tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kysy vain!


Joku kysyi jokin aika sitten, että saisiko kysellä. Okei sitten, miksipä ei! Fiksuihin kysymyksiin on siis tarjolla vähintäänkin yhtä viisaita vastauksia, kunhan niitä tulee tarpeeksi ja innostun niihin vastailemaan. Siitäpä sitten!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Suurin paha saavutettu

Tavoitteena tälle keväälle on SM-nollat, joiden saavuttaminen pentutauon jälkeen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Nopeus ja monta muuta tärkeää juttua kärsivät pentutauosta niin paljon, että itse nollat tuntuivat mahdottomuudelta. Kaikkein pahin oli kuitenkin tuplanolla. Jos rata sattuu kerran onnistumaan, niin ei ainakaan toista kertaa. Paitsi eilen!



Kisapäivä alkoi hyvin, kun tajusin jättäneeni treenihousut koululle, josta niitä ei luonnollisesti saa lauantaisin haettua. Reikäisillä collareilla sitten liikenteeseen, minä ensimmäistä kertaa kuskina pidemmällä matkalla, ja ehjin nahoin selvittiin Kuopioon. Huh!

Hypärillä Islan vauhti ei ollut normaalia tasoa, ehdin suoralla juosta melkein koiran vieressä. Paino sanalla melkein, vähän kyllä oikaisin :D Vitonen tuli sitten oman tyhmän virheen takia ennen loppusuoralle menoa, kun koira ei ollutkaan lukinnut estettä.

Toisilta radalla vauhtia löytyi jo enemmän, ja etenemät oli 4,5m/s luokkaa. Ensimmäisellä agilityradalla unohdin keinun jälkeen yhden hypyn, mutta onnistuin saamaan koiran sinne ilman estelinjan ylitystä. Huh, nollana säilyi! Sijoitus viides.
Toinen agilityrata menikin sitten melkoisen hyvin, ja saksalaisen ajoitus hipoi täydellisyyttä. Se ei valitettavasti videolla näy, tyhmä tolppa! Tämäkin oli nolla, neljännellä sijalla, eikä hävitty kolmantena olleelle kuin alle kaksi sekuntia. Hienompi tunne kuin tavallisesti (vaikka ero onkin suurehko), sillä edellä oli nopeita koirakoita ja Isla vasta palailemassa kisakentille. Meillä on vielä jotain toivoa! Kun vauhti palaa normaaliin, meitä ei pysäytä enää mikään :)

Kisapaikalla kasvattajan päivää tuli viihdyttämään Zelda-islanderi, josta olikin parin kuukauden aikana kehittynyt varsin sheltin näköinen eläin. Isla jakoi pinaattilettunsa hyvin pettyneenä Zeldan kanssa, ja puupi saikin vähän irvistelyä osakseen, kun uskalsi äitinsä eväisiin koskea. Ensimmäisen radan videolla kuuluu myös Zeldan kannustushuuto äidille, pieni agilitykoira oli todella pettynyt, kun hänen omistamalla kentällään juoksi paljon muita koiria! Zelda tuleekin kohta Joensuuhun vierailulle, joten sitten saa puupeista kivoja kuvia.
Varkauden näyttely meni uudestaan harkintaan tuomarinmuutoksen vuoksi, olisi ollut niin kiva viedä britille nämä itäsuomalaiset islanderit näytille. En ole vielä ihan vakuuttunut, onko täysin keskeneräisessä Riimassa hirveästi esiteltävää, Zelda taas on jo ihan eri nopeudella kehittynyt. Saa nähdä, mihin päädytään!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Sitä kutsutaan kevääksi



Riima 8 kk / 36,5 cm

Lisää lenkkikuvia täällä. Mutta missä Cara? Sen fiilikset on nyt vähän tällaiset:


Pikkuoravan kohtu ja munasarjat heitettiin Maata kiertävälle radalle, sekä hampaat ovat nyt oikein puhtaat ja kiiltävät. Pikkukoiran mielestä palvelu oli erittäin huonoa ja asiakas olikin ensimmäiset pari päivää Hyvin Tyytymätön. Nyt elämää on löytynyt myös lampunvarjostimen toiselta puolen, ja penkkiurheilija pystyy seuraamaan suosikkiohjelmiaan lähes entiseen malliin. Kyllä tästä vielä noustaan, Cara!


Niin, ja mitkä ovat fiilikset näin muuten? Hiljaisuuteen on syynsä, sillä olen kerrankin yrittänyt olla tunnollinen opiskelija ja aloittaa ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen jopa kaksi viikkoa ennen tuomiopäivää. Onneksi on oma kotiopettaja, joka huolehtii säännöllisistä liikuntatauoista mm. kyniä varastelemalla ja limaisia pehmoleluja kirjojen päälle heittelemällä!


Että näin täällä nyt menee.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Harrastelu alkakoon

Islan pennut ovat aloittaneet jo leikkimielisen harrastelunsa. Agilitykentillä ovat jo pohjia treenanneet Riiman lisäksi Åke ja Zelda. Banjo on tokoillut ahkerasti, ja Aiko on ihan pienestä pitäen opetellut ties minkälaisia temppuja koiratanssia silmällä pitäen. Aiko aloitti möllikisauransa tuossa vähän aikaa sitten sijoittuen jaetulle ykkössijalle! Sain luvan julkaista videonkin, kiitos siis erityisesti sen kuvaajalle!



Islan kanssa aloitetaan taas tauon jälkeen kisaura ensi viikolla. Keppitreeniä on tehty tässä lähiaikoina eniten, kun on ollut ongelmia sisäänmenojen kanssa. Käytiin eilen treenaamassa Lauran kanssa asiaa, ja paria poikkeusta lukuunottamatta kepit sujuikin sitten hyvin. Toivottavasti pakka ei hajoa kisoissa, pitää itse vaan olla rynnimättä! Päätavoitteena agilityn suhteen olisi kuitenkin lihaskunnon palauttaminen entiselleen ehkä jo kesäksi. Parin vuoden aikana kerätyt lihakset ei ihan heti takaisin tule, ja onhan Islan vauhti hidastunut pentujen jälkeen jonkin verran. Noh, jos vaan saataisiin perusvarmoja suorituksia aikaiseksi, niin eiköhän se tälle vuodelle riitä.

Riima on kehittänyt agilityy ihmeellisen pärinämoodin. Se on tosi nopea pentu ja nopea oppimaankin, mutta menee kierroksille Islaa herkemmin. Nyt parilla kertaa se on lähtenyt kiertämään putkea ympäri, vaikka tasan tietää mitä siltä haetaan. Sitten kun se ensimmäisen kerran sinne putkeen menee, sujuu koko loppu treenit oikein loistavasti. Ihme pentu, ihme murkkuikäinen, en minä tällaisia hetkiä pentuajoista muista! Niin, ja Rimpen 8kk-säkäkorkeus on sen saman 36-36,5 cm mikä kuukausi sittenkin. Tällä kertaa kallistui enemmän 36 puolelle, eli näinköhän mittasin vähän yläkanttiin viime kuussa. No, pieni joka tapauksessa.

Tässä vielä Erikan lähettämä ihana kuva Åkesta. Se on kyllä niiiiin ihana pieni mies! Tykkään ihan hirmuisesti, edelleen! Niin, ja hainhan minä myös kennelnimeä tuossa pari viikkoa sitten. Saa siis nähdä, saavatko Islanderit hienommat viralliset nimet tämän vuoden puolella :)