!

Ja mitä, Kuopiossa? Mitä me siellä nähtiinkään? No jotain tällaisia ♥

    

Åken omistaja Erika oli kaksi viikkoa täällä Joensuussa opintojen parissa, joten minä pääsin sitten perjantaina kyydissä Kuopioon. Mukanani oli Islan lisäksi Riima. Käytiin tarkistamassa Åken valtakunta, juomassa teetä ja lenkkeilemässä, kunnes otimme suunnaksi Puijonlaakson. Siellä oli Zelda!

Vietettiin perjantain ja lauantain välinen yö Zeldan majoituspalvelussa. Oli tosi hyvä päästä seuraamaan sen käytöstä arjessa ja kisapaikalla, mahdollista jalostuskäyttöäkin ajatellen. Zeldahan oli pentutestissä kaikkein itsenäisin pentu, ja se tuntui vähän jäävän muiden varjoon. Vaan se hurja hännänheilutus ei ollut mihinkään unohtunut! Molemmat pennut kyllä muistivat vielä minut, ja tosi iloisesti tulivat luokse riehumaan :)

Lauantaina ennen kisoja käytiin Neulamäen metsässä lenkkeilemässä ja kuvaamassa koiria. Tässäpä pentujen kasvukuvat!


Riiman 4kk-mitta oli 32 cm, nyt se ei ole kasvanut kuin puolisen senttiä siitä. Koipia sillä on vaikka muille jakaa, ja on nyt ollut tosi onnellinen koiranpentu ja saanut ruoka-annoksen korotuksen. Riimasta se on superkiva juttu. Nyt sille alkaa vähitellen kasvaa aikuiskarvaa ja jalatkin ehkä pikkuhiljaa alkaa tasoittua. Vielä tosi siro, mutta saa nähdä millaiseksi kehittyy!


Zelda oli viikko sitten siskoaan puoli senttiä korkeampi, eli 32,5 cm. Se on ollut alusta asti todella tasapainoinen rakenteeltaan, ja tälläkin hetkellä hurjan hieno. Rakenteeltaan se on lähes Islan kopio, tosi hieno etuosa ja mittasuhteet. Pään stoppi on parempi kuin emällään, joten juuri sellainen, mitä tältä pentueelta odotin ja toivoin! Islan kopio paremmalla päällä. Innolla odotan mitä neidistä kasvaa! Ja ei, sen pentujen varauslistalle ei ikävä kyllä pääse, kun sitäkin on jo kyselty :D


Åken mittasin perjantaina 33 cm korkeaksi, eli näillä näkymin siitä olisi kasvamassa oikein fiksun kokoinen shelttimies. Kuvissa neliömäiseltä jalkaotukselta näyttänyt Å-Åu olikin livenä hurjan hieno mies! Sillä oli ihan sysimusta väri upeilla taneilla, myöskin jalkavaiheessa mutta silti tasapainoinen pentu. Ja niin äärettömän iloinen kaveri, niin ihana pieni mies!

Jalostusyksilötoivot rivissä :)
Kaikki pennut olivat mukana kisapaikalla leikkimässä ja tutustumassa uusii juttuihin. Kaikki olivat hurjan reippaita, Riima juoksi vieraan ihmisen luota toiselle kerjäten mahdollisimman paljon rapsuttajia. Hyvin onnistuikin tehtävässään!

Zelda meni yhtä reippaasti suurimman osan luokse, joidenkin luokse menemistä vähän epäröi. Ei onneksi ollut yhtään arka, jonkin verran varautunut ennen tutustumista. Se on kuulemma alkanut vasta vähän aikaa sitten, joten jospa se vaan kuuluu tähän vaiheeseen Zeldan kohdalla :)

Kukaan ei säikkynyt ääniä ja ainakin tytöt olivat kovasti tahtomassa radan puolelle tutustumaan päätä aidan raoista tunkien. Pienet asenteelliset shelttilapset repivät yhdessä leluja kovalla ärinällä ja tekivät temppuja suuressa häiriössä. Ihan huippuja harrastuskoiran alkuja jokainen!



