lauantai 7. marraskuuta 2015

Koska joskus agility on ihan kivaa


Viime viikolla kisaltiin Islan kanssa Kuopiossa. Siellä meitä tuli tapansa mukaan moikkaamaan Zelda, joka oli taas yhtä riemuissaan meidän näkemisestä kuin aina ennenkin. Aikamoinen Islan kopio siitä on kyllä kehittynyt! Zelda pääsi taas mittatikun alle: itse sain siitä 34,9 cm ja Tiia sai 34,4-34,8 cm. Aika mittatilausminiltä tuo vaikuttaisi, kun ei kertaakaan mediksi sitä saatu, mutta odotellaan vielä virallista mittausta parin kuukauden päästä!

Perjantaina käytiin Islan kanssa ACE:n uuteen halliin tutustumassa Jan Egil Eiden koulutuksen merkeissä. Oli kiva saada täysin erilaisia näkökulmia Islasta ja sen kanssa tekemisestä. Kuten kouluttaja totesi, Isla on todella kiltti ja korjailee tekemisiäni sekä tykkää työskennellä lähelläni, joka taas hidastaa sen vauhtia. Minut ja mukavuusalueeni erotettiin toisistamme, ja kotiläksynä Islalle opetetaankin toimivat takaakierto-persjätöt saksalaisten sijaan. Islalle juttu ei ole mikään helppo, se kun tykkää kiertää esteet kokonaan ympäri ilman jonkinlaista vetoa tai päällejuoksua. Mutta opetuskysymyksiä, nyt pitää vain saada Isla tekemään itse ja tulemaan hypyn yli ilman selkeää ohjausta!

Videolle sain muutamia pätkiä, harmi etten koulutuksen alusta, mutta loppupäästä kuitenkin. Ja näkyypähän ainakin yksi persjättö, jossa Isla kiersi koko esteen. Sanottiin, ettei vika varsinaisesti ollut siinäkään ohjauksessa, koska koiran pitäisi se este napata matkalta, mutta sitä ei vaan ole opetettu sille. Nyt siis yksinkertaisesti pitää vain opetella sitä, että tehdä voi vaikka olenkin selkä koiraa päin. Tässä riittääkin ihan kiitettävästi harjoiteltavaa!



Kisoista ei sen enempää kerrottavaa, kaksi ensimmäistä rataa meni sekä minun että Islan osalta vähän pelleilyksi. Isla aloitti sikailun nousemalla lähdöstä, käymällä maahan ja sen jälkeen juoksemalla esteen ohi luokseni huutamaan. Ei yhtään Islan tapaista, mutta nytpähän on tämäkin nähty! Viimeinen rata oli kokonaisuudessaan tosi kiva ja toimiva, siltä tuli kymppi lentokeinun ja yhden kiellon vuoksi. Tämä rata näkyy viimeisenä tuossa videolla. Keinusta en varsinaisesti Islaa syytä, se nimittäin oli todella kevyt ja pomppasi ilmaan jopa pienempienkin medien kanssa. Keinuun lisättiin pyynnöstä painoja, mutta eipä tuo painotus hirveästi asiaa muuttanut.

Sitten junioriosastoon.

Käytiin torstaina Islan ja Riiman kanssa vapaavuoroilemassa. Jo noissa Kuopion kisoissa Islan kepit tuntuivat vähän tahmeilta, ja niin oli nyt omalla hallillakin. Tehtiin Islan kanssa muutamia persjättötreenejä minirimoilla, pari kertaa kiersi koko estettä ja sitten alkoi kääntymään. Riiman kanssa taas tehtiin pari A-estettä ja keppijuttuja. Heitin sen yhdelle hypylle vähän turhan kovasti, jolloin koira lensikin puomille. Täyskorkealle alumiinipuomille, juoksi sen loppuun ja tuli naama loistaen esittelemään, miten hienosti se teki ihan erilaisen esteen kuin puupuomiviritelmät pihalla. Tehtiin sitten muutama puomi ja katsottiin, miten menisi täysikorkealla ja eri pinnalla ihan käskyn kanssa. Vauhti ei ollut yhtä kova, mutta juoksi loppuun asti kuten puupuomillakin eikä mitään loikkimista ollut havaittavissa.



Eilen käytiin Annin koulutuksessa, ja Islan keppitahmailun vuoksi otinkin mukaan Riiman. Ihan aluksi testattiin, oliko edellisen päivän puomikokeilut vain vahinko, ja tehtiin pari toistoa. No ei ollut. Videolla näkyy nämä kolme toistoa, ja kuten näkyy, kahdessa ensimmäisessä vielä haetaan askeleita eikä laukka ole täysin normaali, mutta kolmas ja viimeinen taas on aika super. Hienoahan tässä on se, että vaikka Riimalla meni askeleet vähän sekaisin kaksi kertaa, se kuitenkin juoksi loppuun ja osumat oli hyvät. Sen olisi ollut niin helppo vain loikata, mutta ei merkkiäkään sellaisesta!

Nyt vaan pitää pohtia, jatkaisiko treeniä tuolla täyskorkealla puomilla vai edelleen madalletulla puuversiolla. Eteneekö liian nopeasti, jos ottaa jo täysikorkean, vai onko sillä oikeastaan väliä, kun jyrkempi kulma ei näyttäisi olevan ongelma Riimalle. Toisaalta talvi tulee hyvää vauhtia, ja ulkona majaileva puuversio voi alkaa käydä liukkaaksi, vaikka sitä miten yritetään suojata. On tämäkin hankala harrastus!



Tosiaan, Riima pääsi Top Teamin ensimmäisen leirin pohjalta vedettyyn koulutukseen, sisältäen sekä ratatreenin että fysiikkatreenin. Näin ruotsalaishenkisinä ihmisinä otimme Annin kanssa tämän samalla Svenska dagenin juhlistamisena, sen kunniaksi siis videon musiikkivalinta. :D

Yllätyin aika monesti siitä, miten hienosti Riima teki. Tykkään niin paljon siitä, miten paljon se kestää toistoja ja miten äärimmäisen nopeasti se oppii. Tehtiin ihan uusia juttuja erityisesti kepeillä, ja parin harjoituksen jälkeen Riima teki kuin olisi ollut ihan tuttu juttu. Niiiiin hieno pentu! Huomionarvoista on myös se, että Riima osaa nykyään myös keinun. Eihän tässä tarvitse kuin enää pussi opettaa (niin, ja se pöytä, köh...), niin alkaisi olla kaikki esteet jollakin mallilla! Tavoitteeksi otinkin sen, että Rimpe olisi hypärikunnossa syntymäpäivänäni, ja pääsisi sen kunniaksi yhden sellaisen juoksemaan Kuopiossa. Saa nähdä!

Tuolta etelästä kuului juuri äsken myös kivoja uutisia. Igor Islantytär kisasi tänään toisissa koiratanssikisoissaan ja vaatimattomasti voitti saaden toisen kunniamaininnan! On ne Annan kanssa aika supereita!