keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Celebren bilesheltit

Menin katsomaan, olisiko selkiä lausuttu, mutta jotain muuta pisti silmään! En tosin tiedä, miksi FCI:n logiikalla Narwain = Narwals mutta Celebren ei Celebras, kun ensimmäinen ei tarkoita samaa ja toinen on tismalleen sama verbi. Mutta ei haittaa ollenkaan! Nimi liitetään islanderien nimien eteen pian :)

maanantai 27. heinäkuuta 2015

The judgement day

Minun pienet rauhoituksen jälkeen ♥
Kuvan otti Liisa, vaikka vesileima toista väittääkin!
Perjantaina oli tuomiopäivä. Se päivä määräsi puupien harrastusten jatkumisen ja aloittamisen sekä oli merkittävä osa tämän pentueen jatkosuunnitelmia jalostuksen kannalta. Kuvaavana lääkärinä toimi Martina Cittova-Kontu. Oli ihan tajuttoman upeaa saada jokainen kasvattini luustokuviin tänne Joensuuhun! Ja mikä vielä upeampaa, jokaiselta kasvatiltani kuvattiin myös selkä virallisesti. Arvostan, paljon.

Jännittävä päivä alkoi jo torstaina, kun Zelda-puupi tuli yökylään torstaina. Yökyläily sujui muuten vallan mainiosti, mutta puupi herätti suurta paheksuntaa niin minun kuin merlejenkin keskuudessa, kun se päätti aloittaa herätyksen viiden aikaan pussailukierroksella. Tiukan kainaloon ottamisen jälkeen se jaksoi vielä pitkään heilutella häntäänsä, kunnes ymmärsi, että aamu ei tule tähän taloon yhtä aikaisin kuin omassa kotona. Noh, Zelda takasi ainakin huonosti nukutun yön vain kolmen tunnin unella, joten lähtökohdat joukkotarkkipäivään olivat luonnollisesti kohdallaan!

Olin klinikalla puoli kahdestatoista puoli kuuteen, kuusi tuntia. Se oli pitkä aika. Isla ja Riima olivat ensimmäiset kuvattavat, sillä ne oli tarkoitus vielä rokottaa saman päivän aikana, ja herääminen ennen sitä olisi toki suotavaa. Koirat pistettiin unille, ja ennen kuin ehdin suuremmin jännittää sainkin paljon tekemistä. Kirjoitin listan joukkariimme osallistuvista koirista, niiden tiedoista ja otettavista kuvista sekä tulostin suostumuslappuja ja täyttelin Riiman ja Zeldan polvitarkkilaput muiden tutkittavien juttujen lähtiessä onnekseni sähköisinä.

Siinä lappuja täytellessäni oli Islan röntgenkuvaus valmiina. Enkä edes ehtinyt jännittää! Islalta otettiin viralliset selkäkuvat, joista yksi selällään ja siitä kuvasta on lonkat nähtävissä. Lonkat olivat edelleen priimaa, eli en ole onnistunut rikkomaan koiraani agilityvuosilla. Silpen nivelet on kestävää laatua! Selkälausuntoa luonnollisesti odottelemme vielä Kennelliitolta, mutta eläinlääkäri ei nähnyt kuvissa mitään välimuotoiseen lanne-ristinikamaan tai spondyloosiin viittaavaa. Sydänäänet kuulostivat myös normaaleilta. Tässä Islan selkäkuvat:






Seuraavana Riima. Polvet 0/0, röntgenkuvissakaan ei ihmeempiä näkynyt. Kennelliitto oli ihan sairaan nopea, ja on lausunut lonkka- ja kyynärkuvat jo tänään maanantaina: A/A ja 0/0. Riimalta kuvattiin myös kintereet, ja urat niissä näkyi selkeästi. Kuvissa on calcaneuksen skyline, hieno nimi keksitty kinnerkuvalle! Selkälausuntoa odottelemme vielä mutta hyvältä näytti, epävirallisesti normaalit sydänäänet. Silmäpeiliin ja viralliseen sydänkuunteluun menemme sitten syksyllä :) Riiman kuvia, s'il vous plaît:








Loput puupit tiivistettynä: Banjon, Zeldan, Aikon, Åken ja Fitzin polvet 0/0, lonkat A/A ja kyynärät 0/0, epävirallisesti terveet sydämet. Banjon ja Zeldan kintereet kuvattiin myös, urat olivat selkeät niissäkin. Selkäkuvat odottavat näilläkin virallista lausuntoa, alustavasti lähtivät kaikilla priimana paitsi Zeldalla, jolla näyttäisi puuttuvan viimeinen kylkiluupari. Zeldan rintaranka, lanneranka ja ristiluu näyttävät muuten normaaleilta. Odotelkaamme kuitenkin Lappalaisen mielipidettä, niin saadaan varmuus asiaan! Eihän näistä selkälausunnoista lopulta tiedä ennen virallista lausuntoa.

