keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sirkuskoulussa

Tai sitten ihan vain agilitytreeneissä Savon puolella.

Olen tehnyt Riiman kanssa tosi vähän agilityjuttuja. Laskeskelin huvikseni, että se on tehnyt jotain esteisiin liittyvää alle 20 kertaa. Ja pentu on kolmen viikon päästä vuoden. Ei voi siis ainakaan syyttää liikatreenaamisesta, kun pennulle on lähinnä sheipattu takaakiertoja ja opetettu ajattelemaan omilla aivoilla! Vaan eilen kyllä huomasin, että se on kannattanut ja pohjatyöni on ollut riittävän hyvä.

Sain ostettua Pro Perron treenivuoron ja nappasin mukaan ryhmässäni treenaavan Suvin tiistain valmennusryhmätreeniin. Extrahauskan jutusta teki, kun maanantaina kuulin huhua Åken treenaamisesta seuraavassa ryhmässä. Siispä yllätysvisiitti kasvatin treeneihin, yllätykseni taisi onnistua! :D

Riiman kanssa ollaan tehty valsseja, persjättöjä ja backlapia. Siinäpä meidän ohjauskuviovarasto. Harrin treenin aikana tuli todistettua, että tuo pentu pystyy ihan helposti saamaan taitolistaansa myös sylkkärin, poispäinkäännön, japanilaisen ja pakkovalssin noin kymmenen minuutin aikana. Riima tulee ihan tajuttoman hyvin ohjauksiin, eli pohjatreeni on ollut vähäistä mutta tarpeeksi laadukasta! Kerrankin voin sanoa, että hyvä minä!

Valitin myös jo alussa, että ohjaan Riimaa kuin jotain kääpiökoiraa. Ettei se olevinaan näkisi ohjauksiani tai muutakaan, vaikka tiedän sen olevan ihan omaa kuvitelmaani. Harhakuvitelmani on syntynyt puhtaasti kokoerosta Islaan, sillä onhan tuollaista pikkukoiraa ihan erilaista ohjata. Kehitettiin siis ratapätkille sellaisia ratkaisuja, etten vetäisi puupia nenästä joka paikkaan vaan pysyisin suorassa ja ihmismäisessä asennossa, jolloin oma liikkumiseni olisi tehokasta. Näin minusta voisi kuulemma saada aikaan nopean ja fyysisesti hyvän ohjaajan, hah!

 

Yksi suurimmista treeniin lähdön syistä oli Riiman kontaktien opetus. Pitkän, hyvin pitkän pohdinnan jälkeen päädyin juoksukontakteihin. Kun ne opettaa alusta asti hyvin, ne ovat vaan niin paljon toimivammat kuin pysäytykset. Riima kävi siis kontaktikoulunsa oppitunnin numero yksi, ja kotiläksyjäkin saatiin. Harri kuvasi hidastuskameralla Riiman laukkaa puomin mittaiselta suoralta. Kiitolaukka näytti muuten hyvältä, mutta pää pitäisi saada alemmaksi. Pomppiva pinkki kong-vinkulelu ei ehkä ollut paras tähän treeniin, joten sekin voi olla osasyyllinen.

Alamme siis treenaamaan pelkkää juoksemista pallon perään, ja videoin sitten sitä siihen asti, että olen tyytyväinen ja pääsemme siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Projektista on siis tulossa pitkä, mutta toivottavasti sitäkin onnistuneempi. Ja eihän meidän tarvitse päästä vielä vuoteenkaan kisaamaan, joten mikä kiire!

Jäin tosiaan vielä omien treenien jälkeen Åkea katsomaan. Erika jännitti Åken kokoa agilityn kannalta ja pelkäsi maksituomiota. Pelko kasvavan shelttiuroksen kohdalla on kyllä aina aiheellinen, koska eihän näistä shelteistä ja niiden kasvusta voi ikinä tietää... Totesin maksikoon jo omalla silmällä mahdottomaksi, mutta mielenrauhan saamiseksi löysimme virallisen mitan. Pistin mitan 43 senttiin, ja siinä jäi kyllä sen verran kasvuvaraa niin lihaksille kuin itse säkäkorkeudessakin ettei mitään hätää. Säkäkorkeudeltaan sain Åkerssonista 39,5-40 cm korkean ja lapojen kärjestä eli agilitymitaltaan n. 41-41,5 cm, eli aika täydellisen kokoinenhan se on. Harmi, etten tajunnut Riimaa mittailla ihan oikealla mitalla!

Pidemmittä puheitta, tässä puupien sirkuskouluvideo eiliseltä. Aika hienoja ovat molemmat, innolla jatkoa odotellessa! Kunhan vielä lihaksisto kehittyy aikuisen koiran tasolle, niin taitaa aika nopeita kavereita tulla molemmista.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Ihan näin tiedoksi

Kotisivut (mustavalkoista.net) ovat olleet pari kuukautta päivittämättä, ja ihan syystä: cPanel ei anna kirjautua sisään eikä palveluntarjoaja vastaa lukuisiin viesteihin lainkaan. Täten koko sivut saattavat kaatua neljän kuukauden kuluttua, ellei palveluntarjoaja herää ja tee asialle jotain.

Tässä siis vastaus muutamien pohdintoihin tulosten ja näyttelyarvostelujen puutteesta. Pentujen kuvia sekä tulevat aikuismitat päivittyvät gallerian puolelle. Toivon, että sivut saadaan vielä toimintaan, ja ellei muu auta niin uudet tulee vuoden lopussa! Niin, ja siinä tapauksessa hyviä palveluntarjoajia saa ehdottaa.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Hypittiin, himmailtiin ja kadottiin näkyvistä

Lapselle unohtui koodata ruskeat posket...
Viikonlopun kuvia päivittyy galleriaan!

