maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kisasin, tyrin, treenasin

Ei kerrottavaa jälkipolville: perjantaina triplahyl, lauantaina vitonen ja hyl. Perjantaina kadotin koiran, tein niiston vaikkei koira edelleenkään osaa sitä kunnolla, tein hienon japsin, juoksin kerrankin mutta Isla sikaili kontaktilla. Ei kestänyt sivuttaisirtoamista sinä viretilassa, joten A uusittiin jopa kaksi kertaa, kun ylhäältä loikkaaminen oli Silpestä hurjan hauskaa. Käytiin treenaamassa hallilla kontaktia, toimi.



Uusinta lauantaina. Ohjasin koiran olevinaan hyvin toisiksi viimeiseen putkeen, mutta olisi sittenkin pitänyt vähän odottaa eikä juosta onnellisena kohti maalia, koska Silpe lähti liikkeen mukaan. Joo, se putki ei ollutkaan niin hyvin tarjolla kuin luulin. Viimeisellä radalla käsityksemme kepeistä oli hieman erilainen, ja hyllytin radan sitten juoksuttamalla koiran yhden esteen ohi. Hyvä minä!

Mitä asialle voi tehdä? Ohjaaja voi opetella olemaan parempi ohjaaja koiralleen, ja Silpe voi treenata keppien avokulmia sekä A:lta kääntymistä. Aloitetaan koirasta, ohjaaja on seuraavaksi piiskausvuorossa:



Koko treenin aikana yksi keppivirhe ja yksi kontaktivirhe. Prosentuaalisesti hyvä suoritus, joten lisää treeniä vaan niin johan pitäisi alkaa sujua!

Samalla treenattiin Riiman kanssa. Vähän hyppyhässäkkää, ja sitten olikin ensimmäisen keppikoulun aika. Anni ja Anni (:D) tulivat samaan aikaan hallille, joten Rimpula pääsi Lennun treenin seuraamisen jälkeen kokeilemaan ihan itse. Päätin opettaa Riimalle kepit 2x2-menetelmällä, jota en ole aiemmin edes testannut. Menetelmät paranee koira toisensa jälkeen: Cara perus käsiohjauksella, Isla ohjureilla ja nyt Riiman 2x2.

Hankaluuksia alussa pienelle sheltille tuotti lelun heittosuunnan ymmärtäminen, keppivälin pikkusheltti hoksasi yllättävän nopeasti. Tehdään sitten jatkossa treeniä yhdellä ja kahdella keppiparilla eri kulmista ja näin yritetään saada pohjat asiaan kunnolla kuntoon. Oikeaa pujottelemista kun ei näin pienen kanssa tule tehtyä kuin ehkä loppukesästä, niin aikaa hiomiseen löytyy!

Yksi positiivinen yllätys oli kyllä se, miten hyvin Riima kesti häiriötä! Samaan aikaan hallissa teki monta muutakin koirakkoa, eikä Riima kiinnittänyt niihin huomiota kuin ihan muutaman kerran. Puupille alkaa vihdoin tulla järkeä päähän eikä rallattelukierroksiakaan tehty, huippua!

 

Niin, ja kysymyksiä saa vielä pistää! Paljon on jo tullutkin, joten vastauksia voisi vähitellen jo julkaista.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Zelda

Mekö riehuttiin? Eeeeei....
Zelda on majaillut tämän viikon Joensuussa, ja tuli nyt torstaina tänne minulle päivähoitoon. Koeviikko ja lyhyet päivät, kiitos! Mitkään lyhyet vierailut Zeldan kotona tai kisapaikalla moikkaaminen eivät ole mitään verrattuna siihen, miten paljon tällä tavalla saa irti koirasta, sen luonteesta ja käytöksestä. Tosi tärkeää, jos sitä joskus aikoisin jalostukseen käyttää. Zelda oli vielä vähän vieraskorea, kun toissapäivänä kävivät omistajansa Lauran kanssa kylässä. Tänään Zelda lähti heti innoissaan mukaani, kun sen noudin, eikä yhtään jäänyt vilkuilemaan taakse Henrin ja koirakaveri Åsan perään. Niin, ja vieraskoreuskin katosi.

Zelda on luonteeltaan paljon islamaisempi ja hillitympi kuin Riima. Oikein tasapainoinen ja rohkea, vähän nössö leikkiessään hullun siskon kanssa. Tykkää ruuasta, kokkaamisesta, ruuan tuoksusta ja jääkaapin kolahduksesta. Rakastaa Islaa, kerjää siltä huomiota ja palaa aina uudelleen, kun Islalla menee hermo jatkuvasti vahtivaan ja seuraavaan puupiin. Pussailee jatkuvasti ihmisiä (ja Islaa), kiipeää syliin ja jää siihen. Haukahtelee ovikellolle, mukaan saattaa yltyä Riimakin, typerät pennut. Niin, ja kaunis se on, ei sitä voi kieltää.

Zelda melkein 9 kk

Päivä on mennyt pentujen riehuessa. Tein Zeldan uudet valjaat loppuun ja pääsipä puupi myös trimmattavaksi ja muutenkin siistittäväksi. Mittailin pentuja: molemmat jotain 36,5-37 väliltä. Riima on Zeldaa ryhdikkäämpi, joka saa sen vaikuttamaan isommalta, kun taas Zelda on huomattavasti vahvempi ja painavampikin. Zelda on ilmeeltään Islan kopio, Riima taas muistuttaa päivä päivältä enemmän isäänsä Lukaa. Väritys Riimalla on paljon, paljon parempi, mutta Zelda taas pesee Riiman mennen tullen turkin määrällään. Rimpe on ihan juniori sen vierellä. Erilaisia, mutta molemmat aivan ihania supershelttejä!

Kuvaaminen oli aika toivoton yritys, ulkona kun satoi lunta ja räntää troposfäärin vaihtelevan mielialan mukaisesti. Olisin saavutus saada pennut edes tielle puhtaina, ja yrittää ehtiä edes vähän seisottaa niitä ennen kuin ovat ihan katupiskien näköisiä sateesta johtuen. Noh, lopputulos kelvatkoon, vaikka Riima taas vaihteeksi näyttää epäedustavalta itseltään.

Riima melkein 9 kk
Kyllä Riima on nyt väsynyt pieni puupi, kun sisko lähti kylästä. Voisi harrastaa useamminkin tällaista pennunväsytystaktiikkaa! Isla keräilköön myös voimia huomisiin kisoihin, toivottavasti juostaan sujuvia ratoja!