lauantai 29. lokakuuta 2016

Kirjoittaminen puoli elämää


Nyt kun opinnot ovat sisältäneet niin paljon erilaisten analyysien, raporttien ja ties minkä esseiden kirjoittamista, tuntuu tämän blogin kirjoittaminen todella työläältä. Jos nyt kuitenkin edes yrittäisi.

Agility on sujunut tällä kaudella kyllä tekniikalla "hitaasti mutta varmasti". SM-nollien suhteen tilanne näyttää ihan hyvältä kahden tuplan ansiosta. Tyhmiä vitosia ollaan tehtykin sitten myös useita, mutta kokonaisuudessaan tämän kauden muutamat kisat ovat menneet aiempia kausia vahvemmin. Islan vauhti on lisääntynyt sen laihtumisen myötä, mutta se edelleen kulkee yhtä varmasti kuin aiemminkin. Vaikka viime kisoissa se menikin vähän turhan suurella vaihteella aivot auton takakonttiin jätettyinä, on sen kanssa tekeminen aivan käsittämättömän huippua. Ehkä paras kisakaveri ikinä.

Riiman kanssa kisattiin yhdet kisat syyskuussa, ja siellä se vahingossa nousi 5,25m/s vauhdin liidollaan kakkosluokkaan. Kakkoset myös korkattiin ja sieltä todella hieno rata, mutta rengas juostiin mieluummin kuin hypättiin. Puomit oli tosi hyvät: yksi vino poistuminen voimakkaalla vedätyksellä aiheutti heikon osuman todella ylös, mutta niitä ei olekaan harjoiteltu vielä oikein yhtään. Muut kolme puomia meni taas oikein loistavasti. Riiman kisoista on myös videomateriaalia tarjolla. (ainut, että läppärini on räjähtämispisteessä ja päätin suosiolla olla lataamatta uusia musiikkeja. pakko mennä vanhoilla.)

Tässä välissä Riima ehti tehdä juoksunsa, joten treeni- ja kisatauko tuli sitten tähän. Talvi treenaillaan ja käydään ehkä satunnaisissa kisoissa, keväällä katsotaan sitten tarkemmin alkaisiko taidot riittää kolmosiinkin. Vauhtia ja taitoahan sillä on, mutta muutamat esteet kaipaisi suoritusvarmuutta ja puomi käännöksensä. Hiljaa hyvä tulee!


Muutenkin on sujunut oikein hyvin. Tämä syksy on toki ollut todella kiireistä, kun koko ajan pitäisi olla jossain tai tehdä jotain. Jännitin hieman etukäteen, miten opiskelijaelämän ja koiraharrastuksen yhdistäminen sujuu, mutta ihan kivuttomasti se on kyllä onnistunut. Kova yritys olisi saada etelän kisareissu joko marras- tai tammikuulle mahdutettua, samoin vähän näyttelypohdintoja olisi jos koira kasvattaisi vähän karvaa muistuttaakseen edes puoliksi näyttelyshelttiä.

Että sellaista. Tällä hetkellä keskitytään peiton alla koirat kainalossa makoiluun, jos vaikka nuo kaikki lähestyvän talven merkit katoaisi. En ole vielä valmis, vaikka koirat (erityisesti Cara) varmaankin jo odottavat kunnon lumia.