sunnuntai 16. elokuuta 2015

Caran vaikea kesä

Mitä pienelle vaivaistrikille kuuluu, mitä se tekee, onko se ollut kipeä... Joo, ei ole kyllä mennyt kovin hyvin.

Cara oli varmaan elämänsä kunnossa nivelaineiden aloittamisen jälkeisestä ajasta kesän alkuun. Se lenkkeili ja jaksoi juosta kuin normaalit koirat, selkäoireet olivat poissa ja koira muutenkin kunnossa. Tässä video Carasta kimppalenkillä kesäkuussa. Muiden silmään ehkä normaalia, mutta kaikki Caran tuntevat tietävät, ettei se juokse KOSKAAN noin varsinkaan vieraiden koirien lähettyvillä.



Kaikki tuntui alkavan sitten heinäkuun loppupuolella. Caran nuoruusvuosina karva kasvoi kesällä puuhkaksi ja putosi talvella juuri pakkasten aikana, joka sai taas koiran palelemaan. Kesän 2013 karvan saksiminen n. 2-3 cm mittaiseksi oli yksi parhaista päätöksistä Caran kohdalla, ja se tasoittikin Caran karvanlähtöajat sekä paransi pehmeän turkin laatua. Sinä kesänä Cara pudotti pohjavillansa, iho hengitti ja karva kasvoi takaisin talveksi. Koira paleli paljon normaalia vähemmän.

Iloa turkin saksimisesta riitti vielä seuraavalle kesälle, kun Cara silloinkin tajusi pohjavillansa pudottaa kesäksi. Luulin muutoksen olevan pysyvä, mutta eipä koskaan saa olettaa. Sterkkauksesta oli aikaa nelisen kuukautta, ja karva räjähti ihan hirveäksi. Turkin aiempi pehmeys palasi takaisin, mutta sen lisäksi pohjavillaa tuli lisää ja se oli aiempaa karvaa pehmeämpää. Turkki pysyi harjaamalla kunnossa, ja vaikka Caran ihoa ei taaskaan pehkon alta saanut näkymään, se jaksoi sentään lenkkeillä pidempiä kuin korttelin lenkkejä.

Pitihän sitten arvata, että tuosta jotain seuraisi. Lenkillä ollessaan Caran hamppukarva jotenkin kietoutui valjaiden pehmustetta kiinnipitävään lenkkiin, koira ulahti eikä ollut sen jälkeen pahemmin liikkunut. No, liike parani hetkellisesti, mutta selän aristaminen alkoi taas ja sen lisäksi uutena oireena Cara aloitti peitsaamisen, mitä se ei ole aiemmin tehnyt edes jumissa ollessaan. Cara ei kävellyt edes kilometrin rauhallista lenkkiä ontumatta.

Cara on käynyt nyt kaksi kertaa fyssarilla ja ensi viikolla on edessä kolmas, todennäköisesti ei viimeinen erä tähän putkeen. Iso lapalihas oli niin kipeä, että koko koira tärisi fyssarin vähänkään koskiessa kipeään alueeseen. Tuomiona revähtänyt lapa, jota on nyt siis hoideltu. Myös blokkinikaman kohdalla oli triggerpisteitä, mutta toisen kerran jälkeen ne saatiin jo aika hyvin kuntoon. Myös lantio oli jumissa, mutta nivelten kohdalta koira ei onneksi aristanut. Ensimmäisen fyssarikerran jälkeen Cara meni vain entistä kipeämmäksi, toisen kerran jälkeen liike alkoi selkeästi puhdistua ja peitsaus vähentyä. Toivottavasti tämä nyt lähtisi tästä parempaan suuntaan.

En tiedä, mitä tuolle turkille oikein voisi tehdä. Mahakarvat on ajeltu noin sentin mittaiseksi, turkkia kammataan auki parhaillaan päivittäin, se on pesty ja yritetty kaikin mahdollisin keinoin irrottaa pohjavillaa, mutta ei. Mietin jo ajelua uudestaan, vaikka se ei nättiä olisikaan, mutta toisen fyssarikerran jälkeen koira alkoi onneksi liikkua edes vähän paremmin. Olen yrittänyt ohentaa karvaa lavan kohdalta, erityisesti valjaiden pistolukon alueelta, mutta pelottaa silti, että sama toistuu. Kaulapanta ei ole Caran kohdalla vaihtoehto muuten kuin irtipitolenkeillä, joita sen kanssa voi tehdä äärimmäisen harvoin. Valjaiden käyttö on vähentänyt selkäjumeja, kun paino jakautuu tasaisemmin eikä koira vedä itseään vinoksi.

