perjantai 30. joulukuuta 2016

Don't lose your hope and never give up

Vuosi 2016

Kokonaisuudessaan kulunut vuosi on ollut yllättävän hyvä. Muutamat suunnitelmat menivät pieleen, opiskelut rajoittivat kisamahdollisuuksia ja juoksupuomi aiheutti tunteiden heittelyä turhautumisista onnellisuuskupliin. Sellaista on elämä. Vaikka epäreiluuden määrä tuntui välillä kurjalta, mahtui vuoteen todella paljon positiivistakin.

Jos agilityssa jaettaisi varasertejä, Islalla olisi niitä tältä vuodelta neljä. Sitä ne pari kymmenes- tai sadasosaa teettävät, mutta onneksi tähän toiseksi jäämiseen kovatasoisissa pikkukisoissa on jo tottunut. Puhumattakaan siitä, kun Isla olisi kerrankin voittanut useamman sekunnin kaulalla mutta juuri silloin roiskaisi A:n kontaktin ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Mutta sertit ovat vain sertejä ja tittelit titteleitä – meidän kisavuosi on nimittäin ollut todella loistava. Vuoden aikana on kisattu yhteensä 23 starttia, joista 10 on nollia ja seitsemän vitosia. Vitosista maininta siksi, että ne ovat lähes poikkeuksetta johtuneet samasta, mitättömästä virheestä. Tämän kauden puolella Isla on tehnyt kolme tuplanollaa ja nollaprosentti on tähän mennessä 55%. Tuntuu, että alamme vähitellen olla kisauramme huipulla, tai jos emme, niin miten hienoja vuosia meillä vielä onkaan edessä!

Riiman kanssa on lähinnä kasvettu yhdessä. Se on niin erilainen kuin Isla, että minulla on vielä todella paljon opittavaa sen ohjaamisessa. Riimasta on kasvamassa hieno pieni agilitykoira, mutta tekemistä riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Kisaamista tunnusteltaessa noustiin vähän vahingossa kakkosiin, joten nyt pitäisi saada puomiin käännökset tai pysäri kaveriksi, jotta voisi alkaa edes puoliksi tosissaan kisaamaan. Tällä hetkellä Riima kuitenkin lähinnä treenaa harvakseltaan ja yritän keskittyä ongelmakohtien hiomiseen sekä uusien puomien ja treeniympäristöjen esittelyyn. Se on vielä niin nuori, ettei kiire mihinkään ole!

Kasvateista Riima nousi agilityn kakkosluokkaan, Aiko koiratanssissa avoimeen ja voittajaan, Zelda sai kaksi luvaa ykkösistä ja Åkekin aloitti kisauransa. Fitz kävi parissa näyttelyssä, Banjo on treenannut agilitya ja tavoittelee ensi vuoden virallisia kisoja. Onni on tällaiset kasvatinomistajat, ei mikään itsestäänselvyys!

Tänä vuonna vuosikatsauksemme on videon muodossa. Don't lose your hope and never give up, ja silleen.



Mitä sitten ensi vuonna?

Toivottavasti monia onnistumisenhetkiä agilityradoilla.

Terveitä koiria.

Varasertikirouksen murtuminen.

Pari näyttelykäyntiä.

Ja kaksi pentueellista uusia Celebren-tiimiläisiä.

Aina saa toivoa.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Tuplaa tuplien perään

Meidät löytää nyt myös Fb:n puolelta hieman reaaliaikaisemmin!


Kuukausien kuulumiset erittäin tiiviisti:

Isla teki kauden kolmannen tuplanollansa hirvittävissä pakkaskisoissa. Viides vuosi tuolla kylmän hallin kisoissa, onneksi tämä jäi nyt viimeiseksi! Viikonloppu aiheutti muun muassa kahden auton sähköongelmat, ja molempina päivinä kotimatka oli melkoinen seikkailu. Pisteet kisojen tuomarille, joka piti kolmosilla rimat alimmissa korkeuksissa.

