tiistai 23. joulukuuta 2014

Vuosittainen tavoitekatsaus


Nyt taitaa olla aika vuosittaiselle tilannekatsaukselle. Vuosi 2014 on ollut varmasti merkittävin näistä koiraisista vuosistani, niin paljon sen aikana on ehtinyt tapahtua. Koko vuotta on rytmittänyt Islan pentuprojekti, joka on tietenkin päällimmäsenä mieleen jäänyt asia tästä vuodesta. Ehkä tärkeimmät asiat voisi kerrata kronologisessa järjestyksessä!

Vuoden alussa pentuprojekti sai merkittävän käänteen, kun uroksenvaihdos lyötiin lukkoon. Helmikuussa Isla kävi silmäpeilissä, ja puhtaiden papereiden kanssa jäätiin odottamaan juoksua, jota neitikoira venyttikin pari kuukautta.
Maaliskuussa Isla palkittiin seuramme vuoden agilitykoiraksi, agilitytulokkaaksi ja pääsi se tiukassa kamppailussa Shetlanninlammaskoirat ry:n agilitytulokaskisassa viidennelle sijalle. Huhtikuussa Isla aloitti juoksun, ja toukokuun alussa se kisasi viimeiset agilitystarttinsa ja jäi puolen vuoden agilitytauolle.
Toukokuussa Isla astutettiin onnistuneesti, kesäkuun puolivälissä pieniä sheltinpoikasia ultrattiin 6-8 kappaletta. Heinäkuussa pitkääkin pidemmän odotuksen ja valvottujen öiden jälkeen syntyi seitsemän shelttilapsosta, joista yksi oli jo syntyessään kuollut. Pennut kasvoivat hyvin ja tasaisesti kehittyen aivan ihaniksi pieniksi koiriksi.

Ei vuoteen pelkkiä positiivisia asioita mahtunut. Heinäkuussa Caran selkä kuvattiin, ja silloin todellakin huomasin tiedon lisäävän tuskaa: Caran jääminen vanhempieni luokse kotikoiraksi, agilitypelleilyn lopettaminen sen kanssa ja jatkuva tarkkailu lenkeillä, sisällä, ihan kaikkialla, eivät todellakaan ole olleet helpoimpia asioita käsitellä. Siihen hetkeen asti omistin kaksi papereilla täysin tervettä koiraa ja luulin itseäni harvinaisen onnekkaaksi sheltinomistajaksi.

Vaan kyllä Caran selkäkuvistakin hyvää seurasi: Pienen koirani tarinaa jaettiin ympäri sosiaalista mediaa saaden eri rotujen ihmiset tajuamaan, kuinka tärkeitä luustokuvat todella ovat. Selkäkuvien määrä lisääntyi, mikä on vain positiivista. Jokaisen kasvattini omistaja sai kuulla, miksi kannattaa kuvauttaa "normaaleiden" kuvattavien lisäksi selkä, ja jokainen heistä lupautui sen tekemään omalle pennulleen. Ihan pienillä asioilla on joskus suuri merkitys.

Loppuvuodesta me ollaan vain treenailtu ja juostu pari kertaa kisoissa. Niin, ja käytiin me rally-tokoilemassakin yhden hyväksytyn tuloksen verran! Kolmen vuoden (!) yrityksen jälkeen Carakin sai paikan luonnetestiin pistein 70 ja laukausvarma.

Yksi vuoden tavoitteisiin totaalisesti kuulumaton asia tapahtui myös, nimittäin Riima. Riima kuului vuoden 2015 tai 2016 tavoitteisiin, mutta joskus asiat vaan eivät mene niin kuin on suunniteltu. Se ei ihan täytä kriteereitäni "trikkinarttu, tuonti ulkomailta", mutta hieno pentu se silti on. Äärettömän hauska, hieman kieroutuneen manulaishuumorin perinyt kaveri, joka on tähän mennessä täyttänyt kaikki odotukseni. Ei siis mikään huonoin valinta.