Meidän ensimmäiset SM-kisat ovat siis menneet. Itsehän en ole edes turistina käynyt arvokisoissa, joten hienointa luonnollisesti oli kokea ne maailman parhaan Islan kanssa. Ouluun matkattiin Siilakin ja Bjanktonin kanssa jo torstaina, ja se päivä vietettiin sheltti-ihmisten keskellä uusiin koiriin ja ihmisiin tutustuen. Illalla (pitkälle venyneen illan takia oikeastaan yöllä...) suuntasimme majapaikkaamme Oulunsaloon, jossa Isla onkin useamman kerran vieraillut ja nyt Banjokin pääsi isäänsä tutustumaan.

Perjantaina olin itse vain kisaturistina ja otin tehtäväkseni tuttujen koirien sekä shelttien kuvaamisen. Hirveä määrä niitä kuvia tulikin, vain osan jaksoi käsitellä! Kisapaikka oli mukava ja hyvin järjestelty, pohjan totesin hyväksi jo perjantaina. 


Lauantaina sitten päästiin tositoimiin PoKSin medijoukkueen ankkureina. Joukkueella oli kaksi nollaa ja yksi 10,jotain, eli tulos oli varma ja Islalla vain mahdollisuus parantaa sitä. 

Rata oli kiva, ja kontaktivitonen saatiin aikaiseksi. Jostain syystä Isla tuli alastulon vain yhdellä laukka-askeleella, mitä se ei aiemmin ole harrastanut. Kerta se on ensimmäinenkin, ja toki se tehdään SM-kisoissa! Puomin ja keinun alastulot taas himmailtiin, joten niitä pitää alkaa työstämään. Mutta aivan sama, rata oli muuten tosi hieno ja nopea: etenemän laskin vähän päälle 4,5 ja jäätiin alle sekunti oikeasti nopeiden koirien ajoista. Tajuttoman hienoa! Isla paransi siis joukkueemme tulosta, ja lopulta päädyimmekin sijalle 11. Ei saa yhtään ajatella nyt sitä, että ilman kontaktivirhettä oltaisi oltu pronssilla...

© Laura Pitkänen

Sunnuntain karsintarata oli sitten Jan Egil Eiden suunnittelema hyppyrata. Olin varautunut pahempaankin, vaikka esteeltä 14 eteenpäin ohjaus tuotti päänvaivaa. Päätin ottaa siinä pari riskiä, mutta muualla niitä ei tarvinnut, koska rata oli aika perus ohjaamista vaan. Joo, tämä oli minun päätelmäni, mutta Islahan luonnollisesti päätti toisin!
Isla on aina ollut vähän liiankin hyppyhakuinen koira ja olen tiedostanut sen ohjausvalinnoissani. No, en todellakaan tiennyt sen olevan niin hyppyhakuinen, että numeron 10 jälkeen se hakisi hypyn keppien sijaan! Ei käynyt edes mielessäkään. No, siihen hyllytettiin ja mahdollisuudet finaaliin menivät siinä, mutta se ei yhtään haitannut. Nimittäin rata oli tosi sujuva ja Isla ei yhtään kysellyt lopun ohjauksiani! Viimeiseen putkeen lähettäessä pysäytin itse liikkeen, joten siitä ei jaksa edes välittää, mutta kokonaisuutena rata on varmaan yksi meidän parhaista kisaradoista ikinä. Ei pitkiä kaarroksia ja hyvät linjat esteille ilman ylimääräisiä pyörimisiä. Jes!


Kokonaisuudessaan siis erittäin onnistunut reissu, ensi vuonna uudestaan! Kisapaikan lelutarjonta meinasi sekoittaa pienen Islan pään, mutta päädyimme pelkän häkin karva-alustan sekä kotikatsomon sponsoroimien Fitdog-jauheiden ostoon. Onneksi Riima ei ollut mukana, se ainakin olisi vaatinut ihanaa Ke-hua itselleen :D

Isla jää nyt ansaitulle agilitytauolle. Vietetään kesä lenkkeillen ja ehkä muutamia kontaktitreenejä tehden, seuraavat kisat suunnitteilla sitten elokuun alkuun. Riima pääsee ensi viikolla Pro Perrolle valmennusryhmätreeniin ensimmäistä kertaa, ja sieltä lähdetään hakemaan vinkkejä juoksukontaktien opetukseen. Tämä tuleekin olemaan pienen ensimmäinen agivalkka, jännittävää!

© Elsi Pulli

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Puupeja

Käytiin eilen Lauran ja Zeldan kanssa fyssarilla, kun Isla oli SM-kisoihin tarkistelun tarpeessa ja Zeldan selkä jumissa. Islassa ei ollut mitään kummempia, pieniä kireyksiä vaan, ja Zeldankin selkäjumit aukesi helposti. Otettiin samalla reissulla uudet kuvat puupeista. Riiman mittasin taas siihen suunnilleen 37 cm ja Zelda on samoja kokoja silmämääräisesti arvioituna.

SM-reissulle lähdetään ylihuomenna, ja tarkoitus oli Islan lisäksi ottaa mukaan Riima ja Banjo, Iinan luona kun majoitutaan ja hänelle voisi puupeja samalla esitellä. No, Riima sitten fiksuna tyttönä aloitti ensimmäisen juoksunsa tänään. TÄNÄÄN. Ei sitten yhtään parempaa aikaa keksinyt? Olisi esim. viikolla venyttänyt. Matkaan lähtee siis Islan lisäksi pelkkä Banjo, ja Riima jää kotiin Caraa riemastuttamaan. Cara olisi ansainnut kaivatun hermolomansa, mutta jospa se kestää...

Sivupalkkiin on myös ilmestynyt ihan uusi tapahtuma: joukkotarkki. Siinä myös näkyy hurja määrä nimikirjaimia perässä, nimittäin 24.7. on jokaisen Islanderin tuomiopäivä. Koko porukalta tutkitaan lonkat, kyynärät, selkä ja polvet sekä muutamilta otetaan röntgenkuvat kintereistä näiden lisäksi. Tarkoituksena olisi myös kuvauttaa Islan selkä virallisesti samalla kertaa. Epävirallinen lausuntohan siitä on jo olemassa, mutta sama katsoa, miltä luusto näyttää nyt muutamien agilityvuosien jälkeen. Joka tapauksessa päivästä on tulossa minun hermoja raastava jännitysnäytelmä, sitä odottaessa siis!






torstai 4. kesäkuuta 2015

Hyvin kysytty!