Myös Riima kisasi samoissa kisoissa, sille kieltovitonen, puomisäätövitonen (puomille menosta keskusteltiinkin hienot 13 sekuntia, kaunista katsottavaa) ja hyl. Näillä radoilla oli tuomariharjoittelija ja vähän harmitti, kun kakkosilla oli rimat korkeammalla näin kylmällä kelillä. Riimahan toki hyppää 40 cm oikein hyvin, mutta meno ei ollut ihan normaalin räjähtävää. Uutena tuttavuutena oli Smartin puomi, jota se ei ole koskaan tehnyt kisoissa. Ensimmäisellä radalla juostiin ohi, laukka ei normaali ja osuma ylhäällä. Toisella puomilla laukka ei myöskään ollut normaali ja osuma melko ylös. Kun sitten radan toisella puolella tuli paljon säätöä, päätin juosta puomin kautta maaliin, ja tämä kolmas puomi olikin sitten loistava. Pro Perron treeneissä maanantaina huomattiin, että kyseessä on yksinkertaisesti vielä epävarmuus ja sen lisäksi sekoittaminen keinuun, joka näkyy laukanvaihtona ensimmäisen apexin kohdalla. Siispä ylösmenot treeniin, alastulot on kunnossa kun saa puomin ensimmäisen laukan oikeaan kohtaan!

Myös kasvatit ovat kisailleet kukin omassa lajissaan. Åke juoksi hypärin samoissa kisoissa meidän kanssa, ja radalla näkyi tosi huippuja pätkiä hirmuisella vauhdilla. Zelda sai agilitysta ensimmäisen luvansa nollavoitolla kaksi viikkoa sitten, ja tänään myös voitto toisella luvalla. Aiko sai kolmannen kunniamainintansa koiratanssin avoimesta luokasta, joten tämä hieno pari siirtyi nyt virallisesti voittajaluokkaan. On nämä kyllä loistavia kisakavereita!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kirjoittaminen puoli elämää


Nyt kun opinnot ovat sisältäneet niin paljon erilaisten analyysien, raporttien ja ties minkä esseiden kirjoittamista, tuntuu tämän blogin kirjoittaminen todella työläältä. Jos nyt kuitenkin edes yrittäisi.

Agility on sujunut tällä kaudella kyllä tekniikalla "hitaasti mutta varmasti". SM-nollien suhteen tilanne näyttää ihan hyvältä kahden tuplan ansiosta. Tyhmiä vitosia ollaan tehtykin sitten myös useita, mutta kokonaisuudessaan tämän kauden muutamat kisat ovat menneet aiempia kausia vahvemmin. Islan vauhti on lisääntynyt sen laihtumisen myötä, mutta se edelleen kulkee yhtä varmasti kuin aiemminkin. Vaikka viime kisoissa se menikin vähän turhan suurella vaihteella aivot auton takakonttiin jätettyinä, on sen kanssa tekeminen aivan käsittämättömän huippua. Ehkä paras kisakaveri ikinä.

Riiman kanssa kisattiin yhdet kisat syyskuussa, ja siellä se vahingossa nousi 5,25m/s vauhdin liidollaan kakkosluokkaan. Kakkoset myös korkattiin ja sieltä todella hieno rata, mutta rengas juostiin mieluummin kuin hypättiin. Puomit oli tosi hyvät: yksi vino poistuminen voimakkaalla vedätyksellä aiheutti heikon osuman todella ylös, mutta niitä ei olekaan harjoiteltu vielä oikein yhtään. Muut kolme puomia meni taas oikein loistavasti. Riiman kisoista on myös videomateriaalia tarjolla. (ainut, että läppärini on räjähtämispisteessä ja päätin suosiolla olla lataamatta uusia musiikkeja. pakko mennä vanhoilla.)

Tässä välissä Riima ehti tehdä juoksunsa, joten treeni- ja kisatauko tuli sitten tähän. Talvi treenaillaan ja käydään ehkä satunnaisissa kisoissa, keväällä katsotaan sitten tarkemmin alkaisiko taidot riittää kolmosiinkin. Vauhtia ja taitoahan sillä on, mutta muutamat esteet kaipaisi suoritusvarmuutta ja puomi käännöksensä. Hiljaa hyvä tulee!