TAVOITTEET VUODELLE 2014

CARA
  • terveenä pysyminen ihan ykkösenä
  • turkin pysyminen kohtuullisena ja hyvälaatuisena, myös kesällä
  • muutama verijälki kesällä
  • sterilointi
  • (luonnetesti)
ISLA
  • pentuprojektin onnistuminen
  • nopeampi A-esteen alasmeno --> juoksu-A?
  • keppikulmien hiomista, itsenäiset kepit
  • niistot ja päällejuoksut varmoiksi
  • vähän lisää röyhkeyttä radalle!
Niin. Caran osalta tavoitteet eivät täyttyneet, selkäongelmat näin ykkösenä. Turkki pysyi kesään asti kohtuullisena, kunnes se taas räjähti järkyttäväksi ja koiralla oli kuuma. Mahan ajelu ei tuntunut riittävän, mutta kesä sinniteltiin silti furminoidulla turkilla. Ja talveksi Cara meni taas pudottamaan sen. Noh, pitää katsoa uudestaan ensi kesänä. Sterilointi sitten ensi vuonna, kunhan juoksut loppuvat ja ehtii vähän pikkukoiran hormonitoiminta tasoittua!

Islan kohdalla keppejä treenataan edelleen itsenäisiksi, vaikka hyvät ne on jo. Agilityn osalta tämä vuosi meni pentuprojektin kanssa, mutta ensi vuonna sitten ollaan taas mukana sen lajin piireissä!


Ehkä sitä uskaltaa jotain ensi vuonnakin tavoitella, että edes jotain saadaan aikaiseksi. Terveenä pysyminen ja ylipäätään elämästä nauttiminen on kaikilla ihan ykkösjuttu, mutta pistetään jotain pientä omaakin jokaiselle!

Ensi vuonna toimin seurassamme agilityn kouluttajana tavoitteellisten kisaavien/kisoihin tähtäävien ryhmässä, omat tavoitteet voin asettaa siis muiden koirakoiden kehittämiseen!

TAVOITTEET VUODELLE 2015

CARA
  • sterilointi
  • sopivan varhaiseläkelajin löytyminen -> rally-toko?

ISLA
  • kunto takaisin samaksi, mikä ennen pentuja
  • kepit täysin itsenäisiksi
  • SM-nollat ensi vuodelle kasaan näin varovaisena toiveena :)

RIIMA
  • kurssipaikka tokon alkeisiin tai junnuagiin
  • luustokuvat
  • agilityn maailmaan tutustuminen -> ehkä mölleihin?
  • muutama näyttely ilman sen suurempia tulostavoitteita

Ehkä siinä on tarpeeksi. Tehdään kaikkea mitä vaan kyetään!

Ei muuta kun hauskaa joulunaikaa ja paljon onnistumisen hetkiä ensi vuodelle! Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka tästä vuodesta niin hienon ja ainutlaatuisen tekivät. Ihan erityisesti Liisalle, Valtterille, Lauralle, Henrille, Erikalle, Annalle ja Riitalle - miten onnellinen olenkaan teistä jokaisesta, siitä, että Islan ihanat pennut saivat arvoisensa ihmiset itselleen ♥

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset kisat ja pennut 5 kuukautta

Viikko sitten kisattiin Islan kanssa vuoden viimeiset kisat. Ensimmäisellä radalla juoksin kolmanneksi viimeisellä esteellä koiran eteen, kierrätin myöhässä ja Isla pudotti 45 cm riman. Ehkä kaksi kertaa elämässään pudottanut riman, mutta eipä voi mitään, oma vika!
Toisella radalla keppien avokulma (onnistuneelta!) juoksu-A:lta ei onnistunut, joten se rata sitten meni siihen.
Kolmas rata oli ihan meidän rata, mutta meni kaatumaan keinulle. Isla teki lentokeinun! Taas näitä lähes mahdottomuuksia Islan kohdalla. Otin keinun uudestaan ja suoraa tietä maaliin, kuten periaatteeseeni kuuluu.
Katsoin sitten pantaa laittaessa, että Islan kuono oli ihan kivituhkassa hampaita myöten. Anni oli saanut tapahtuneen hyvin videolle: Isla kaatui suoraan tassunsa päälle ja taittoi sen. Liike oli normaalia eikä koira ontunut mitenkään, mutta varasin silti fyssarille ajan muutaman päivän päähän.