Fitz puoliksi unenpöpperössä, mutta seisomiskuvaa kuitenkin!

Ennen kuvia mittailin jokaisen hallilta lainatulla virallisella mitalla. Mittatikku kertoi, että Riima olisi 37 cm, Banjo 38 cm, Zelda 36 cm, Aiko 41,5 cm, Åke 40,5 cm ja Fitz 39 cm. Hyvän kokoisia puupeja. Puupit saivat myös kiitoksena luustokuvausaktiivisuudesta uudet kaulapannat, tällaiset! Omistajansa valitsivat kuosit, joten tuli kyllä ihan niiden tyyliset pannat.


Luustokuvien jälkeen siirryimme kaupan kautta grillaamaan Liisan, Annan ja Lauran kanssa. Loput eivät ehtineet mukaan, mutta ei se mitään! En vieläkään tiedä miksi, mutta jostakin syystä kasvatinomistajat olivat päätyneet lahjomaan minua, ja kesken grillauksen sainkin maailman söpöimmän lahjan kaikkien puupien omistajilta. En kestä, varsinkaan tuota haukipehmoa, jonka suurien ja pyöreiden silmien epäilen olevan jokin vihjaus :') Kiitos vaan teille, ootte aika suloisia! Kunnon salapoliisityötä, kun oli hankittu kasvattajan lempikarkkeja ja Islan suosikkeja eli dentastixeja :D


Että sellasta. Selkälausuntoja odotellessa, mutta virallinen harrastuslupa jokaiselle puupille on myönnetty! Parasta. Riimakin pääsee nyt opettelemaan muita agilityesteitä kuin putkia ja 10 cm hyppyjä. Tavoitteena ois päästä vuoden kuluttua hypäreille kisaamaan, ja ensi vuoden lopulla agiradoillekin. Ehkä tavoite on ihan realistinen, saa nähdä!

Rivistö on siis tällä hetkellä 6x A/A 0/0 0/0. Jatkoa odotellessa!

Cara sekä Caran merlelauma Aiko, Banjo, Luna, Zelda, Riima ja Isla
Karvaton kuikelo Rimpula 1v
Aiko Igoroff 1v
Sir Bjankton Antonio 1v
Luna ja Cara

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Protoktisti ja kumppanit 1v


Mitenhän tämän nyt aloittaisi. Että ikimuistoinen vuosi ja silleen? Se on niin lievä ilmaisu tälle, että pitää keksiä jotain muuta.

Koko pentue on ollut sellainen kokemus ettei toista. No tietysti, ensimmäinen oma pentue, kaikki ilot, pettymykset ja vastuu. Kaikki näistä on ihan supertärkeitä mulle, mutta tämä teksti on omistettu tuolle yhdelle ruipelolle, Riimalle.

En tiedä miten tässä kävi näin. Menin vain nukkumaan, ja herätessäni Riima oli tunkeutunut elämääni lähtemättömällä tavalla. Olin katsellut pentua ihan muualta, eikä minulle todellakaan pitänyt jäädä islanderia. Tuo pieni Protoktisti, alkueliöni, Riima päätti ihan itse jäädä kotiin. Minulla kehittyi siihen alusta asti ihan erilainen suhde kuin muihin pentuihin. Kaikki tärkeitä, kaikki ihania, mutta kunhan tuolle yhdelle ei ikinä tapahtuisi mitään pahaa. Ei ainakaan tuolle. Se oli jokin selittämätön tunne, mutta siitä pienestä räyhänhengestä tuli vain jotain niin tärkeää minulle.