Muutenkin on sujunut oikein hyvin. Tämä syksy on toki ollut todella kiireistä, kun koko ajan pitäisi olla jossain tai tehdä jotain. Jännitin hieman etukäteen, miten opiskelijaelämän ja koiraharrastuksen yhdistäminen sujuu, mutta ihan kivuttomasti se on kyllä onnistunut. Kova yritys olisi saada etelän kisareissu joko marras- tai tammikuulle mahdutettua, samoin vähän näyttelypohdintoja olisi jos koira kasvattaisi vähän karvaa muistuttaakseen edes puoliksi näyttelyshelttiä.

Että sellaista. Tällä hetkellä keskitytään peiton alla koirat kainalossa makoiluun, jos vaikka nuo kaikki lähestyvän talven merkit katoaisi. En ole vielä valmis, vaikka koirat (erityisesti Cara) varmaankin jo odottavat kunnon lumia.

maanantai 29. elokuuta 2016

Laatu korvaa määrän


Kisaltiin kuun alussa kotikisoissa. Tämä kausi on lähtenyt vähän hitaasti käyntiin, kun ei ole oikein ehtinyt ajatellakaan kisamatkoja. Olen melko varma, ettei tällä tahdilla edetä kovinkaan hyvin, mutta onneksi kausi on vasta alussa eikä pahempia tavoitepaineita ole.

Islan kanssa käytiin juoksemassa kaksi agilityrataa, molemmilta nolla ja toinen sija. Vähän turhautti, kun jäätiin taas noin puolen sekunnin päähän valioitumisesta. Mutta ei se mitään, hyvä mieli että taas avattiin kausi tuplanollalla viime vuoden tapaan!


Riima taas, noh, juoksi kovaa. Ekalta radalta muuten sujuvaa menoa, mutta pieni koira ei malttanut hypätä rengasta vaan kiirehti sen vierestä seuraavalle esteelle. Toiselta sitten taas nolla, ja vaikka kaarros venyi melkein kuuluttajan koppiin ja se pudotti takaosankin puomilta horjahtaessaan, oli etenemä agilityradalta hurjat 5,2 m/s. Seuraavat kisat sitten parin viikon päästä, jonka jälkeen varmaan taas treenaillaan jonkin aikaa ennen seuraavaa kisastarttia.

Erityisen iloinen olen puomista, jossa on sattunut vain yksi hutiosuma koko kesänä, vaikka askellukset eivät olisikaan muuten olleet normaaleja. Nyt on treenattu puomin jälkeistä takaakiertoa, ja vähitellen pitäisi aloittaa käännösten opettaminenkin. Edelleen vähän harkitsen pysärin opettamista tiukimpiin käännöksiin, koska onhan tämä pitkä projekti, mutta on tässä toisaalta aikaakin. Katsellaan, katsellaan.


Tähän parin viikon kesälomaan on mahtunut kivasti kavereiden ja kasvattien näkemistäkin. Aiko laumoineen vieraili täällä muutaman päivän ajan ja Åkekin kävi moikkaamassa. Molemmistahan piti ottaa hienot uudet kuvat! Aiko pääsi myös agilityhallille minun kanssa treenaamaan, ja vaikka emme koko ajan juosseet samaan suuntaan, niin ainakin tosi lujaa juostiin molemmat. Se hyvä.

Åke aloitti myös kisauransa tässä viikonloppuna korkaten medi ykkösten hyppyradan. Siispä jo neljä islanderia on päässyt kisakentille asti harrastuslajeissa näin parivuotiaina, hienoa!


Tällä viikolla palataan normaaliin opiskelijan arkeen. Paljon uusia juttuja tiedossa syksylle!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Lomalla viimeinkin


Kuten ehkä voi päätellä, me lomaillaan nyt. Oikeasti olen ehtinyt tässä välissä tehdä kahta kesätyötä ja viikon päästä aloitan vielä kolmannen, joten tämä pieni loma tekee ihan hyvää. Siispä helpointa vain listata tärkeimmät asiat:

1. Fitz kävi näyttelyssä ja haki ERI:n. Hieno Fitz!

2. Agilityn SM-kisat olivat, noh, vesijuoksua, mutta silti oikein kivat. Hyllytettiin radat, mutta oli kyllä hurjan hyvää tekemistä. Ei ne tulokset, vaan se asenne! Palauttavana treeninä juostiin sitten valmennusryhmämme väliset möllintapaiset, jotka Isla voitti. Riimakin sai jopa kympin, eli mentiin ihan samaa rataa kuitenkin.