Kysymyksiä tulikin ihan reilusti, ja ainakin yritin vastata kattavasti jokaiseen. Tästä lähtee!

Miksi sheltti?
Sheltti on älykäs, miellyttämisenhaluinen ja toimiva harrastuskoira. Kompaktin kokoinen, mediksi jää ellei ole ihan norsu pentuna. Rakenteeltaan liioittelematon ja tasapainoinen, siis pitäisi olla, joka mahdollistaa yleisen kestävyyden ja nopeuden agilityradalla. Turkkikin on helppohoitoinen. Vaikka varsinkin Riima on aktiivinen sheltti, ei kuitenkaan joka päivä tarvitse olla erityistä tekemistä ja joku lyhyt pissalenkkikin riittää ilman että lopputuloksena saa seinille hyppivän tai paikkoja tuhoavan koiran. Minun koirat ainakin lähinnä nukkuvat sisällä, riehuvat sitten ulkona. Äärimmäisen monipuolinen ja helppo harrastuskoira sheltti on siis. Siksi sheltti.

Koiriesi lempilelut?
Caralla pieni kaninkarvanpalanen, sellainen suiru jossa ei ole mitään muuta kuin karvaa. Kestää vain pienet Carat, ei yhtään sen enempää. Islalla ei varsinaista lempilelua ole, mutta pallot ovat ainakin varma valinta. Riima tykkää isosta Harry Barkerin pehmoluusta, tällaisesta. Se on ihan ykkössuosikki!

Mitä koirasi syövät?
Tällä hetkellä kuivaruokana on Caralla ja Riimalla Applaws sekä Islalla Taste of the Wild. Seuraavana säkkinä Islaa on odottamassa Purizon. Caralla on herkkä vatsa ja edes nyt tämä yksi ruoka sopii sille kunnolla, ja Riimankin aion ainakin toistaiseksi pitää tässä merkissä mitä Islanderit on koko ikänsä syöneet. Islalle käy kaikki, joten ostan vähän sitä mitä hyvältä tuntuu ja mikä sattuu olemaan tarjouksessa :D Huonoihin kuivaruokiin ei kuitenkaan täällä kosketa, mulla on tiukka seula näissä!

Niin, ja raakaruokaa saavat myös ruokansa sekaan. Cara vähemmän juurikin tuon herkän mahan vuoksi, mutta Isla ja Riima syövät raakaa aina sen mukaan mitä pakkasesta löytyy.



Jos eksyisitte metsään koiriesi kanssa mitä tekisitte?
Cara haluaisi kotiin ja suuttuisi turhasta kävelystä tyhmien merlejen kanssa, Isla suunnistaisi kotiin ja Riimasta koko juttu olisi vain kivaakivaa ja voisi jatkua pari seuraavaa vuorokautta näin vähintään.

Mikä vuodenaika on paras?
KESÄ. Minut tuntevat eivät tarvitse edes perusteluita asiaan!

Mistä koiriesi nimet on keksitty?
Cara tuli varmaan jostain nimilistasta. Kuinka tylsää! Sellainen söpö karkkinimi, että kyllähän se pienelle oravalle sopii. Ja tosi kätevä koiraa käskettäessä, kun on lausuttaessa k ja r.

Islan nimi oli niiltä ajoilta löytyneestä skottinimilistasta, kun omasta merlesheltistä vasta aloin haaveilla. Islasta piti tulla kyllä Kuura, mutta se ei näyttänyt siltä eikä miltään muultakaan. Ja kun Laura sitten kertoi miettineensä viralliseksi nimeksi Ayslaa, vakiintui Isla lopulta käyttöön. Vaikka Silpeksi tuota varmaan enemmän kutsutaan nykyään!

Riima on erästä haltiakieltä ja tarkoittaa rajaa. Nimeen päätymistä on vähän vaikea selittää näin kirjallisessa muodossa, mutta se nyt vaan tuntui sopivan silloin, kun mietin, onko järkeä jättää tuota pentua kotiin. Ja noh, se näyttää ihan Riimalta. Riiman ei siis ole tarkoitus olla junttiversio Priimasta :D

Milloin Silpe menee tokokokeeseen?
Ei varmaan ikinä :D Voittajan liikkeiden opettelu on niin tylsää, etten varmaan ikinä saa koiraa koekuntoon. Tosin mistä sitä taas tietää, jos tokoinnostus jostain palaisi...

Mikä on sopiva määrä shelttejä?
Kerralla kaksi kisaavaa/muuten vaan treenattavaa. Maskottishelttejä menee yksi tai kaksi, eli henkilökohtaisen rajan vetäisin 3-4 koiraan eli shelttiin, ainakin tällä hetkellä.

Jos sinulla olisi ollut kennelnimi jo silloin, kun Islanderit syntyivät, olisitko nimennyt ne virallisesti toisin? Jos olisit, niin mitkä nimet olisit niille antanut?
Kyllä niistä olisi Islandereja silti tullut. Seuraavakin suunniteltu nimiteema on yksiosaista, eli ei se mitenkään olisi vaikuttanut!

Mitä pitäisi tapahtua, että ottaisit soopeliuroksen?
Sen uroksen pitäisi hipoa rakenteeltaan jo niin täydellisyyttä, ettei kukaan myisi sellaista pentua. Luonne ja kaikki harrastusominaisuudet olisi myös täydellisyyttä hipovia. Suku olisi sellainen, etten vaan voisi jättää pentua ottamatta, mutta edelleen, kukaan fiksu kasvattaja ei sellaista pentua myy vaan pitää itsellään :D

Mikä on suosikkikoirablogisi?
Sellaista minulla ei ole! Luen vähän sekalaisesti kaikkea ilman sen kummempaa suosikkia. Paitsi kasvattien blogeja on tietysti aina kiva lukea!

