sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Älä päästä tilaisuuttas karkuun

Olemme tehneet Islan kanssa pentutauon jälkeisen nollan 15.11. Taukoilimme taas juoksujen takia, jatkoimme kisaamista. Tuplat heti 21.3. Tajusin että hei, tupla, mehän voitaisiin päästä SM-kisoihin! Ja siitä se sitten lähti. Yksittäiset nollat 2.5, 14.5. ja 17.5. Kuusi kappaletta. Kuopiossa tyrittiin triplahylyn arvoisesti. Tänään oli viimeinen mahdollisuus Varkaudessa. Paineen alla työskentelyä tiedossa!

Sanotaanko vaikka näin, etten pitänyt ensimmäisistä radoista. Mielestäni ratojen haaste tulee olla joissain kikkailuissa ja ansaesteissä, mutta ei koskaan vaarallisessa rataprofiilissa. Jouduin ihan tosissaan miettimään muutaman kerran, miten saisin koiran ehjänä maaliin saakka. Ei hyvä.

Joo, siinä vaiheessa kun mahdollisuuksia on enää kaksi, alkaa vähän stressaamaan. Uuden kisapaitani ohje oli "keep calm and do a clean run", joten sitähän piti noudattaa. Kolmas rata ei ollut mikään mahdottomuus hirveällä kasalla ansaesteitä ja outoja linjoja, joten päädyin varmistelemaan. Pahimmat paikat meille oli ehdottomasti puomin ja putken erottelu sekä sen jälkeiset suorat ja epätoivoiset puolenvaihtoyritykset. Tuomari oli keinulla todella tarkka, joten varmistelin siinäkin ja pysäytin kunnolla. Ja näin kävi:



Hyvä fiilis. Melkein itketti, mutta ei ihan. Eihän tämä meidän tekeminen mitään nollavarmaa vielä ole, mutta sekä Islan että ohjaajan taidot ovat kasvaneet tässä matkan aikana niin paljon. Viimeinen rata oli se meidän "kipinän hetki". Harmi, ettei siitä ole videota saatavilla, sillä Lauran puhelin ei ole kovin yhteistyökykyinen asian suhteen. Vaikka kisakirjaan ei merkintää tullutkaan, tehtiin niin hienoja juttuja, mm. sylkkäri ja takaaleikkaus kepeille, ehkä paras päällejuoksu ikinä ja nättiä irtoamista. Se oli sitä meidän agilitya, jota haluaisin jokaisella radalla nähdä, ei tuloksella niin väliä.

SM-kisoihin lähdetään siis sekä yksilöihin että seuramme medijoukkueeseen. Ja kuten Laura blogissaan totesi, Isla saavutti tämän etapin ensimmäisenä Agarwaen-koirista. Huraa! Lähdetään matkaan Banjon omistajan Liisan kanssa ja majoitumme Iinan sekä Islanderien isän Lukan luona. Suunnitelmissa on myös käydä kasvattajavierailulla, kun nyt sille suunnille matkataan. Loistava reissu siis tiedossa!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Tuomari oli kalamiehiä

Totesi Laura, kun kerroin tämänpäiväisen näyttelytuomarin Varkaudessa pitäneen haukien päitä oikeanlaisina. Hyvin todettu, paitsi että se tuomari oli nainen. Hienot hauet!

Riiman kuvat otti Anni Rask, vaikka vesileima toista väittääkin!
Ensimmäisenä kroatialaisen Jasna Matejcicin syyniin pääsi Åke, jonka omistajansa Erika oli jo etukäteen nimennyt rodeo-haueksi. Åke kun ei ollut treenannut ollenkaan, ja paikoillaan pysyminen sekä nätisti ravaaminen tuottivat hieman ongelmia. Päädyimme siihen ratkaisuun, että minä vein Åken kehään.
Alkukankeuksista huolimatta Åke esiintyi mallikkaasti saaden EH:n. Arvostelu on oikein Åken näköinen: nätti mutta vielä kehittymätön ja kapea mies, tarvitsee aikaa, kuten kymmenkuisen pennun kuuluukin.

 "High on legs. Narrow in body. A bit skinny. Needs more body. Good proportions of the head. Correct ears. Good neck. A bit flat in ribs and narrow in front. Good tailset and carriage. Enough angulation in front and behind." JUN EH - rodunomainen lähestyttäessä

Paikalle oli ilmoitettu myös Zelda-puupi, mutta harmittavasti puupi sai ripulin ja jäi kotiin. Onneksi Zelda on nyt jo tervehtymään päin, mutta eihän nyt siltikään ole mitään mieltä lähteä muita tartuttamaan. Nyt on liikkeellä jonkinlainen epidemia koirien parissa, sillä tänään näyttelyssä tuomarit eivät jonkin veriripulin vuoksi itse katsoneet koirien hampaita, vaan esittäjä teki sen. Toivottavasti tämän ansiosta mahdollisimman moni koira välttyisi tartunnalta, ainakaan tänne ei kaipailtaisi mitään tauteja.