Riima oli alusta asti jotain erityistä. Sen "minäminäminä"-asenne ei voinut jäädä huomaamatta, sen pentutesti korosti sen harrastusominaisuuksia ja tuota hulluutta, mikä sen pyöreissä silmissä edelleen paistaa. Muiden saadessa helppoa koulutettavuutta pentutestistä, mikä oli Riiman, pienen shelttipennun arvio? Ei ehkä mikään normaalin sheltin arvio palveluskoirille suunnatusta testiversiosta. Se osui rajamaille, joten tässä siitä yhdistelmä:
"Koira on dominoiva ja voidaan provosoida puremaan, hyväksyy ihmisen johtajaksi. Vaatii johdonmukaista, oikeaa käsittelyä aikuisessa kodissa. Sopeutuu uusiin tilanteisiin, usein vilkas, ulospäin suuntautunut, hyvä työkoira. Voi olla joissain tilanteissa liian aktiivinen. Hyvä tottelevaisuuspotentiaali."
Kun päätin jonkun jäävän kotiin, yritin oikeiden kasvattajien lailla pohtia, mikä pennuista olisi se parhain. Kysyin jopa fiksumpien mielipidettä, kun ulkonäköseikoista puhutaan. Lähes poikkeuksetta liputettiin Zeldan puolesta. Näin totesi sitten Islan isän omistaja Kristina, kun näitä kahta narttua hänelle vertailin: "Musta jotenkin tuntuu, että sä haluat pitää sen toisen...? ;)" No mutta kun... Ja silloin sen tajusin. Jonkun muun vaan piti se sanoa, että ei mulla oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja.


Toisin kuin moni muu olisi tehnyt, kotiin jäi se hullu ruipelo. Karvaton, hullusilmäinen dumbokorva. Huolimatta sen pikkuvirheistä. Eikä se edes ollut se trikki tuontinarttu! Sen nimeksi tuli Riima, vaikka niinkään ei pitänyt tapahtua. Näköjään ihan periaatteen vuoksi vaihdan jo aikoja sitten päätetyn nimen. Ehkä se on sen oikean pennun merkki mulle, heh?

En arvannut, että Riimasta kuoriutuisi tällainen koira mikä se nyt on. Se ei varmaan ikinä kasva aikuiseksi, mutta "vaikea ja dominoiva pentu"-tuomion saamisesta huolimatta siitä on tullut ihan tajuttoman helppo koira, eikä sitä ole edes koulutettu tuollaiseksi. Ihan itse pellossa kasvanut tällaiseksi. Ei ihan voita Islaa helppoudessaan, koska se ei varmaan olisi edes mahdollista, mutta silti. Pentupärinöistä päästyään Riima on ollut sisätiloissa huomaamaton, todella oppivainen ja motivoitunut. Ei mikään dominoiva, vaikea ja todella terävä, mitä vähän ennalta pelkäsin. Olen oppinut luottamaan Riimaan kuin Islaan, voin mennä sen kanssa mihin tahansa ja lähettää jonnekin toisen ihmisen kanssa pelkäämättä seurauksia. Riima on ollut useita kertoja vaalikoirana toripäivystyksen vetonaulana ilman minkäänlaista ääniherkkyyttä ja arkuutta, vaikka melua ja ihmisvilinää riitti. Se viihdyttää muita kiepeillään ihan missä tahansa ja milloin tahansa! Ja mikä parasta, se on agilitykoirana ihan lupaava, näpsäkkä tapaus. Se tykkää tehdä kaikkea yhdessä. Ihan kaikkea.

Kiitos Riima tästä vuodesta. Kiitos Speedcrossieni nauhojen tuunaamisesta, porukoiden maton ilmastoinnista huolehtimisesta, aidon elämänilon opettamisesta. Parkour-hetkistä, pehmolelun tunkemisesta naamalleni, kieppisarjoista, ihanasta innosta kaikkea kohtaan. Olet tosi hieno koira, juuri tällaisena kuin oot. Sanon tämän varmaan ensimmäistä kertaa ääneen.

Sä et pelkää tarttuu hetkeen
Vedät mut sun maailmaan

Vaikken tahtoisi
Viet mut mukaasi

Hei ruipelo, se on kohtalo
Me kuulutaan yhteen



Onnea Riima, Banjo, Zelda, Aiko, Åke ja Fitz, maailman hienoimmat puupit! Monta puupipuupi-kutsuhuutoa juhlapäiväänne, nähdään ensi viikolla ♥ Niin, ja kiitos myös Liisalle, Valtterille, Lauralle, Henrille, Annalle, Erikalle ja Riitalle. Olette parhaat ihmiset juuri teidän koirille!