Mikä on typerin asia, mitä Silpe osaa?
Silpen tyhmin opittu juttu on sen tapa pyytää ulos. Se nimittäin hyppää ovea vasten. Okei, se ei ole itse asian ongelma, vaan se, että Silpe käyttää samaa tapaa myös saadakseen ruokaa oven vieressä olevasta astiasta. En edes jaksa ajatella, montako kertaa olen sitä turhaan ulkona raahannut...



Kerro jokaisesta Islanderista parhain ja huonoin puoli
Tässä täytyy ottaa huomioon, että olen nähnyt kutakin Islanderia (toki Riimaa lukuunottamatta) vain muutamia kertoja luovutuksen jälkeen, joten parhain ja huonoin puoli ovat vähän hankalia valita. Siispä kerron hyviä ja huonoja puolia.

Riima on tajuttoman nopea ja oppivainen, hauska pentu, mutta se voisi olla vahvempiluustoinen ja muutenkin kehittyä vielä paljon. En tosin usko, että siitä tulee ikinä mitään kovin vahvaa, mutta keskeneräinenhän tuo on.
Banjo on pälli, just sellainen yksinkertainen mies. Se on hyvä puoli, koska sen takia Banjo on niin hauska ja sen jutuille saa aina nauraa. Huonoin puoli on tietenkin peitsihammas, jonka se geenilotossa onnistui saamaan.
Zelda on ihan tajuttoman kaunis ja se antaa pusuja kun kutsuu puupipuupiksi. Ja huonoa on se, että sen väri on rusehtava ja marmorointia niin vähän. Pinnallista!
Aiko on kiva puupi, koska se ei tunnu ottavan häiriötä pahemmin mistään ja tykkää yhdessä tekemisestä. Huonoa on se, että se halusi olla liian Silpe ja kasvaa isoksi. Mutta toisaalta se on täydellinen medi.
Åkessa on paljon hyviä puolia, mutta pakko silti korostaa ulkonäköpuolta. Sen väri on ehkä täydellinen trikkiväri. Ihan sysimusta väri jossa niin nätit tan-merkit, ai että! Huonoksi pistetään vaikka se, että Åkekin on vielä aika jalkava ja kevyen oloinen, eli vaatii enempi kehitysaikaa.
Fitz tykkää ihmisistä ja ruuasta varmaan enemmän kuin mistään muusta. Pää sillä taas voisi olla parempi, on ainakin vielä tosi kapea ja kehittymätön. Mut siitä se kuono täyttyy kun ikää tulee!

Ihailetko erityisesti jotakin koiraa tai koirakkoa? Linkitä video/kuva!
No ainakin Soili&Dave tuosta naapuriseurasta ovat kovin hienoja! En nyt kuvia tai videoita löytänyt pahemmin, tässä joku kuva Davesta. Niin ja myös Outi&Halo.

Linkitä kuvat mielestäsi kauniista bi merle- ja mv-sheltistä!
Tämä oli ehkä hankalin kysymys, hah :D No mutta tässä on mustavalkoinen, jolla on sellainen väritys että itsekin voisin kelpuuttaa. Ne kun on usein tosi ilmeettömiä. Ja tästä vaikka bi merle.

Milloin Loup syntyy?
Loupin syntymäaika vois toivon mukaan olla vuoden 2017 puolella! Riippuen vähän muuttuvista tekijöistä, esim. siitä kaivanko sen omasta pentulaatikosta vai joudunko ulkomailta asti raahata.

Milloin Rii ja Silpe tulee Tampereelle leikkimään Lumpun kanssa!?
Sitten kun jaksan sinne raahautua. Vaatii paljon aikaa ja energiaa sellainen!

Mikä ruokaa teillä syödään tällä hetkellä? Miks?
No tähän ruokakysymykseen vastasinkin jo aiemmin, mutta en kertonut miksi. Koska en halua syöttää viljamössöjä tai muuten vaan huijausruokia ("paljon" lihaa mutta kaikki ilmoitettu tuoreena), koska haluan saada rahoilleni vastinetta. Jos haluan ostaa huonoa ruokaa, sitä saa halvemmallakin kuin Royal Caninin järkyttävillä kilohinnoilla.

Ja raakaahan nämä söisivät kokonaan, ellen olisi Islan raakaruokinta-aikoina unohtanut ihan liian monesti ottaa lihoja sulamaan tarpeeksi aikaisin ja vastaavaa, ja en enää pahemmin jaksa säätää vitamiinien yms kanssa. Tällainen molempien syöttö vaihtelevassa suhteessa on osoittautunut helpoimmaksi tavaksi minulle, ja koska koirille sopii niin miksei.

Jos Riima ja Silpe eksyisi metsään, kumpi löytäisi ensin kotiin?
No Silpe. Riima varmaan jäisi kaivelemaan kuoppia ja leikkisi kepeillä, kun Isla jo olisi yksi iso keppi suussaan löytänyt kotiovelle. Toki on myös todennäköistä, että Riima seuraisi Islaa, ne kun kulkee aina samoja reittejä.

Kerro mikä siinä Joensuussa nyt on niin mahtavaa että sinne pitäisi muuttaa!
Öö no, Joensuu on sopivan pieni mutta samalla sopivan iso paikka. Kaikki kätevästi lähellä toisiaan, saa harrastettua ja kisattua. Ihmiset on kivoja ja avoimia, plus onhan täällä superhalpaa koiranruokaa tuolla tehtaanmyymälässä! Siitä iso plussa! Ja onhan täällä about kaikki muukin treenimaksuista asuntoihin halvempaa, kun noihin isompiin paikkakuntiin vertaa.