Niin, että sellaista tänne kuuluu. Onni on terve koira, onneksi niitä on kaksi, tällainen aiheuttaa vaan niin hirveästi huolta ja murhetta. Niin hieno pieni koira, mutta samalla niin sairas.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Rakas juoksukontaktipäiväkirja

Yksipuolista bloggausta, mutta aivan sama, näitä on kiva sitten katsella ja lukea jälkeen päin!

Tänään oli Rimpen kolmas lankkutreeni ja koko treeni taas löytyy videolta. Kahdessa osassa, ensimmäinen pätkä sisälsi 16 toistoa ja toinen siitä noin puolen tunnin kuluttua 12 toistoa. Olen onnistunut reväyttämään heittokäden jollain tavalla, joten pystyin heittämään vain heikosti alakautta ja lopputuloksen näkee videolla. Onneksi ei sentään ihan hirveitä katastrofiheittoja.

Koska tykkään laskemisesta ja prosenteista muutenkin, laskin onnistumisprosenttimme. Ensimmäisessä osassa 88% osui ja kaksi suoritusta eli 12% ovat kysymysmerkkejä, joten listaan ne osumattomien joukkoon. Osumista 43% eli kuusi kappaletta oli sellaisia kuin niiden haluan olevan, eli neljän tassun kosketuksia. Toisessa osassa 100% osui, ja osumista 25% eli kolme kappaletta oli hyviä. Yhteenlaskettuna 7% ei osumaa, 93% osumia, kaikista suorituksista yhteensä 32% oli sellaisia kuin pitäisi.

Suurin osa suorituksista siis on osumia, mutta matkaa hyvään suoritusvarmuuteen vielä on. Muutaman kerran Riima näkyi loikkaavan juoksemisen sijaan, kunhan ei ala muodostua tavaksi niin hyvä. Pitää kuitenkin ottaa huomioon nuo huonot heitot, jotka varmasti vaikuttavat prosentteihin suuntaan tai toiseen. Ainakin nuo loikkaukset johtui liian korkeasta heitosta. Putken kautta oli huomattavasti helpompaa, kun ehdin heittää ajoissa, mutta ehkä silti otan ensi kerralla apuheittäjän mukaan, jos tämä käsi on vielä kipeä!

tiistai 11. elokuuta 2015

"Sä jaksat siis lähtee siihe "harrastamme puomia" -joukkoon"

Näin totesi Petra. Olisin tässä ajassa opettanut tuolle toimivat pysäytyskontaktit, mutta pakkohan tätä nyt on kokeilla!

Tänään Riima treenasi toista kertaa lankulla, pitäisi yrittää päästä useammin kuin kerran viikossa hallille. Käydään varmaankin huomenna tekemässä toinen lyhyt treeni.

Mitä tänään sitten opittiin? Riima oppi, että lankkua tosiaan juostaan suoraan eikä välillä käydä maassa. Minä opettelin heittämään lelua ja ymmärtämään, että koira juoksee sen lankun oikeasti nopeasti, enkä ehdi ihailemaan juoksua ennen lelun heittämistä. Kokonaisuudessaan hyvä treeni, videomateriaalia oli noin kahdeksan minuuttia kolmessa osassa, joten ihan ok mittainen lankkutreeni. Videolla pätkittynä tämä kahdeksanminuuttinen. Jatkoa odotellessa!

Niin, ja tänään Riima pujotteli ensimmäistä kertaa elämässään neljä keppiä. Kaksi keppiparia siis! Olen onnistunut jossakin. Riima teki treeneissä myös ensimmäistä kertaa rengasta, ei kyseenalaistanut ollenkaan koko hommaa ja teki kuin olisi muka tiennyt jutusta etukäteen. Loppuaika tehtiin pientä, ehkä seitsemän esteen ratapätkää ensimmäistä kertaa 25 cm rimoilla. Inga problem, hyvä Rimpe!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Fifeilyä


Riima ja Zelda kävivät esittelemässä toinen karvatonta olemustaan ja toinen ajeltua takamustaan rodun alkuperämaasta olevalle tuomarille, Kevin Youngille. Yritin epätoivoisesti saada tihkusateen aiheuttamaa efektiä Riiman turkkiin, mutta melko tuloksetta. Vähän siitä sain karvaisemman näköisen, mutta kalju mikä kalju!

Molemmat tytöt käyttäytyivät tosi hyvin. Riimalla oli yksilöarvostelussa tosi kuuma, joka takasi laiskojen liikkeiden lisäksi sen, ettei se kehittänyt omia puupi-bileitään kuten tapanansa on! Käytös oli siis hillittyä, kuin kokeneemmallakin kehäkonkarilla. Rimpe ei ole menetetty tapaus!