3. Zeldasta tuli virallisesti mini, äänin 2-1! Rajatapausten kanssa saa aina vähän jännittää, mutta onneksi tämä ratkesi parhaalla mahdollisella tavalla. Kokoahan sillä on noin 34,8 cm, eli oikein hyvä mini.

4. Sain opiskelupaikan yliopistosta, ja nyt yksi haave on taas lähempänä toteutumista.

5. Igor Islantytär kävi harrastusnäyttelytulostaan hakemassa, ja saikin EH:n. Aika loistavasti kaljulta suurhauelta, parasta!

Ensi viikolla sitten tapahtuu taas jotain, kun lähdetään Kuopioon properroilemaan Rimpen synttäreiden kunniaksi. Isla on juoksutauolla, mutta pääsee kyllä tuolle treenireissulle mukaan kunhan ei lahnaile. Se on ollut juoksun takia vähän laiska näin arjessa, mutta luulen vahvasti, että esteiden näkeminen kadottaa kaiken laiskuuden noin sekunnin tuhannesosassa.

Ennen koulun alkamista olisi tarkoitus vähän treenailla, kisata ainakin yhdet kisat molempien kanssa sekä nähdä kavereita ja kasvatteja. Kesäsuunnitelma kuulostaa varsin loistavalta.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Lakki päähän ja menoksi


Raahattiin tuossa kuun alussa muuttokuorma keskustaan, ja ollaan majailtu täällä nyt kuukausi. Kaikki koirat ovat sopeutuneet hurjan hyvin: merlet kerrostaloelämään ja Cara luksuselämäänsä ainoana koirana. Toki vieraillaan merlejen kanssa usein Caraa kauhistuttamassa, kun välimatka ei kuitenkaan kovin pitkä ole. Ensi viikolla Cara tuleekin sitten ensimmäistä kertaa yökyläilemään, ja kauhistuttaa jo etukäteen, stressaako se ihan hirveästi vai ottaako asian ihan ok. Sen näkee sitten.

Lenkkipolut muuttuivat, mutta ei näissäkään valittamista. Tästä kun pääsee monipuolisesti vähän kaikkialle, ja myös hallille on kävelymatka. Isla pudotti talviturkkinsa ja on käynyt usein rannassa uimassa, Riima edelleen vain kahlailee. Saisi vähitellen oppia uimaankin!


Kiireistä on ollut, mutta kaikki ylimääräinen alkaa nyt vähitellen loppua. The Pääsykoe on ohi, seuraavat vielä tulossa, mutta niistä on turha stressata. Ensi lauantaina pitäisi myös uusi valkoinen lippis vetää päähän, sillä minusta tulee ylioppilas :) 



Islan kanssa on myös kisattu, ja SM-nollat saatiin myös kasaan tuossa vähän aikaa sitten. Kaarrattelu on muodostunut pieneksi ongelmaksi, Silpe nimittäin juoksee päällejuoksuista tosi helposti läpi ja kaarrattelee esteiden ohi. Esimerkiksi tänään Isla kaartoi hypyn takaakierrolle suoraan, mutten tajunnut sitä, joten työnsin koiran vielä erikseen takaakierrolle ja Islahan käsitti sen sitten superkaarrokseksi. Ja näitä on ollut monta. Tehdään siis parit kaarrostreenit ennen SM-kisoja, ja seuraavat kisat onkin sitten itse SM-karkelot. Kisataan yksilökisan lisäksi seuran joukkueessa, iltakisoihin ei jakseta lähteä :)


Riimakin pääsi eilen kisailemaan kolmen startin verran. Jännittävintä oli toki kontaktikäyttäytyminen. Puomi toimi ekalla radalla muuten hyvin, mutta ensimmäinen laukka jäi vähän lyhyeksi -> osuma ylhäällä. Tokalla radalla taas puomilla meni askellus sekaisin -> kolme laukkaa ylösmenolla -> kiihdytti liian myöhään kiitolaukkaan -> hups. Ekan radan A oli hieno, tokalla radalla hasardi kolmen laukan A hienolla osumalla. Keinu toimi molemmilla, ensimmäisellä piti vähän kovemmin käskyttää, mutta hienosti pysähtyi!