Miksi Isla oli mielestäsi jalostuskoira? 
Isla oli ja on edelleen mielestäni hyvä jalostuskoira todella tasapainoisen rakenteen (erit. hyvän etuosan) ja hyvän hermorakenteensa puolesta, mitkä eivät sheltille ihan itsestäänselvyys nykypäivänä ole. Sillä on harrastuskoiralle ihanteellinen luonne: kestää toistoja, pakka pysyy kasassa, ei käy turhilla kierroksilla ja on myös mukavan kuuliainen. Ei ole haukkuherkkä eikä terävä, mikä tekee arjesta todella helppoa. Sellainen koira, jonka varmasti kuka tahansa olisi onnellinen omistaessaan. Ja päälle priima terveys (ainakin tähän asti), ei allergioita, rautavatsa, ei hammaspuutoksia, joten Isla suurimmasta virheestään eli koostaan huolimatta täyttää jalostuskoirani kriteerit.

Näin jälkikäteen ajateltuna Isla oli myös helppo astutettava, synnytti omatoimisesti ja hoiti pentunsa hyvin, oikein erinomainen emä siis. Mikään jalostuskoira ei ole täydellinen, ja jalostuksessa kannattaa kuitenkin aina katsoa pidemmälle kuin sen yhden sukupolven päähän.

Mitkä yleensä ovat jalostuskoiran kriteerit? 
Klassinen terveyden, luonteen ja ulkomuodon pyhä kolminaisuus voisi olla yksi vastaus, mutta se ei ihan riitä. Jalostuskoiran ei pidä olla täydellinen, mutta ulkonäkö on se juttu, josta voi joustaa ja jota seuraavassa sukupolvessa sitten paikkailee. Menetettyä terveyttä tai luonnetta ei saa enää takaisin, vaikka miten yrittäisi ja sitä harmittelisi.

Minulle jalostuskoiran kriteereitä ovat luuston terveys, tasapainoinen rakenne, maksimissaan kaksi hammaspuutosta, leikkaava purenta ja tervepäinen, toimintakykyinen koira. Ei paukkuarka, liian terävä tai häiritsevän vilkas. Ei allergioita tai autoimmuunisairauksia. Ei liian herkkävatsainen tai nirso. Lisääntymiskykyinen ja -haluinen. Koska täydellistä koiraa ei ole, voi joitakin puutteita täydentää urosvalinnalla, mutta nämä sisältyvät ehdottomiin vaatimuksiin jalostusyksilöstä. Jos jälkeläisnäyttöä on aiemmin, niin sen täytyy toki olla miellyttävää, tai jalostuskoirasta tulee entinen jalostuskoira. Tarkemmin en ala erittelemään tai vaikkapa poikkeuksia esittelemään, koska siitä tulisi sen verran paljon tekstiä, etten tätä postausta nyt sillä aio täyttää.

Tahdotko kasvattaa tuottaaksesi pentuja pentujen ilosta vai pyritkö parantamaan rotua ja miten?
Pentujen tuottaminen pentujen ilosta olisi harvinaisen turhaa touhua. Ei tämä rotu määrän lisäämistä tarvitse. Näitäkin on, mutta ei se rotua millään tapaa hyödytä, päinvastoin. Omalla kohdallani koiran pentuprojekti on vieläpä niin pitkä tauko harrastamisessa, että ei sellaista turhaan haluaisi, näin itsekkäästi ajateltuna.

Shetlanninlammaskoira on iso rotu, josta löytyy sisältä aivan liikaa hajontaa erityisesti luonteen suhteen. Pyrin omalta osaltani vaikuttamaan erityisesti luonne- ja terveyspuoleen, kuitenkin parhaani mukaan ulkonäköseikat huomioiden. Luen henkilökohtaisesti tasapainoisen rakenteen ennemmin terveyspuolelle, ulkonäköseikoilla tarkoitan lähinnä päätä, ilmettä, turkkia ja muita tällaisia asioita. Rakenteesta ei nimittäin sovi tinkiä, koska se vaikuttaa ihan suoraan terveyteenkin. Kristallipalloa ei toki ole, mutta tavoitteena on rodun tilanteen parantaminen, niin paljon kuin näinkin pienimuotoisella kasvattamisella voi tehdä. Minun työlläni ei näin suurta rotua pelasteta, mutta yhteistyöllä muiden kasvattajien kanssa on jo enemmän merkitystä koko rodulle.



Miksi päädyit Caran ja Islan kasvattajiin?
Caraa etsiessä kyselin pentua monilta kasvattajilta ympäri Suomea. Caran kasvattajalta kyselin aluksi toisesta pentueesta, mutta Caran pentueesta olikin sitten urospentu vielä vapaana. Kasvattajan kertomukset yhdistelmästä vakuuttivat minut silloin, ja urospentukin sitten lopulta kelpasi minulle, joten päädyin odottamaan sitä. Pentu muuttui matkalla, ja taloon asteli pieni trikkinarttu tästä samaisesta pentueesta.

Toista koiraa etsin sitten ulkomaita myöten. Jo Caran kohdalla harrastaminen kiinnosti, mutta toinen tuli nimenomaan näyttelyitä ja tokoa silmällä pitäen, agilityn ollessa silloinen sivulajini. Islan kasvattajan tunsin jo entuudestaan, ja koska olin alusta asti ehdottelemassa uroksia Mintulle ja muutenkin mukana pentueprojektissa, tuntui valinta luonnolliselta. En kyllä voi unohtaa sitä hetkeä, kun sain viestin minulle syntyneestä narttupennusta, Islasta :') Islan kasvattajan kanssa tehdään muutenkin sen verran paljon yhteistyötä, ettei ole tarvinnut valintaa katua. Voisin kyllä toisenkin koiran ottaa, jos pentua haluaisin.

Mikä on koirassa sinulle tärkein ominaisuus?
Vain yksi? Molemminpuolinen luottamus. Että minä voin luottaa koiraan ja se minuun. Sillä pärjää jo aika pitkälle.