Nyt Isla viettää ainakin muutaman viikon lomaa. Ranteet olivat kunnossa, mutta lapojen yläpuolella oli molemminpuolin selkeät jumit. Lenkkeillä Isla saa normaalisti, mutta agility on ainakin nyt 2-3 viikkoa poissa kuvioista. Sen sijaan kaivoin dobopallon varastosta, jotta jotain korvaavaa toimintaa keksisin!



Riima-rimpula alkaa jopa vähitellen tasoittua! Karvahan siltä puuttuu täysin, muta eiköhän sitä ala vähitellen tulla.

Tykkään kyllä tosi paljon tuosta pennusta. Se osaa rauhoittua sisällä, luoksetulo ulkona toimii häiriössäkin ja muutenkin se tuntuu oppivan tosi nopeasti. Pitäisi itse jaksaa opettaa enemmän asioita sille, mutta peruskäskyt alkaa jo toimia melko hyvin. Paikallaolo sujuu tosi hyvin näinkin pieneksi pennuksi, malttaa odottaa istumassa vaikka itse menisin toiseen huoneeseen ja toiset koirat menisivät sinne.

Hampaat Riimalta alkavat olla aika hyvin vaihtuneet, joitain poskihampaita vielä löytyy. Kaikki välihampaat näyttäisivät puhjenneen ja kulmuritkin ovat jo puoliksi kasvaneet. Ja suorat on kulmurit, ei siis tarvitse peitsihampaita enää jännittää. Seuraava stressinaihe voikin olla luustokuvat..!


Banjo käväisi eilen ensimmäisissä mätsäreissään sijoittuen sinisten pentujen kolmanneksi. Useampikin kaveri oli bongannut pienen miehen kehässä, ja kuuleman mukaan oli esiintynyt todella hienosti ja reippaasti. Siitä se lähtee!


Zelda suoritti tässä lähiaikoina pentukurssinsa ja sen "loppukokeen" videolla näkyi, miten sen käytös muistutti ihan emäänsä. Parasta oli nähdä, miten innolla se teki kaiken. Hurjan hienon tokokoiran siitä ainakin saisi, eiköhän sitä joka tapauksessa näy harrastuskentillä sitten tulevaisuudessa!


Tässä vielä Riitan lähettämä kuva ihanasta pienestä Fitzistä. Voi miten hieno siitäkin on kasvanut! Onneksi enää päälle kuukausi tämänkin pienen miehen näkemiseen.

Pennut ovat kasvaneet tasaisesti. Viiden kuukauden ikäisten lapsosten säkäkorkeudet ovat Riima 34,5 cm, Banjo 34,5 cm, Zelda 35,5 cm, Aiko 38,5 cm, Åke 35,5 cm ja Fitz 36 cm. Kaikki muut taitavat *kopkop* jäädä alle 40 senttimetrin, Aiko seuraa Islan jalanjälkiä ja kasvaa suunnilleen äitinsä kokoiseksi. Kasvanut pidemmän aikaa noin sentin Islaa pienempänä, joten siitä odotetaan n. 41-42 cm korkeaa shelttineitiä.

Nyt me rauhoitutaan joulunodotuksiin, vähitellen pitäisi myös aloittaa kirjoituksiin lukeminen. Sitä ennen kuitenkin vielä vuosikatsaus ja tavoitteiden tarkistus tiedossa!