Sunnuntaina koitti Riiman ensimmäinen pitkä bussimatka, ja koko matkan se nukkui lattialla Islan vieressä. Merlekaksikko herätti ihastusta kanssamatkustajissa. Onneksi on helpot matkakaverit ilman matkapahoinvointia ja turhaa stressausta. En kyllä malta odottaa tammikuun pentunäyttelyä, näillä näkymin viisi kuudesta pennusta olisi sinne pääsemässä!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Joku pieni ja hurjan tärkeä 6 vuotta





Ensimmäinen on aina ensimmäinen, mitä sitä muuta toteamaan. Syntymäpäiväänsä Cara on viettänyt nukkuen, ulkoillen ja televisiota katsoen. Synttärikuviakin käytiin ottamassa, ja onhan se kieltämättä hieman kasvanut näistä Kirstin ottamista kuvista:


Onnea pikkukoira, toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä vuosia, soramonttureissuja ja rusakon perästä huutamisia jäljellä!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pentu kasvaa. Nopeasti.

Se on hämmentävä tunne, kun vähän aikaa sitten liian isot valjaat pitää säätää isoimmilleen, ja ne ovat silti pikkuisen tiukat. Pitää pohtia seuraavaa siirtoa, mutta kohtahan sillä onkin jo aikuiskoon valjaat päällään. Ounou!

Riima 16 vko
 Pennut ovat nyt 16-viikkoisia. Tehosterokotuksensa ja samalla oman passin Riima sai tiistaina. Tällä kertaa pientä puupia jännitti hieman, mutta hienosti seisoi pöydällä toimenpiteiden ajan. Sydämessä ei edelleenkään sivuääniä ja muutenkin täysin priima Riima!

Hampaita on lähtenyt jo viisi ja uudet etuhampaat tulevat jo. Myös pysyvät P1-välihampaat ovat puhjenneet ylös, alhaallakin ihan puhkeamaisillaan. Purenta näyttää myös hyvältä, toivottavasti myös pysyy sellaisena. Pieni vaaleanpunainen nenäpilkku on jäljellä, kohta sekin osa pentu-Riimaa on kadonnut, nyyh!

Hampaat 31.10.
Säkäkorkeus on nyt 31 cm tai hieman alle, painoa noin 4,7-4,8 kg, eli kasvu on hidastunut tosi paljon. Tutkin tuttujen koirien kasvutaulukoita, ja tämän kokoiset ovat kasvaneet n. 35-38 cm korkeiksi. Toivottavasti Riima nyt suvaitsisi kasvaa edes siihen 38 cm, ei olisi ihan kääpiömedi! Jos neljän kuukauden sääntö toimisi näin kolmannella kerralla, niin Riimasta tulisi tätä vauhtia suunnilleen se 38. Aina saa toivoa :D

Riima on käynyt hallilla kerran viikossa ja nähnyt paljon erilaisia agilitykoiria. Tällä viikolla se olisi tahtonut kovasti leikkiä schapendoesin kanssa, ja tulihan paikalle myös supersiisti pyrripentu. Pari kertaa Riima olisi tahtonut karata pentukaverin luokse leikkimään, mutta lopulta malttoi keskittyä työskentelemään minun kanssa.
Riiman hurjaan treeniohjelmaan kuuluu lelun repiminen, jahtaaminen ja nyt jopa paikallaan istuminen muutamien sekuntien ajan. Riima menee kuolleelle lelulle tosi hyvin, ja vauhtia sillä tuntuu lelulle irtoamisissa olevan. Kotipihalla Rii on myös kiertänyt tolppaa ja tänään yritettiin leikkiä tasapainotyynylläkin. Vähitellen siis sekin opettelee agilitykoiraksi, esteitä ei tarvitse edes nähdä ja silti saa tehtyä paljon pohjatyötä! :)


Eilen saatiin lenkkikaveriksi Riimasta kuukauden nuorempi nahkapoika Darwin. Ikäerosta huolimatta Darwin on päälle 10 cm Riimaa korkeampi, melkein Islan kokoinen siis. Kokoerosta huolimatta Darwin joutui kiusaajakaksikon uhriksi, kun aluksi vähän yritti Riiman silmille hyppiä. Sheltit kuitenkin hyväksyivät vääränvärisen ja -rotuisen kaverikseen, kaikilla oli kivaa ja lopulta kotona oli kasa väsyneitä koiria!