Kuvaile koiriasi kolmella sanalla
Cara: pikkuräksy, penkkiurheilija, hienostohauva
Isla: maailman paras eläin.
Riima: hulvaton, pärisijä, valonnopea

Onko värillä väliä?
Myönnän olevani värirasisti. Vain tricolour ja blue merle aidosti miellyttävät silmääni, mutta tanien puuttumisen takia en pentua jättäisi ottamatta, vaikken varsinaisesti bi-väreistä pidäkään. Soopeli ei kelpaa, ellei sitten ole äärimmäisen nätti pentu. Itselleni siis en ottaisi kuin erikoistapauksissa, mutta nartuilleni (paitsi en toki nykyisille merleilleni) voisin käyttää soopeliurosta, sillä väri ei ratkaise jalostusasioita. Omaksi siis ei käy mikä tahansa, jalostuksen kannalta värillä ei pahemmin väliä, vaikka tällä merle/trikkilinjalla mieluiten pysyisinkin!

Miksi rupesit harrastamaan juuri agilityä?
Varmaan ihan vain siksi, että se on kivaa. Rotuvalintani varmaan myös vaikutti, en olisi välttämättä millään pölyhuisku-pikkufifillä harrastamaan agilitya ainakaan tavoitteellisesti. Ja koska olen sen verran kilpailuhenkinen, en välttämättä edes harrastaisi ilman tavoitteita. Ehkä.

Mitkä ovat mielestäsi suurin/suurimmat ongelma(t) shelttien jalostuksessa? Kuinka niihin voitaisiin vaikuttaa? 
Lonkka- ja kyynärniveldysplasia, tiedottomuus selkäongelmista, varpaan pinnallisen koukistajajänteen luksaatio eli ns. kinnervika, arkuus, liika pehmeys. Koska vikoja löytyy joka suvusta (ja ne valehtelevat, joiden koirien suku on täysin terve), ainoa keino näihin vaikuttamiseen on avoimuus ja kasvattajan oma järki. Ettei sellaisia linjoja enää jatkettaisi, joissa näitä vikoja esiintyy useammin kuin yksittäisinä poikkeuksina. Yksi kasvattaja ei näin suurta rotua toiminnallaan pelasta, joten tahdon edelleen korostaa sitä yhteistyötä niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin kasvattajien kesken.

Kuinka monta kertaa viikossa kukin koira pääsee treenaamaan ja kuinka usein on lepopäiviä?
En ole näitä himotreenaajia, joten merlet treenaavat agilitya kerran viikossa. Joskus harvoin käytän vapaavuoroja, joiden myötä sitten treenikertoja on kaksi viikkoa kohti. Satunnaisia kotitokoiluja sun muitakin on, mutta vähemmän. Kesällä saatan tehdä jotain pientä treeniä kotipihalla noilla muutamilla esteilläni. Caran treenaaminen on pelkkää temppuilua, ja kesäisin se saa merlejen agilitytreenien yhteydessä juosta puomin lankulla ja kiertää siivekkeitä. Hurjaa!

Lepopäiviä löytyy myös, eli sellaisia että on vain kevyttä liikuntaa ja muuten tarjolla on muuta aktivointia tai sitten vain ollaan ja löhötään sohvalla shelttikasan kanssa. Määrää en osaa tarkemmin sanoa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Toki pidetään myös lepokausia, esim. juoksuajat ovat usein sellaisia, samoin nyt SM-kisojen jälkeen jäädään kisa- ja treenitauolle joksikin aikaa.

Mitkä ovat harrastuskoiran tärkeimmät ominaisuudet?
Toistojen kesto, oppivaisuus, kuuliaisuus sopivissa määrin, ei mene turhille kierroksille, miellyttämisenhalu, toimintakyky, monipuolinen palkkautuvuus ja taistelutahto. Erityisesti agilitykoiralla terveys.

Mikä on mielestäsi paras itse ottamasi valokuva?
Tosi vaikea päätös. En valinnut tätä teknisesti parhaiden joukosta, vaan ihan muuten vaan. Koska näen tässä minun Islan ja koko se luonteen, jota kukaan muu ei voi näin yksinkertaisesta kuvasta päätellä. Se jotenkin merkkaa yllättävän paljon.



Mikä kaikista koiraroduista on eniten omaa silmääsi miellyttävä?
Oon kai niin tottunut sheltteihin, että sheltti. Lyhytkarvainen sheltti voisi myös olla, jos sellaisia olisi vielä olemassa muuten kuin ajeltuina.

Lempi TV-ohjelmasi? :D
Oon tosi huono katsomaan telkkaria. Salkkarit on ainoa, jota jollain tasoa seuraan, mutta lempiohjelmaksi sitä ei tosiaan voi väittää :D

Mikset sijoittanut narttua pentueesta, jos aiot sitä käyttää?
Koiran omistajien kanssa on tehty sellainen sopimus, joka miellyttää molempia osapuolia. Olemme käyttäneet SKL:n omaa sopimuspohjaa ilman kohtuuttomia lisäehtoja, kuten kasvattajasitoumus edellyttääkin. Sopimus sisältää siis maininnan mahdollisuudesta tehdä tulevaisuudessa jalostusoikeuden väliaikaisen siirron sopimuksen, eli se ei itsessään ole jalostusoikeuden määräävä sopimus. Käytännössä sopimuskokonaisuus tulee vastaamaan sijoitussopimusta lähes sanasta sanaan, ainoana erona se, että minä en ole koiran virallinen omistaja. Vaihtoehtoina oli sijoitus tai tämä sopimus, johon sitten yhteistuumin päädyimme, jotta pentu olisi alusta asti Lauran ja Henrin oma. Minulle oli henkilökohtaisesti se ja sama, kumpi sopimus tehdään, mutta kuuntelin omistajien toivetta. Sopimusvapauden mukaan myyjä ja ostaja voivat sopia keskenään mitä vaan.