Juniorinartuissa kuitenkin esiintyi Riima. Se esiintyi tosi reippaasti mutta silti hillitysti: ei yhtään hihnassa vetämistä, minun jyräämistä tai muutakaan biletystä. Ohhoh!
En tiedä mitä tauon aikana tapahtui, mutta minun silmääni tuomaria ei enää pahemmin sheltit kiinnostaneet sen jälkeen. Ihmettelimme usean ihmisen kanssa, kun tuomari jätti erään juniorinartun seisomaan kehään sillä välin, kun hän meni viereisen kehän toisen rotuisia koiria katsomaan. Myöskin koiria arvostellessa katse oli lähinnä viereisissä kehissä. Harmi, mutta ei voi mitään.

"Light in bone and should have more body. At the moment changing coat. Correct head. Narrow in front. Upright in shoulder. Excellent topline. Enough angulation behind. Should have more friendly temperament." JUN EH - rodunomainen lähestyttäessä

Riima koki myös pöydällä aika erikoista kohtelua. Sitä pidettiin päästä kaksin käsin ihan normaaliin arvostelutapaan, mutta sitten otettiin yllättäen kyljestä voimakkaasti kiinni pelkällä toisella kädellä. Pieni Rimpe horjahti ja sain sen onneksi kiinni ennen takajalkojen putoamista. Riima jännitti takaosan koskemista sitten tämän jälkeen ja mulkoili tuomaria pienillä pyöreillä silmillään seisoen kuitenkin nätisti paikoillaan. Toivottavasti ei jäänyt mitään pöytätraumoja, vaikka onneksi Rimpe palautuu tällaisista koettelemuksista nopeasti ja ikävät sattumat unohtuu! En sitten tiedä oliko tämä se tuomarin mielestä "epäystävällinen luonne", kun muuten oli ihan oma itsensä ja oli pöydällä pusujakin antamassa :D

Muuten arvostelut olivat oikeasta koirasta kirjoitettuja: molemmathan näistä ovat vielä kevyitä ja keskeneräisiä. Erityisesti turkkiaan pölistelevä Riima loisti karvattomuuttaan muiden joukossa, ja kyllähän se ihan korostaa sitä keveyttä. Harmi ettei kaikille tapahtunut näin, vaan joidenkin arvosteluissa oli ihan ihmeellisiä juttuja kuin toisesta koirasta. Riimalla sentään oli vain tuo luonneosuus, mutta muille ehdoteltiin kaikkea vinoista lonkista lähtien.

Kaiken kaikkiaan tuloksiin pitää olla oikein tyytyväinen, erityisesti Åken suoritukseen. Ja ettei olisi ihan turha reissu, niin mukaan tarttui Riimalle oma kansio ja passinkannet, kurapuku, uusi Roger Para, karva-alusta kevythäkkiin sekä Islankin kestäviä hirvipuruluita. Huh, näyttelyshoppailu oli päässyt unohtumaan sieltä kolmen vuoden takaa! Seuraavana vuorossa onkin Fitz, joka ensi viikolla astelee Helsingissä astetta tiukemman tuomarisedän syyniin. Jännää!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Joukossa tuhmuus tiivistyy

Reetta ja Taika tuli käymään vappuna näin pitkästä aikaa! Kisaltiin tuossa oman seuran vappukisoissa kuusi starttia, joista viisi hylkyä ja yksi nolla sijalla 3. Aika väkisin väännetty, onneksi Isla on niin kiltti että menee tunkemalla putkeen ja A:lle parinkymmenen senttimetrin varoitusajalla. Ilman ohjaajan tunarointia oltaisi voitu sertistäkin puhua, tuhma minä!

Tapani mukaan olin myös myöhässä ja tein tyhmiä huolimattomuusvirheitä hylkyradoilla. Vielä tuhmempi oli kuitenkin kiireinen Silpe, joka ei sunnuntain radoilla kuullut monta kertaa toistettua pysähtymiskäskyä puomilla ja päätyi kauniiseen juoksukontaktiin. Ei ihan se kriteeri, uusiksi ja sitten toimi. Toisellakin radalla Isla juoksi läpi pikkuisen hidastaen, mutta ehdin vapauttaa sen ja rataa piti täten jatkaa. Pilasin nollaradan kuitenkin olemalla myöhässä ja ohjaamalla A:lle putken sijaan, että ei sillä.

SM-nollia olisi nyt siis neljä seitsemästä, kolme puuttuu, kolmet tai neljät kisat jäljellä. Yritetään täysillä vielä tämä kuu, toivottavasti se riittäisi!

Käytiin myös Silpen kanssa rallytokoilemassa eilen. Treenattu viimeksi syyskuussa, päivää ennen kisoja muistuttelin itselle kyltit ja koiralle eteentulon. Itse kokeesta saatiin sitten 99 pistettä, ei paha! Kisakirja ja arviointilipuke ovat vielä kaverini hallussa, kun lähdimme suoraan kisapaikalta Riiman edustustehtäviin. Ei siis vielä tietoa mistä tuo yksi piste lähti, mutta ei kyllä valittamista pistesaldosta!

Riima sai jälleen paljon huomiota toripäivystyksessä, oikein nätisti käyttäytyi pieni koira! Sitä kehutaan rauhalliseksi ja kiltiksi koiraksi, joo, jepjep. Positiivista kuitenkin on, että se osaa olla myös fiksu! Rimpe joutui myös pesulle tänään, kun tuo Varkauden näyttely lähestyy uhkaavasti. Cara joutui myös osaksi samanlaista kaltoinkohtelua, niin vakava sen ilme suihkussa oli että.

Onneksi kohta on kesä.