Mitä mieltä sitten itse olin arvosteluista? Itse arvosanoihin pitää olla tyytyväinen, Riima on ainakin tässä kehitysvaiheessa EH:n koira omasta mielestänikin. Arvosteluissa taas tuntuu, että mr. Young on sekoittanut puupit keskenään pariin otteeseen. En ihan käsitä, miksi kevytluustoinen Riima oli hyvä, mutta oikeasti vahva Zelda taas kaipaisi lisää luustoa. Samoin en sanoisi Zeldan väriä hyväksi, vaikka luulenkin tuomarin tarkoittaneen sitä, että se todennäköisesti vielä puhdistuu, mutta Riiman täysin puhtaasta sinisestä ei ole mitään mainintaa. Oli kuitenkin kiva saada pidemmät kuin kahden lauseen arvostelut! Tuomari myös arvioi koiria pitkään, eli niitä ei vain läpijuoksutettu kehässä. Arvostan, lisää tällaisia.


Celebren Moodie 
"Bitch of good size and substance. Would prefer her head to have more wedge shape. Good reach of neck and good topline. Enough front and rear angulations. Moving weak on front pasterns and would like more strenght on hindquarters in movement. Presented in excellent condition." 

JUN EH


Celebren Appledore 
"Feminine bitch of good size and shape. Would prefer more bone. Pleasing head and expression. Using her ears well. Nice shape when standing. Has good colour and coat for age. Would like her to have more strenght on hindquarters when moving." 

JUN EH


Mistä tietää, että agilityihmiset ovat päässeet koiranäyttelyyn? No siitä, että Berran kojun näkeminen saa leuan loksahtamaan nilkkoihin asti. Sisäinen koiranäyttelyshoppailijani heräsi, mutta päädyin kotiin pelkkien hirvipuruluuvarastojen täydennyksen sekä Nutrolin Nivelen ja turkkiöljyn kanssa. Zelda sen sijaan kotiutui kaiken maailman fleecehihnojen ja verkkopallo-karva-bungee-sairaansiistien lelujen kanssa, josta Riima oli tosi kateellinen. Niin, ja Zelda sai myös oman näyttelykansion, jonka saan kuulemma mukaan, kun sitä itse kehässä käytän. Mielelläni tuon näköistä koiraa kehissä kierrätänkin, aloitan heti joulukuussa! :D

On nämä näyttelyt rankka harrastus. En kyllä jaksaisi joka kuukausi, mutta näin satunnaisesti oikein piristävää!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Projekti etenee

Riima sai tosiaan luvan siirtyä puomin lankkutreeniin viime viikolla. Käytiin tänään tutustumassa ajatukseen lankusta, ja Riimasta ajatus oli todella hämmentävä. Miksei sitä muka voisi suorittaa niin, että ensin siivekkeiden välistä sisään, sitten hyppy tasaiselle maalle juoksemaan ja pujahdetaan portista sisään? Miksei lelu lennä sinne? Taattua Rimpe-logiikkaa.

Ongelma poistui, kun nostin lankkua hieman maasta. Välillä se kuitenkin saattoi hypätä kesken alas, joten tein pari kertaa etupalkalla ja Riima koki valaistuksen. Tätähän voi juosta! No, saatiin hyvä määrä oikeita suorituksia, eli projekti alkaa ihan lupaavasti. Jatkossa pitää saada heitettyä lelu jo siinä vaiheessa kun koira menee lankulle eikä noin myöhään, mutta nyt sitä ei vielä uskalla tehdä, Riima kun lähtee liikkeen mukaan todella herkästi. Uskoisin, että tämä alkaa toimia paremmin heti, kun liitän tuohon toisen lankun kaveriksi ja se aidosti hoksaa tämän juoksujutun.

Ensimmäiseksi treeniksi ihan ookoo, parannettavaa on, mutta kyllä se tästä! Kunhan Riima oppii juoksemaan suoraan lankkua pitkin, kaikki tähänastiset ongelmat poistuu. Tilaa uusille, heh.



Riiman puomipelleilyjen lisäksi Isla sai treenata A:lta kääntymistä ja keppejä. Onnistumisprosentti 100, ei paha laisinkaan. Pistin videolle myös Riiman eilisen keinutreenin, kun ensimmäistä kertaa menimme uuden ryhmän kanssa treenaamaan. Riima on pienestä pitäen paukutellut keinua, ja eilen sitten muutaman päähänjuoksun jälkeen kokeiltiin ihan kokonaisia keinuja. Keinu on toki vielä täysin madallettuna. Ryhmäkaveritkin ihmettelivät, miten Riima ei ollenkaan säiky pamausta ja keinun liikettä, vaan koitti jatkuvasti hyppiä sille pamauksen aikaansaamiseksi. Kas tällainen on hyvä ja helppo harrastussheltti! Kunhan matala keinu saa vauhtia lisää, voi sitäkin alkaa vähitellen nostaa.