Sopimus ei siis ole näitä klassisia jalostusoikeussopimuksia, jossa koiran omistaja saa koirasta nimellisen alennuksen (jos sitäkään) ja sen pennuista jonkin pienen prosenttiosuuden. Silloin sopimus on sellainen, jolla kasvattaja varmistaa oman hyötymisensä. Kasvattajalla pitää olla taloudellinen vastuu kasvattamisesta, ei pennunomistajalla. Zeldan hinnasta on annettu selkeä alennus, sopimuksella on normaali päättymisraja ja ehdot ovat kuten sijoitussopimuksessakin, esimerkiksi minä maksan jalostukseen liittyvät kulut. Myyntihinnaltaan koira tulee olemaan täysin ilmainen, jos sitä käytän. Jos koiran omistajat kieltäytyvät koiran jalostuskäytöstä, en minä oikeuttani siihen käytä. Sopimus ei estä koiran steriloimista tai myymistä eteenpäin eikä omistajien myöskään tarvitse siirtää jalostusoikeutta minulle, mikäli eivät esimerkiksi urosvalinnastani pidä tai koira ei heistä ole jalostusyksilö.

Eli minun jalostusoikeussopimus ei ole kohtuuton, joka taas olisi sitten SKL:n määräysten vastainen. Jos olisin esimerkiksi pidättänyt koiran jalostusoikeuden kokonaan itselläni, sopimus olisi kohtuuton, mutta nyt koiran omistajilla on täysi vapaus käyttää sitä itsekin jalostukseen minun liittymättä asiaan mitenkään. Tiedän henkilökohtaisesti paljon kohtuuttomia jalostusoikeussopimuksia, enkä hyväksy sellaisia. En suostuisi itse allekirjoittamaan yhtään sellaista myyjän saati ostajan roolissa.

Toivottavasti tämä vastaus avasi syitä tähän valintaan! Jatkossa todennäköisesti sijoitan hyvät narttupennut, koska tämä sopimus ei ole välttämättä paras itselleni kasvattajana, mutta olemme kyllä olleet Zeldan omistajien kanssa molemmin puolin tyytyväisiä tähänkin ratkaisuun. Jos tämä asia vielä jää kaihertamaan, niin minulta saa kyllä asiasta kysellä. Tiedän nimittäin, että jo sana "jalostusoikeus" saa ihmisten karvat nousemaan pystyyn juurikin kohtuuttomuuden vuoksi, ja niin minullakin sellaisissa tilanteissa.

Miten huollat koirasi? Lähinnä agilityyn, minkälaiset lämppälenkit ja jäähkälenkit? Mitä vaatetta päällä? Onko jotain palautusmuonaa yms?
Koirat käyvät säännöllisesti fyssarilla sekä pitävät treeni- ja kisataukoja. Lämppään koiria treenistäkin riippuen n. 20-30 min, liikutan koiraa suoritusten väleissä ja jäähdyttely suunnilleen tuo sama kuin lämmittely. Vaihtelevia askellajeja, jäähkälenkillä lähinnä ravia.

Islalla on BoT-loimi paksumpana versiona, jota käytän treenitakkina. Riimalla on BoT-verkkoloimi ja siihen päälle ostan syksyllä Pompan, Islalla olisi myös verkkoloimi hankintalistalla, jotta samanlainen yhdistelmä onnistuisi. Carahan ei enää agilitya harrasta, mutta jumiutumisen ehkäisemiseksi se käyttää jo pienemmillä pakkasilla takkia, ja rankempien lenkkien jälkeen se lainaa Riiman verkkoloimea.

Tällä hetkellä minulta löytyy Fitdogin palautusjuomajauhetta, mutta en tiedä onko siitä ollut sen enempää iloa kuin normaalista nesteytyksestäkään lihan tms. lisäksi. Taitaa pussissa tulla päiväyskin jo vastaan, mutta käytän sen nyt kuitenkin loppuun. Ajattelin tämän loputtua tehdä vastaavaa seosta itse, kun ei nuo ainesosat kovin erikoisia ole! Kuitenkin ihan kätevää ollut tällainen jauhemuotoinen.

Saman kysymyksen alla kyseltiin treenikamoista, niin tässä kuvassa ois aika perus. Kuvasta toki puuttuu talvikauden takit ja juomakuppi, mutta näin muuten. Naksutin lähinnä keppi- ja kontaktitreeniin, jotain nameja (tällä hetkellä käytössä Racinel Primal tai sitten ihan vaan nappulat) ja superpalkkana Islalle tuollaista Pedigree-moskaa, jota NUO SM -kisoista voitettiin paljon. Sattuu tykkäämään tosi paljon, vastaa toisten käyttämää kissanruokaa :P

Käytän lähinnä lelupalkkaa, joten Islalle mukana pallo tai jokin patukka, ja Riimalle kuvassa näkyvät karvalelut. Takana oleva lampaankarvapatukka pitkällä narulla on käytössä varsinkin kun ulkopuolinen palkkaa Riimaa, sillä leikittäjää on nopea vaihtaa sillä. Edessä olevaa taas käytän silloin, kun palkkaan Riiman kädestä tai heitän lelun. Riima tahtoi kuvaan ilmestymällä muistuttaa, että hänkin haluaisi vakiotreenivarustukseen kuulua, asia kun ei vielä näin ole :D



Oliko vaikea valita pennuille uusia omistajia tai pennunostajaehdokkaille oikeaa pentua?
Yksi oli odottanut vain ja ainoastaan Islan pentua vuoden ajan, joten oli aika selkeää, että sinne pentu menee jos sopiva syntyy. Muutamasta tuli jo ensimmäisen viestin jälkeen sellainen selittämätön "tälle ihmiselle haluan antaa pennun"-tunne, lopuista tuli se tunne sitten tutustumisen jälkeen. Valinnanvaikeutta ei pahemmin ollut, vaikka esimerkiksi narttupennuista tuli monia kymmeniä kyselyitä.

Suunnilleen neliviikkoisina valitsin kodit Banjolle ja Aikolle, koska ne vastasivat eniten nykyisten omistajiensa toiveita. Aikon kohdalla varmistus tuli toki vasta, kun Anna pennut 6,5 viikon iässä näki. Erikalle sopivamman trikkimiehen ehdotin pentutestin jälkeen, ja valintani oli mieluisa myös hänelle. Riiman ja Zeldan kodit päätin vasta 7-viikkoisina, kun ylipäänsä päätin Riiman jäävän kotiin. Fitzin omistajalle en erityisesti valinnut pentua, koska peruutuksen vuoksi se oli ainoa vapaa pentu ja Riitta kyseli juuri tätä pentua. Hyvin onnistui jokaisen kotivalinta, kaikki ovat olleet tyytyväisiä ja niin myös minä!