Tuloksiahan ei toki lähdetty hakemaan vaan pelkästään tuntumaa kisaamiseen. Ekalta radalta kuitenkin keppisekoilujen jälkeen 10vp ja voitto, kahdelta seuraavalta hyl. Yllättävän kivasti kiihdyteltiin, vaikka rimat olikin 40 cm eikä pikkumedi Rimpe ole niitä vielä hirveästi treenaillut. Keppien epävarmuus on tullut vasta nyt, tiedä sitten mikä vaihe, kun aiemmin sai heitettyä mistä kulmasta ja miten kaukaa tahansa, jätettyä yksin ja leikkailtua missä tahansa eikä silti ongelmia. Onneksi nytkin kaksi jälkimmäistä rataa oli hienoilla kepeillä varustetut. Kepit silti tehotreeniin, samoin paljon etenemistreeniä, kun tuo tahtoo helposti ohjaajaa tuijotella! Videolla A- ja C-radat.



Että sellaista. Jospa ensin se lakki päähän, ja sitten arvokisajuttuja!


Viikonlopun kisakuvat © Roosa Tykkyläinen

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Isolla kirkolla


Pakkasin torstaina puolet omaisuudestani (no okei, en ihan) Volvooni ja ajelin Helsinkiin majoituspalvelu Keskitaloon. Jossakin mielenhäiriössäni olin ilmoittanut Islan lisäksi myös Riiman agilitykisoihin, ajatuksena tutustua täysin vieraaseen kisaympäristöön ja uusiin esteisiin.

Islan kanssa kisattiin lauantaina Ojangossa. Olen ollut vähän turhautunut, kun täällä päin kisaa alle 20 koirakkoa melkein poikkeuksetta, eikä Islan vauhti riitä niiden muutaman tykin ohitse. Yli 30 koirakon kisoja ei ole, ja turhauttava juttuhan on se, että Isla on lukuisia kertoja sijoittunut toiseksi tai kolmanneksi eikä serti siirry. Lähdettiin etelään SM-nollia noutamaan, samalla kuitenkin pieni toivonkipinä isommista kisoista ja samalla paremmasta todennäköisyydestä sertiin. Ja TADAA:


Tehtiin ekalla radalla nolla. Isla kaatui putkessa, kuului räminää ja esteen suorittaminen kesti oudon kauan, mutta koira tuli normaalina ulos, joten rataa jatkettiin. Ajattelin kuitenkin sen riittävän vain jollekin tosi kaukaiselle sijalle, koska rata ei maailman nopein ollut kaikkien kalastelujen ja putkiryminöiden kanssa. Kuitenkin huomasin ajan kaikesta huolimatta riittäneen sijalle neljä. Pikaisen googlettelun jälkeen totesimme kärkikolmikon koostuvan agilityvalioista, joka tiesi sertiä Islalle! Parasta! Muilla radoilla Islalla menikin pärinämoodi päälle, ja se juoksi "muutamia" ylimääräisiä putkia ja porsasteli päälle yhden puomin. No, annettakoon tämän kerran anteeksi.

Sunnuntaina kisailtiin sitten Rimpen kanssa, ihan ekaa kertaa vieraassa paikoissa ja vierailla esteillä. Mittaustulos oli odotetusti medi, Sari Mikkilä mittasi siitä noin 35,5 cm ja pisti Riiman kiertoon. Kisojen jälkeen pyysin Anne Viitaselta toisen mittauksen, ja hän sai Riimasta 36 cm tai vähän alle. Nyt mulla on sitten virallisesti ääripäämedit, toinen puolisen senttiä yli ja toinen alle rajan! :D

Ensimmäinen rata olikin pelkkää hakemista: Keppejä ei tunnistettu, pussi oli täysin outo, kontakteista nyt puhumattakaan. Kiinnitin huomiota myös siihen, ettei Riima ollut yhtään normaali pärisevä itsensä. Se ei oikein irronnut normaaliin tapaansa ja oli normaalia salamavauhtiaan selkeästi hitaampi, mutta mentiin sitten vielä hypärille testaamaan. Kaarratusta ja keppihämmennystä lukuunottamatta sieltä nolla ja samalla Riiman ensimmäinen LUVA. Hypärin etemenä oli päälle 4,5, joka on noinkin suoraviivaisella radalla hidas Riimaksi. Illalla sitten selvisi syy oudolle käytökselle: Raukan maha oli sekaisin, ja varmaan koski mahaan kisojenkin aikana. Ihmekös kun ei palautusjuomatkaan maistuneet normaaliin tapaan. Toivottavasti ei ole mitään tarttuvaa tautia, Riima kun ei kovin usein ripulilla ole.