Kisakuntoon syksyksi 2016 ja silleen!

maanantai 3. elokuuta 2015

Koska täydellistä ei ole olemassakaan


Kasa lausuntoja tuli. Suurimpana yllätyksenä se, että Riiman, Aikon ja Åken VA-lausunnot puuttuivat. Riimalla oli otettuna erillinen kuva kaularangasta, mutta se ei jostain syystä koskaan päätynyt liitolle asti. Asiaa selviteltyäni sain lähetettyä eläinlääkäriltä unohtuneen kuvan liitolle, ja lausunto tuli tosi nopeasti perästä. Myös Aiko sai puuttuvan lausuntonsa tänään, sillä Kennelliiton puolella ei oltu varmoja, haluttiinko VA-lausuntoa vai ei. Huippua palvelua!

Valehtelisin, jos väittäisin ettei Riiman lausunto harmita, kun kuvannut eläinlääkäri katsoi sitä kuitenkin tarkasti ja sanoi, ettei näe LTV:tä. Aikon omistaja Anna totesi, että tämä on se Riiman ainoa vika, koska täydellistä ei ole ja Riima oli tähän mennessä pentueen ainoa paperilla "täydellinen" pentu. Kysyin toki vielä Anu Lappalaiselta lisätietoja ja mielipidettä jalostusasioihin, vaikka tiedossahan on yleisesti, että LTV1 on lievä muutos. Hän sanoi, että Riiman muutos on erittäin lievä, ja zoomasikin alueen röntgenkuvasta. Kyllä, rako on paljon pienempi kuin missään näkemistäni LTV1-kuvista. Samana päivänä kuvatun sheltin LTV1-selkään verrattuna Riiman rako on ainakin kolme kertaa pienempi. Anu Lappalainen myös kielsi minua olemasta hätäinen, ei vaikuta mitenkään koiran elämään ja harrastuksiin. Hänen mukaansa ei myöskään kannata jättää astuttamatta, vaikken löytäisi selkäkuvattua urosta. Samaa sanoi Zeldasta, jolla viimeinen kylkiluupari sittenkin on olemassa, mutta se on todella vajaakehittynyt ja todennäköisesti osittain rustoa.

Ehkä saan tosiaan huokaista helpotuksesta ja todeta, että jos näin minimaaliset valuviat ovat ensimmäisen pentueeni suurin vika, saan olla tähän pentueeseen todella tyytyväinen. Olen kasvattajana niinkin onnekkaassa asemassa, että tähän mennessä jokainen kasvattini (vaikkakin vain yhdestä pentueesta) on virallisesti selkäkuvattu. Ilman selkäkuvia näkyisi pelkkä priimarivistö lonkkia, kyynäriä ja polvia, mutta kyllä minä silti enemmän arvostan priimarivistöä, jonka seassa on kaksi kertaa numero 1 selkälausuntojen kohdalla. Nämä selkäkuvaukset ovat kuitenkin muodostuneet itselleni niin tärkeiksi Caran tapauksen jälkeen.



Palasimme myös Islan kanssa agilitytauolta viikko sitten! Heti eilen käytiin kotikisoissa muistuttelemassa mitä se kisaaminen oikein on, ja hyvin tuntui Silpe muistavan. Mitä nyt kaarratti tosi paljon, mutta oli onneksi muuten hanskassa tosi hyvin. Tekaistiin heti näin kisakauden alkajaisiksi tuplanolla, eipähän tarvitse yrittää tehtailla sitä enää keväällä! Agilityradalta kolmas sija ja hypärin superkaarratusten johdosta kuudes sija. Ja kyllä, pikkasen ärsyttää tuo agiradan sijoitus: Hävittiin serti 0,05 sekuntilla, sillä kerrankin serti olisi täällä pikkukisoissakin siirtynyt kakkoselle. Ja joo, sen olisi saanut helposti esim. ennen toista mutkaputkea tapahtuneesta piiitkästä kaarroksesta. Argh, minun tuuria. Mutta nopeesti kyllä mentiin, kun jäätiin noin vähän kärjestä ja nopeitakin koirakoita jäi taakse! Ehkä se tästä. (oikeasti vain halusin nopeasti pois tuolta kaatosateesta ja kipitin sen mukaisesti, heh)


Riiman kontaktiprojekti on edennyt Todella Hitaasti. Olen ollut tuhottoman laiska, koska pelkän juoksemisen opettaminen on aika tylsää. Lähetin videon Riiman kotiläksystä Kuopion koutsillemme Harrille, ja saatiin lupa siirtyä lankulle. Jes! Kuukausihan me ollaan vain tätä juoksemista tehty :D