Kerro koiriesi ärsyttävimmät ja ällöimmät tavat!
Caralla telkkarille haukkuminen ja ylipäänsä tuo jatkuva räksytys. Islan pehmolelujen "syöminen" ja siten kuolaaminen, jonka jälkeen niitä leluja on pakko tulla heittelemään päälleni. Riimalla taas lenkillä jalkoihin juokseminen hirveällä vauhdilla. Kyllä, olen nykyään oppinut avaamaan jalat, jotta sen matka pääsee jatkumaan :D

Jos ei shelttiä, niin mikä rotu?
Australiankelpie, joka meinasi jo ennen Islaa tulla.

Kuvaile suhdettasi kasvattien omistajiin kolmella sanalla!
Öööööh... huumori, hulluus, huolehtivaisuus? :D Kolmen hoon sääntö.

Joko valtsun ja bjanktonin viitat on valmiita?
Valitettavasti ei, odotan Annan tekemää koreografiaa ja valitsen viittojen värin sen mukaan!

Onko sulla ollut agilityssa sellasta toivotonta aikakautta? Eli onko susta tuntunu sille, että ei tästä tuu mitään tai ei tää koira opi tai muuten vaan kaikki on mennyt pieleen?
No ei kyllä oikeastaan tule mieleen. Ainoa on varmaan ollut Islan A-esteongelmat, kun koira hiipi alasmenoa enkä saanut sitä mitenkään nopeammaksi. Mutta ei silloinkaan tullut täysin toivotonta oloa, koska keksin aika nopeasti vaihtaa juoksukontaktiin.



Mistä tulee nimi Team Narwain?
Narwain on kennelnimivaihtoehtoni numero yksi, mutta eihän sitä tiedä hyväksytäänkö vai ei. Sillä on oma merkityksensä, mutta on hyvin mahdollista, että blogin nimi muuttuu silti loppuvuodesta :)

Milloin on odotettavissa seuraava pentue, kenelle?
Aikaisintaan vuodelle 2017. Jos Islanderit ovat terveitä, niin seuraava pentue tulee toivottavasti Riimalle tai Zeldalle. Tytöt ovat vasta nuoria, joten sen tarkempia suunnitelmia en ole tehnyt kuin vasta ajatuksen tasolla!

Millainen on sun unelmashelttisi?
Syvän musta tricolour, isot punertavat tan-merkit, valkoinen kaulus, piirto ja tasaiset sukat jaloissa, ei valkotekijää. Rakenteeltaan tasapainoinen, vahvaluustoinen, liioittelematon, täydellisesti kulmautunut, pitkä kaula ja häntä. Suloinen sheltin ilme ja virheetön pää. Sopivan kokoiset kauniisti taittuneet luonnonkorvat. Luonteeltaan rohkea, kohtuullisen vilkas, motivoitunut ja toimintakykyinen. Hyvä hermorakenne, ei paukkuarka, ei hauku paljoa, ei liian terävä. Toimii kuin ajatus ja oppii asiat lähes sormia napsauttamalla. Luustoltaan täysin priima ja terveydeltään näin muutenkin, esim. ei ylimääräisiä ripsiä, allergioita, autoimmuunisairauksia tai muuta. Unelmashelttini suvusta ei myöskään löytyisi mitään perinnöllisiä vikoja tai sairauksia, ei kinnervikaa, hammaspuutoksia tai peitsihampaita.

Niin, jos joku ei tähän mennessä hoksannut, niin unelmasheltti tulee varmasti jäämään vain unelmaksi. Yritän kuitenkin omassa kasvatuksessani ja jokaista yhdistelmää tehdessäni pitää mielessäni tämän unelmasheltin, johon pidemmällä tähtäimellä pyrin. Vaikka tällaista täydellisyyttä ei ole, niin unelmia kannattaa aina tavoitella!


Mitkä on sun tavoitteet nykyisten koiriesi kanssa harrastuspuolella?
Caran kanssa tavoitteita ei ole. Olisi mukava päästä sen kanssa joskus rallytokokisoihin, mutta riippuu ihan kuinka sen pääkoppa kestää.
Islan kanssa tavoitteena on agilityvalioituminen, sekä haluan myös päästä juoksemaan SM-kisoissa ja maajoukkuekarsinnoissa sen kanssa.
Riiman kanssa en vielä tavoittele mitään, odotan ensin terveystarkkeja. Jos ne näyttävät vihreää valoa, niin lähes samat kuin Islalla olisi tavoitteet, mutta ehkä jopa menestymistoiveilla :)

Kuka/ketkä tuomarit on mitannut Islan mediksi? Muita hyviä tuomareita jotka päästäisi rajalla olevan mediin? 
Näihin tulikin jo yksityisesti kyselyä, mutta vastataan silti kaikille. Islan on mitannut Johanna Wüthrich. En näin julkisesti halua ketään tuomaria sanoa löysemmäksi, sillä mittausohje on kuitenkin kaikille tuomareille sama, mutta muutama nimi on itselläni ylhäällä, jos vielä tällaiseen rajatapaustilanteeseen joutuisin.

Montako starttia vaati päästä 2 /3 lk? 
Piti luntata SAGI:n järjestelmästä! Kakkosiin noustiin viidennellä startilla, kakkosissa kisattiin yhdeksän starttia ja agiserti tulikin kolmosissa kolmannella startilla.

Mikä on seuraava tuleva koirasi?
Toivon sen olevan jonkun Islanderin pentu tai pennunpentu, ellei, niin sitten tuonti. Sheltti nyt kuitenkin.


Huh. Siinä ois nyt muutama kysymys ja vastaukset niihin. Olkaapa hyvät!