Agilitykuulumisiin on hyvä lopetus se, että myös Zelda aloitti kisauransa viikonloppuna. Hakivat hypäriltä voiton vitosella, mutta mikä hienointa, Zelda myös mitattiin virallisesti miniksi! Kiertoon meni odotetusti, mutta toivottavasti seuraavakin tuomari on samaa mieltä kokoluokasta.


Muuten vietettiinkin etelän reissu sitten kasvatteja moikkaillen ja muuten vain aikaa viettäen. Kävin seuraamassa Aikon ja Banjon agilitytreenejä. Testattiin myös, miten koirat reagoivat ohjaajan vaihtamiseen: Anna sai puikkoihinsa Islan ja Riiman, minä taas juoksin Aikon ja Banjon kanssa lyhyttä ratapätkää. Riima pääsi ennen treenejä kokeilemaan ensimmäistä kertaa vierasta puomia, vähän omaa puomiamme jyrkempää versiota. Alkuhämmennyksen jälkeen se teki pari superhienoa toistoa, tuollaisen varmuuden kun sille vielä joskus saisikin!

Myös Fitz tuli moikkaamaan meitä agilityhallille, ja pääsi luonnollisesti poseeraamaan kameralle. Tässäpä siis uudet kuvat lapsosista:

Riima
Banjo
Aiko
Fitz
Mitä sitten jatkosuunnitelmaksi? Islalle pitää hankkia vielä kaksi SM-nollaa yksilöihin, joukkueessa kisaamme muutenkin. Riima kisannee seuraavan kerran seuramme omissa kisoissa ja testaillaan sitten ihan kotikentällä kontaktien toimimista. Seuraava projekti lienee kuitenkin serti- ja luvakakkujen leipominen merlejen treeniryhmille, niitä kun odotellaan jo kovasti!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Talvihorroksessa


Talvi ei selkeästikään ole meidän juttu. Ollaan vietetty hiljaiseloa peiton alla teetä juoden, harjuilla lenkkeillen ja onneksi myös viikkotreeneissä käyden. Olen myös kouluttanut normaalisti, ja kävin tuossa esteopetusinfoakin vetämässä, eli agility ei ole muuttunut vieraaksi käsitteeksi hiljaiselonkaan aikana. Kavereitakin on nähty: Åke muutti Joensuuhun, Reetta vieraili naalinsa kanssa ja Fannykin kävi Turusta vierailulla.

Tällä hetkellä Riima on juoksutauolla, jonka se päätti aloittaa kisojen ja koulutuksen päälle. Toisaalta ihan hyvä, etten sitten ilmoittanut Islaa, kun makasinkin sitten kuumeessa sängyn pohjalla. Yleensä en sairastele koskaan, mutta olen tämän vuoden puolella ehtinyt tehdä sen jo kahdesti. Onneksi on koirat, joiden mielestä sängyllä löhöily on ihan yhtä kivaa kuin urheilukoiran elämä! Sopeutuvaiset.

Kuun lopussa olisi tarkoitus palata vihdoin kisatauolta Islan kanssa. Riiman juoksutauko tuli sellaiseen väliin, että kisaamisen aloitus venynee aika reilusti. Hypärillä voisi käydä juoksemassa, mutta kotikaupunkia kauemmas ei viitsi sellaisten perässä lähteä. Toisaalta hyväkin, ehtii Islan kanssa kisailla ennen kuin pitää alkaa sovittamaan kisareissuja sekä ykkösiin että kolmosiin.

Näihin tunnelmiin. Ehkä me vielä noustaan talvihorroksestamme :D

Riima, Isla, Noona, Riena, Wilda