sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Sukukokouksessa


Lähtö kohti pentunäyttelyä sujui odotettua paremmin: Herätyskelloni oli kaatunut yön aikana ja nappi oli toki noussut ylös. Uuden lipun oston jälkeen pääsin jopa matkaan, mutta ehkä silti voisin viedä rakkaan puhelimeni huoltoon, jotta saisin sen herätyskellon toimimaan eikä tarvitsisi noihin inhottaviin kelloihin tyytyä. Aina ei voi voittaa, lopulta päästiin sitten Liisan luokse seuraavia pettymyksiä kohti.

Liisa kertoi muutama viikko sitten Banjon alahampaan vääntyneen oudosti vinoon. Yläkulmahammas ei kuulemma ollut vielä kokonaan kasvanut, mutta alahammas taas oli selkeästi ulospäin vino. Aivan ensiksi siis tarkistin Banjon hammaskaluston ja ikävä kyllä tulin siihen lopputulokseen, että kyseessä on peitsikulmahammas ylhäällä. Osa niistä, joilta asiasta kyselin oli sitä mieltä, ettei kyseessä välttämättä olisi peitsihammas, mutta kyllä se ikävästi siltä vaikuttaisi.

Koska tapoihini ei ole koskaan kuulunut koirieni tai kasvattieni vikojen salailu, tässä on kuva Banjon hampaista. Lukan isä ja Islan isä ovat periyttäneet yhteensä muutamia peitsihammaspentuja, ja Lukan pennuista Banjo on ensimmäinen. Riski oli pieni, mutta näköjään riittävä. Banjon peitsikulmuri tullaan poistamaan varmuuden vuoksi, jottei se vanhemmalla iällä tule haittaamaan koiran elämää.

Eihän tämä nyt kiva uutinen ollut, ja sai sekä minut että Iinan miettimään jatkoa niin Lukan, Islan kuin Islanderienkin jalostuskäytössä. Keskustelimme asiasta porukalla, ja Anna kommentoi asiaa niin hienosti, että haluan sen teille kaikille jakaa. Vaikka peitsihampaatkaan eivät ole leikin asia, on se minulle huomattavasti pienempi paha kuin esimerkiksi epilepsia, luustoviat tai autoimmuunisairaudet. Taas on yksi asia lisää otettavana huomioon, mutta ei anneta sen nyt turhan paljon masentaa!


Sitten mukavampiin asioihin! Islanderien sukukokous Lahdessa sujui oikein mukavissa merkeissä. Pennut tunnistivat puupipuupi-kutsuhuutonsa ja käyttäytyivät hurjan reippaasti näyttelypaikalla näin ensikertalaisiksi. Omistajia taisi jännittää enemmän kuin koiria! Riima aluksi ihmetteli kaikuvaa hallia ja suurta koiramäärää, mutta leikkikavereiden löytyessä ja viimeistään ruuan nähtyä kaikki jännitys unohtui. Suurta kummastusta herätti whippet, jonka päällä oli suuri, heiluva takki. Sille Riima sanoi väyh.

Olen kyllä tosi tyytyväinen näihin reippaisiin pentuihin. Ikävä kyllä shelttikehissä palkitaan arkoja koiria, eikä siltä vältytty tässäkään näyttelyssä. Oli ilo seurata Islanderien reipasta kehäkäytöstä, vaikka Fitziä pöydällä jännittikin kokemuksen puutteen vuoksi. Mieluummin tällaisia häntää heiluttavia ja reippaita kavereita kuin pöydällä makaavia tai häntä koipien välissä luikkivia otuksia!

Pidemmittä puheitta suoraan tuloksiin! Puupit esiintyivät hienosti jännittävien omistajiensa kanssa, eikä paperipusseja tai joukostamme löytyvien lääkäreiden ja sairaanhoitajien ammattitaitoa tarvittu. Siispä hyvä me! Tuomarina toimi Elena Ruskovaara, ja odotin innolla, mitä sanottavaa hänellä oli keskenkasvuisista puupeistani. Kuvat on ottanut Emma Tuominen, kiitos apurillemme! Lisää kuvia löytyy täältä.


Riima: "Jäntevä ja solakka, hyvin ryhdikäs mukavasti käyttäytyvä narttu. Hyväasentoiset korvat. Oikea ilme, hiukan syvyyttä kallossa. Sopiva kaula. Kaunis ylälinja. Tarpeeksi raajaluustoa. Oikea-asentoinen häntä. Liikkuu huolimattomasti edestä, hyvä sivuliike. Reipas käytös ja hyvä esiintyminen." PEK3 KP - rodunomainen lähestyttäessä


Banjo: "Solakka, reipas ja jäntevä. Kepeä raajaluusto. Tarpeeksi kulmauksia. Purenta ei valmis, yksi kulmahammas hakeutuu eteenpäin. Kuono saa vahvistua. Hyvin asettuneet korvat. Liikkuessa korkea häntä. Huolimaton etuliike, liikkeeseen saa tulla lisää ulottuvuutta. Nyt niukassa karvassa. Mukava käytös." PEK4 - rodunomainen lähestyttäessä


Zelda: "Hyvänmallinen, vielä kovin sameanvärinen. Hyvä luusto ja kaunis kallo. Pyöreät silmät. Liikkuessa korkea häntä. Etuliike tiivis, hyvä askelpituus. Käyttäytyy erinomaisesti." PEK4 - rodunomainen lähestyttäessä


Aiko: "Iso narttu. Olemus voisi olla feminiinisempi. Hyvin kaunis niska. Varma-asentoinen takaosa. Sopiva luusto. Pitkänomainen pää. Kuono saa täyttyä. Solakka, jäntevä runko. Väri saa puhdistua. Liikkuu reippaasti hyvällä askelpituudella. Korkea häntä. Esitetään erinomaisesti." PEK- - rodunomainen lähestyttäessä


Fitz: "Oikeat mittasuhteet. Tarvitsee lisää itseluottamusta. Hyvä takaosa ja kaula, isot korvat, pyöreät silmät. Kuono saa vielä täyttyä. Oikea-asentoinen häntä. Vähän korkeat kintereet. Edessä löysyyttä." PEK3 - rodunomainen lähestyttäessä



Kasvattajakehässä käytiin pyörähtämässä tavoitteena hyvä hupinumero yleisölle. Kovin hienoa hupinumeroa ei syntynyt, ja todella vähän oli ylimääräistä säätöä. Kasvattajaluokkamme oli epätasainen: kehittyneet ja turkikkaat Fitz ja Zelda ruipeloiden Riiman ja Banjon vieressä maustettuna Banjon peitsihampaalla. Mutta nälkää näkevät mulkosilmät huomioitiin, se oli hienoa! Ja ehkä myös yksi hieman huomioon otettava asia jatkojalostuksessa :D

"Mittasuhteiltaan oikeat, vähän eri kehitysvaiheissa esitetyt pennut. Sinisten värien tulee puhdistua. Kaikilla turhan pyöreät silmät. Ok korvat, sopivat kaulat. Liikkeessä ja hännissä eroavaisuuksia. Kaikki käyttäytyvät hyvin."


Tässä vielä söpön Rimpen söpö palkintokuva!
Näyttelypaikalta suuntasimme Emman luokse, jossa Riima tutustui pariin mielenkiintoiseen kaveriin. Ja kyllähän pennunomistajat jo vähän jatkosta kyselivät, eli ehkäpä Islandereja näkee kehissä vielä tämän vuoden puolella! Oli tosi kiva nähdä porukkaa, jospa ensi kerralla viimeinenkin sankari pääsisi mukaan. Jatkoa odotellessa!